American Universityn professori David Bosco on lainannut kirjansa nimen J. R. R. Tolkienin fantasiaromaanista. Nimi on osuva. Teos keskittyy lähes yksinomaan YK:n turvallisuusneuvoston viiden pysyvän jäsenmaan erityisasemaan, jota Bosco pitää neuvoston suurimpana saavutuksena.
Turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten veto-oikeus on luonut ja ylläpitänyt sitä keskinäisriippuvuutta, jonka ansiosta maailma on välttynyt suurvaltasodalta ja ydinaseiden käytöltä toisen maailmansodan jälkeen.
Tämän saavutuksen nojalla Bosco antaa synninpäästön monille YK:n epäonnistumisille, kuten Balkanin alueen liukumiselle väkivallan kierteeseen 1990-luvulla.
Bosco muistuttaa YK:n perustamisvaiheen maailmanpoliittisesta tilanteesta: Uusi suursota oli vältettävä ja maailmanjärjestö rakennettava tämän tavoitteen ympärille. Kehitysmaiden nousu ja siirtomaiden vapautuminen olivat vasta edessä.
Boscon teos antaa uutta perspektiiviä joihinkin ajankohtaisiin YK:ssa esillä oleviin kysymyksiin. Bosco kertoo esimerkiksi, miten Brasilia oli jo vuonna 1945 lähellä tulla kutsutuksi YK:n turvallisuusneuvoston pysyväksi jäseneksi.
Keskustelu turvallisuusneuvoston uudistamisesta ohitetaan teoksessa silti yllättävän vähällä. Myöskään Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan esiinmarssia ei käsitellä. Toisaalta Bosco selostaa tarkasti ja osuvasti niitä periaatteellisia ratkaisuja, joilla turvallisuusneuvosto oikeutti kansainvälisen yhteisön voimankäytön Irakin joukkojen poistamiseksi Kuwaitista 1990-luvun alussa.
Kirjoittaja on ulkoasiainneuvos.
