Uusimmassa kirjassaan oikeustieteen ja historian professori Samuel Moyn kuvaa, miten Yhdysvallat on päätynyt ikuiseen terrorismin vastaiseen sotaan vuoden 2001 iskujen jälkeen. Juuri kukaan ei kyseenalaista sotaa, mutta kaikkialta tulee vaatimuksia noudattaa humanitaarista oikeutta eli sodankäynnin sääntöjä, joiden tulkintoja Yhdysvaltojen hallituksen sorminäppärät juristit vääntävät kulloisellekin hallinnolle sopivaksi.
Moyn pahoittelee humanitaarisen oikeuden keskeisyyttä nykymaailmassa. Hänestä olemme unohtaneet, että sodan aloittaminen on se »porttirikos», jota ilman sodassa tapahtuvaa julmuutta ei olisi. Hän muistuttaa, että Nürnbergissä johtavat natsit tuomittiin ensisijaisesti sodan käynnistämisestä, eikä niinkään sen julmuuksista.
Moyn on aiemmin arvioinut ihmisoikeuksien historiaa radikaalisti uudelleen. Nyt hän tekee saman sodankäynnin säännöille. Hänen näkökulmansa on venäläiskirjailija Leo Tolstoita siteeraten selvä: sotaa voidaan yhtä vähän inhimillistää kuin orjuutta.
Moynin pitkä ja herkullisia yksityiskohtia ja anekdootteja sisältävä historian kaari alkaa Napoleonin sodista ja niiden jälkeen Euroopassa syntyneistä liikkeistä: Rauhanliike halusi kieltää sodat, kun taas »sveitsiläiset herrasmiehet» pitivät niitä vääjäämättöminä ja näkivät sodan inhimillistämisen sääntöjen avulla ainoana mahdollisena keinona.
Pitkään vahvoilla ollut transatlanttinen sodanvastainen liike, johon kuului niin poliitikkoja, filosofeja kuin aktivisteja, hiipui toisen maailmansodan ja YK:n perustamisen jälkeen. Monet heidän toiveistaan toteutuivat, tosin vain paperilla.
Syntipukiksi Moyn nostaa Yhdysvallat, joka selvän hegemoniansa ansioista olisi voinut tehdä YK:n peruskirjassa olevan sodan kieltämisen ja kollektiivisen turvallisuuden todeksi, mutta tärveli tilaisuuden Korean sodassa oman valta-asemansa pönkittämiseksi. Varsinaisen kuoliniskunsa rauhanliike koki Vietnamin sodan päättyessä 1970-luvulla. Sodan julmuudet ja päällimmäisenä My Lain verilöyly nostivat uudelleen esille sotarikokset, ja samalla lähes sata vuotta suhteellisen pimennossa ollut kilpaileva humanitaarinen oikeus nousi jalustalle.
Nykyaikaisen merkityksensä sodankäynnin säännöt ovat Yhdysvalloissa saaneet vasta terrorismin vastaisen sodan myötä. Presidentti George W. Bushin hallinto teki sotarikoksia Guantánamon leirin perustamisesta ja Abu Ghraibin vankilasta vesikidutuksen sallimiseen. Barack Obaman hallinto lupasi lopettaa kaiken tämän ja loi uusia ohjeita ja tulkintoja, jotka olivat »humanitaarisen oikeuden mukaisia ja inhimillisiä». Samaan aikaan juristien valvomat »kohdennetut tapot» drooneilla ja ohjuksilla lisääntyivät huomattavasti.
Moyn valittelee, että samalla kun huomio on kääntynyt sodankäynnin sääntöihin, ei puhuta siitä, että Yhdysvallat todennäköisesti laittomasti aloitti hyökkäyssodat niin Afganistanissa kuin Irakissa. Yhtä lailla sen jatkuvat iskut muualla ovat laittomia, vaikka kuinka juristit niitä valvoisivat.
Kirjoittaja on Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja.
