Muovi pilaa meriä. Kuva: Bo Eide/Flickr
Kansainvälisessä oikeudessa tulisi tunnistaa valtamerten itseisarvoinen oikeus olla olemassa, kukoistaa ja uudistua – ikään kuin elollisena olentona, jolla on perusoikeuksia. Näin esittävät juristi Michelle Bender, yhteiskuntatieteilijä Rachel Bustamante ja vesitutkija Kelsey Leonard esseessään, joka julkaistiin Plos Biology -tiedejulkaisussa lokakuussa.
Kolmikon mukaan nykyinen ympäristölainsäädäntö tekee luonnon tuhoamisesta laillista, eikä sillä ole pystytty puuttumaan ympäristökriisiin. He esittävät lainsäädäntöä, jonka taustalla olisi ajatus luonnon oikeuksista itseisarvona, ei ihmisen käytössä olevana kulutustuotteena.
Kyseessä on heidän mielestään oikeastaan filosofinen muutos, jossa nähdään, että ekosysteemeillä, lajeilla, kasveilla, mikro-organismeilla ja eläimillä on perusoikeuksia. Kirjoittajien mukaan ihminen tulisi nähdä osana luontoa ja ihmisoikeudetkin osana luonnon oikeuksia.
Luonnon oikeuksia on jo tunnistettu lainsäädännössä ainakin Boliviassa, Ecuadorissa, Panamassa, Ugandassa ja muutamissa Meksikon osavaltioissa.
Panaman helmikuussa 2022 säädetyssä laissa linjataan esimerkiksi, että luonnolla on oikeus olla olemassa ja uusiutua. Periaatteena on, että päätökset pitää linjata luonnon hyväksi, jos laintulkinta on epävarmaa.
Pisimmälle on mennyt Ecuador, joka kirjasi vuonna 2008 perustuslakiinsa, että »Pachamamalla» on oikeus suojella ja uudistaa ympäristöä. Pachamama on ketšuankielinen termi, joka viittaa maaemoon, jumaluuteen tai luomakuntaan.
Merien kohdalla lainsäädännöllä voitaisiin puuttua esimerkiksi ylikalastukseen, ilmastonmuutokseen, saasteisiin ja eliöiden elinolosuhteiden tuhoamiseen. Esimerkiksi muovin ja maatalouden kemikaalien tuotantokustannuksiin pitäisi lisätä niiden saastuttava vaikutus, kolmikko kirjoittaa.
