Yhdysvaltojen vaalitaisto voimistuu, mutta piskuisen Nato-maan pääministeriä vaalit eivät jännitä – vielä.
»Hallituksessa sanon aina, että murehditaan ongelmia siinä järjestyksessä, kun ne tulevat eteen», kertoo Viron pääministeri Kaja Kallas.
Akuutteja huolenaiheita piisaa.
Kotimaassa talous sukeltaa ja elinkustannukset nousevat. Etelä-Eurooppaan rantautuu kasvavissa määrin siirtolaisia, jotka keikuttavat Euroopan poliittista venettä. Puolitoista vuotta Ukrainan sotaa on uuvuttanut eurooppalaisia, ja samaan aikaan Venäjä varautuu pitkään sotaan kiihdyttämällä aseteollisuuttaan ja valmistautumalla uuteen mobilisaatioon.
Siinä Kallaksen listaa, joka lienee täydentynyt vielä haastattelun jälkeen Hamasin terrorihyökkäyksellä Israelissa sekä Suomen ja Viron välisen Baltic Connector -kaasuputken sabotaasiepäilyllä.
Yhdysvalloissa sentään presidentti Joe Biden on toistaiseksi ollut etulinjassa antamassa aseapua Ukrainalle, Kallas sanoo.
»Olen puhunut useiden demokraattien kuin republikaanienkin kanssa, ja aseavulla on laaja kannatus. Kaikki ei ole yhden ihmisen varassa.»
Tuo yksi ihminen voi kuitenkin olla ratkaisevassa asemassa, etenkin jos kyseessä on presidentiksi jälleen haluava Donald Trump. Jos hänet valitaan, ei Yhdysvaltojen tuen jatkumisesta ole mitään takeita.
Vaalit ovat myrskyistä aikaa, ja Venäjä tietää tämän hyvin, Kallas sanoo. Hän kuitenkin muistuttaa, että Viro tekee joka tapauksessa yhteistyötä kaikkien liittolaistensa johtajien kanssa. Kunkin maan kansalaiset äänestävät omat johtajansa.
Kallas on päässyt tutustumaan Suomen uuteen valtionjohtoon. Hän on saapunut paikalle suoraan Ulkopoliittisen instituutin järjestämästä Helsinki Security Forum -konferenssista, jossa hän esiintyi lavalla yhdessä ulkoministeri Elina Valtosen kanssa.
Kallas on saanut jatkuvasti vastata kysymykseen, mitä Viro uudelta liittolaiseltaan nyt odottaa? Eipä oikeastaan mitään ihmeellistä.
Suomen – ja toivon mukaan pian myös Ruotsin – liittyminen Natoon vahvistaa koko Itämeren alueen turvallisuutta, mutta Viro on hoitanut tonttinsa jo pitkään ennen kuin Suomi tuli mukaan, Kallas sanoo.
»Kaikki eivät ehkä tiedä, mutta kokoomme nähden meillä on yhtä suuri armeija kuin Suomella. Olemme pitkään käyttäneet kaksi prosenttia bruttokansantuotteestamme puolustukseen. Meillä on reserviarmeija ja asevelvollisuus. Ei kukaan kuvittele, että nyt Suomi tulee ja tekee jotain ihmeitä», Kallas toteaa Viron suurlähetystössä Kaivopuistossa.
Kallas korostaa, ettei Naton itäisen kyljen turvaaminen ole yksin minkään maan harteilla. Kun uhka joka tapauksessa tulee idästä, ei sillä ei ole merkitystä, onko suomalaisia joukkoja sijoitettuna vaikkapa Baltiaan. Aluetta puolustetaan yhdessä.
Suomen ja Viron välinen matka on 70 kilometriä, Kallas huomauttaa.
»Kun hävittäjänne nousevat ilmaan, ne ovat jo Virossa. Ne ovat joka tapauksessa jo Baltian alueella, vaikka asemapaikka olisikin Suomessa.»
Mitäs me sanoimme? Tällaiseen lällättelyyn Kallas ei ole sortunut – isoäiti opetti, ettei sellainen ole kohteliasta, Kallas kertoi Washington Postille kesällä 2022. Hän kuitenkin vaati EU:ta asettamaan pakotteita Venäjälle jo ennen verisen hyökkäyssodan alkamista. Sittemmin Kallas on kuuluttanut periksiantamattomuutta Venäjää kohtaan ja vankkumatonta tukea Ukrainalle.
UP-lehti kertoi ennen sotaa vuonna 2021, kuinka moni Euroopan maa vähätteli Baltiasta kantautuvia varoituksia Venäjän vaarallisuudesta. Nyt niitä kuunnellaan, ainakin toistaiseksi.
Kallas myöntää, että sodan pitkittyessä viestin vahvistaminen muuttuu yhä raskaammaksi. »Tiesimme alun alkaen, että edessä on pitkä tie.»
Länsirintaman maiden sisäiset ongelmat alkavat painaa. Euroopan talous on ongelmissa ja inflaatio laukkaa. Ukraina saattaa näyttää kaukaiselta ongelmalta.
»Venäjä haluaa nähdä lännen rintaman rakoilevan – tätä ei pidä sille suoda. He odottavat, että me väsyisimme ensin», Kallas.
Toistaiseksi rintama on hänen mukaansa vaikeuksista huolimatta pysynyt yhtenäisenä.
Ongelmia lisää se, että kovinta ääntä pitäneet itäiset Euroopan maat ovat viime aikoina vähentäneet tukeaan. Puola on ilmoittanut keskittyvänsä oman puolustuksensa petraamiseen ja ammusvarastojensa täydentämiseen – tosin näitä puheita värittää vaalien lähestyminen, Kallas huomauttaa.
Virollakin on lehtitietojen mukaan entistä vähemmän lähetettävää. Yhtä lailla sen on tuettava Ukrainaa ja samaan aikaan täydennettävä omia varastojaan lisäämällä puolustustarvikkeiden tuotantoa ja hankintoja.
»Asiassa on kaksi puolta. Kun kysyy puolustusalan yrityksiltä, mikseivät ne tuplaa tuotantoaan, vastaus kuuluu, ettei ole tilauksia. Kaikki maat puhuvat puolustushankinnoista, mutta tilaukset puuttuvat.»
Kallas on saanut itsekin tuta osansa demokratiaan kuuluvasta turbulenssista. Päivää ennen haastattelua julkaistun kyselyn mukaan kaksi kolmannesta virolaisista vastaajista toivoo pääministerin eroavan. Taustalla on Kallaksen miehen liiketoimiin Venäjällä liittyvä kohu.
Kallas on pysynyt lujana syytösten edessä ja vedonnut liiketoimien laillisuuteen ja omaan tietämättömyyteensä. Kallaksen puoliso Arvo Hallik on sittemmin myynyt osuutensa vientiyrityksestä, jonka Venäjän-toimintojen hidas alasajo on herättänyt arvostelua.
Oppositio se vain tekee työtään, Kallas sanoo erovaatimuksista.
»Oma kantani ei ole muuttunut. Tietysti olen surullinen ja järkyttynyt, että tällaisia väitteitä ylipäätään on noussut esiin, mutta se on politiikkaa.»
Kohun keskellä Kallas on pyrkinyt pitämään esillä vientirajoitusten valvonnan haasteita. Viron hallitus esitti jo keväällä Euroopan unionille Venäjän asettamista täyteen kauppasaartoon, hän muistuttaa. Helsingin-vierailullaan Kallas keskusteli asiasta virkaveljensä Petteri Orpon kanssa.
»Ainoa keino varmistaa, ettei vientirajoituksen alaisia tuotteita päädy Venäjälle, on täysi kauppasaarto tie- ja raideliikenteessä. Mutta se toimii vain, jos kaikki rajavaltiot ovat mukana», Kallas sanoo.
Ei kukaan kuvittele, että nyt Suomi tulee ja tekee jotain ihmeitä.
Oman vyyhtensä muodostavat myös rajan tuntumassa asuvat Venäjän kansalaiset. Heitä on niin Suomessa kuin Virossa. Venäjä voi mahdollisesti käyttää tätä väestöä hybridivaikuttamisen keinona. Samaan tapaan Venäjä käytti Itä-Ukrainan venäläistä vähemmistöä keppihevosena aloittaessaan sodan vuonna 2014.
Suomessa on pohdittu kaksoiskansalaisuuden rajoittamista. Virossa se ei ole ylipäätään laillista. Ongelmaksi on muodostunut, että Venäjä tekee kansalaisuudesta luopumisen käytännössä mahdottomaksi. Virossa on siis ihmisiä, jotka eivät voi saada Viron kansalaisuutta, koska eivät pääse eroon Venäjän passista ei pääse eroon.
»Se on hyvin vaikea aihe. Olemme keskustelleet asiasta, mutta meillä ei ole hyviä ratkaisuja. Emme tarvitse kaksoiskansalaisia, varsinkaan hyökkääjävaltion kanssa», Kallas sanoo.
Pitäisi siis keksiä keino todentaa, että henkilö on luopunut kansalaisuudestaan, vaikka Venäjä ei sitä virallisesti sallisikaan. Kallaksen mielestä ihmiset, jotka ovat opiskelleet kielen ja pitävät Viroa kotimaanaan ovat tällaisen mahdollisuuden ansainneet. Toisaalta maahan ei kaivata neuvostoaikaisia asenteita, jotka pönkittävät venäjänkielisten asemaa isäntäväkenä eestin puhujiin nähden.
»On kuitenkin pakko sanoa, että valtaosa venäjänkielisestä vähemmistöstämme on meidän puolellamme. Naton kannatus tämän väestön keskuudessa on kaksinkertaistunut sodan alettua», Kallas sanoo.
»He ymmärtävät, että kun Venäjä alkaa ’vapauttaa’ alueita, heidän kotinsa ovat ensimmäisenä tulilinjalla. Ihan kuin Itä-Ukrainassa.»
Jos Kallas haluaa sulkea rajat Venäjän suuntaan, Ukrainalle ne pitäisi hänen mukaansa avata. Viro on kantanut soihtua Ukrainan Nato- ja EU-jäsenyyden puolesta. Viron oma kokemus on osoitus siitä, millainen positiivinen vaikutus jäsenyydellä voidaan saada aikaan – kunhan ehdot täyttyvät.
»Meille EU-jäsenyys merkitsi vaikeita uudistuksia. Oikeusvaltioperiaatteen ja markkinatalouden vahvistaminen ei ollut vain EU:n etu, vaan hyödytti Viroa ja vaurastutti meitä», Kallas sanoo.
Hän nostaa esimerkiksi keskipalkkojen nousun Virossa. Viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana palkat ovat nousseet noin 50-kertaisiksi. Eläkkeet ovat nyt yli 70 kertaa suurempia kuin heti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.
Kun Viro itsenäistyi jälleen vuonna 1991, oli koko kansakunnan ajattelun muututtava, Kallas sanoo. Neuvostoliitossa valtio oli miehittäjä, joten oli hyväksyttävää varastaa valtiolta. Asetelma normalisoi korruptiota. Itsenäisyyden myötä veronmaksajien varojen vieminen ei enää käynyt päinsä, ja korruptio oli kitkettävä. Ukraina ei tuolloin kyennyt samaan, mutta nyt heillä on uusi mahdollisuus, Kallas toteaa
»Ukrainaisille sanon, teidän on täytettävä jäsenyyden ehdot. Alennuksia ei tipu, ja se on teidänkin etunne.»
Vaikeista ajoista huolimatta Kallas on optimisti. Hän uskoo, että EU:ssa Ukrainasta voisi tulla samankaltainen taloudellinen menestystarina kuin Virosta. Uudistukset eivät kuitenkaan ole helppoja, eikä mikään ole taattua.
Toivoa antaa sekin, että Eurooppa ja Yhdysvallat on pysyneet näinkin pitkään yhtenäisinä. Maita on koetellut liuta kriisejä pandemiasta energiapulaan ja sotaan, »mutta niistä on selvitty yhdessä», Kallas sanoo.
28.6.2024: Jutun otsikko ja ingressi vaihdettu perustuen päätöksiin EU:n johtajanimityksistä.
Lue myös reportaasi Baltiasta UP-lehdestä 3/2023: Liettua tekee kaikkensa Ukrainan Nato-jäsenyyden eteen.
