Vanhan, vuoden 1991 luokkakuvan kasvot herättivät vuosikymmentä myöhemmin aivan uudenlaisia kysymyksiä. Raid oli sunni, Ahmad oli varmasti shiia ja Basil kristitty. Monen muun kohdalla kysymykseen oli vaikea vastata. Miksi?
Irakilainen toimittaja Ghaith Abdul-Ahad huomasi 2000-luvun sisällissodan vuosina palaavansa yhä uudestaan vanhan Bagdadissa otetun valokuvansa äärelle miettimään maata, jota ei oikeastaan enää ollut. Kuka joukosta oli ylipäänsä hengissä?
Vuonna 2003 alkaneesta Irakin sodasta on kirjoitettu paljon, mutta useimmiten kirjoittajina ovat olleet ulkopuoliset. Irakilaiset on niputettu siististi sunneihin ja shiioihin. Tämä jakolinja on toisinaan ulotettu koko Lähi-idän kattavaksi selitysmalliksi.
Presidentti George W. Bushin hallinto selvästi onnistui Irakin valtauksessa, aivan kuin Afganistanissa aiemmin. Yhtä selvää oli sen epäonnistuminen poliittisissa tavoitteissaan.
Amerikkalaisia on kritisoitu kyvyttömyydestä perehtyä Irakin olosuhteisiin, päätöksestä lakkauttaa Irakin armeija ja turvallisuuspalvelut sekä Baath-puolueeseen kuuluneiden erottamisesta valtionhallinnosta. Nämä olivat todellisia virheitä, joilla oli valtava merkitys.
Yhdysvaltojen kyvyttömyys valmistautua miehitykseen ja sen mukanaan tuomiin ennakoitaviinkin haasteisiin oli hämmentävän perinpohjaista. Taustalla lienee vaikuttanut toiveajatus siitä, että demokratia virtaisi raikkaan ilman lailla diktatuurin ummehduttamaan maahan, kunhan vain Yhdysvallat aukaisisi ikkunan.
Abdul-Ahadin kritiikki pureutuu vielä tätäkin paljon syvemmälle. Saddam Hussein oli julma diktaattori, mutta Irakin demokratisoiminen sodan avulla oli tuomittu epäonnistumaan. Yhdysvallat teki yksittäisiä virheitä, mutta koko sotaretki oli rakennettu valtavan virhepäätelmän varaan. Ketään ei voi saartaa, nöyryyttää ja pommittaa ja sitten käskeä muuttumaan demokratiaksi.
Valtion rakenteiden hajotessa ympäriltä syntyy valtatyhjiöitä ja uusia tilaisuuksia. Abdul-Ahadin kiehtova matka omaan kaupunkiinsa – sodan muuttamaan ja jatkuvasti uudelleen muokkaamaan Irakiin – tuo esiin monenlaisia ihmiskohtaloita. Tarinoita selviytymisestä, julmuudesta, opportunismista ja ideologisuudesta. Sekä siitä, miten samat ihmiset voivat eri vaiheissa käydä läpi näitä kaikkia ja palata taas lähtöruutuun.
Kyseessä on monessa mielessä matkakirja, vaikka etäisyydet ovat mitättömiä. Vieraus syntyy olosuhteiden muutoksesta, ymmärrys mahdollisuudesta keriä muutoksen reittejä yksi henkilökuva kerrallaan. Sodan liekit ovat kaikkialla erilaisia, mutta Irak muistuttaa siitä, miten vähän hornankattilaa voi hallita, kun sen kannen kerran nostaa irti.
Kirjoittaja on vanhempi tutkija Ulkopoliittisessa instituutissa.
