”alas Bryssel, eläköön Eurooppa!”
Näin julisti Unkarin pääministeri Viktor Orbán helmikuisessa kansakunnan tila -puheessaan. Noissa neljässä sanassa kiteytyy se, miten Orbán näkee Euroopan. Nykyisenkaltainen EU on hänelle turmion iljetys, mutta Euroopassa sinänsä Orbán näkee toivoa – kunhan vain hänen aateveljensä nousisivat valtaan riittävän monessa maassa.
Orbán on toiminut Unkarin pääministerinä yhtäjaksoisesti vuodesta 2010 lähtien, selvästi pidempään kuin kukaan toinen EU-johtaja. Aiemmin hän oli pääministerinä myös vuodet 1998–2002.
Pitkään jatkuneella valtakaudellaan Orbán on keskittänyt valtaa itselleen, heikentänyt lehdistönvapautta ja rapauttanut oikeuslaitoksen riippumattomuutta. Lisäksi Unkarin ja EU:n välejä hiertävät Orbánin ulkopoliittiset irtiotot, ennen kaikkea tämän lämpimät välit Vladimir Putiniin ja haluttomuus tukea Ukrainaa.
Eri puolilla Eurooppaa suhtaudutaankin lievällä kauhulla vuoden 2024 jälkipuoliskoon, jolloin on Unkarin vuoro ottaa vastuu EU:n kiertävästä puheenjohtajuudesta.
Jotkut ovat jopa vaatineet Unkarin puheenjohtajuuden torppaamista. Muun muassa Saksan Eurooppa-ministeri Anna Lührmann ja Hollannin ulkoministerinä vuosina 2022–2023 toiminut Wopke Hoekstra ovat julkisesti epäilleet, voiko Unkari suoriutua puheenjohtajuudesta. Euroopan parlamentti puolestaan hyväksyi kesällä 2023 päätöslauselman, jossa kyseenalaistettiin Unkarin kyky toimia puheenjohtajana.
Unkarin hallituksen edustajat ovat tuttuun tapaan torjuneet jyrkästi kaiken kritiikin.
Kiertävän puheenjohtajuuden merkitys on toisaalta rajallinen. Esimerkiksi ulkopolitiikassa EU:ta edustaa korkea edustaja Josep Borrell, joten Orbán ei pääse syleilemään Putinia koko EU:n nimissä.
Lisäksi Unkarin puheenjohtajuus osuu jaksoon, jolloin kesäkuun vaaleissa valittava uusi Euroopan parlamentti järjestäytyy, ja EU:lle nimitetään uusi komissio. Tämä tarkoittaa, että EU-lainsäädännön suhteen loppuvuosi 2024 on hiljaista aikaa.
Ei puheenjohtajuus silti täysin merkityksetön tehtävä ole. Vähintäänkin se tuo Orbánille lisää huomiota ja mahdollisuuden vaikuttaa EU:ssa käytävään keskusteluun.
Puheenjohtajuuskauden tavoitteita julkisuudessa esitellyt Unkarin EU-ministeri János Bóka on todennut, että Unkarin ensisijainen tavoite on EU:n kilpailukyvyn ja tuottavuuden parantaminen. Muita esiin nostettuja teemoja ovat demografiset haasteet, esimerkiksi syntyvyys, eläkejärjestelmien kestävyys ja harvaan asuttujen alueiden kehittäminen.
Näissä tavoitteissa ei sinänsä ole mitään kiistanalaista, ja muut EU-maat voivat ne allekirjoittaa.
Turun yliopiston valtio-opin yliopistonlehtori Heino Nyyssönen arvioi, että Unkarin toiveissa olisi myös edistää Länsi-Balkanin maiden EU-jäsenyyksiä sekä Romanian Schengen-jäsenyyttä.
Romaniassa asuu yli miljoonan ihmisen unkarilaisvähemmistö, ja Orbán käy vuosittain pienessä Băile Tușnadin kylässä pitämässä provokatiivisia puheitaan. Myös rajanaapuri Serbiassa on pienempi unkarilaisvähemmistö; lisäksi Orbán saisi Serbiasta samanhenkisen liittolaisen.
Bóka aloitti ministeripestissään elokuussa 2023. Hänen nimitystään on pidetty Orbánin yrityksenä silotella EU-suhteita. Yliopistouran tehnyt Bóka hyppäsi virkamieheksi vuonna 2018, eli hänet nostettiin ministeriksi politiikan ulkopuolelta, asiantuntijaroolista.
Eipä silti, Bóka on uskollisesti Orbánin linjoilla ja haluaa ajaa EU:ssa Unkarin näkökulmia. Vuonna 2023 Bóka esitti hallituksen julkaisemalla videolla keittiövertauksen: ruoat valmistetaan Brysselissä, mutta Unkari maustaa niitä paprikalla – ja Bókan mukaan paprika tekee useimmista ruoista paremman makuisia.
Onko puheenjohtajuudesta odotettavissa siis riidantäyteinen kokkisota, jossa Unkari pyrkii annostelemaan omia mausteitaan reilulla kädellä kaikkeen EU-päätöksentekoon?
Orbán on EU:ssa hyvin eristyksissä, eikä hänellä ole paljon liikkumavaraa.
Sosiologi István Hegedűs, Unkarin Eurooppa-seuran puheenjohtaja, aloittaa muistelemalla, mitä kävi vuonna 2011, kun Unkari edellisen kerran toimi puheenjohtajana. Tuolloin Orbánin toista pääministerikautta oli takana runsaat puoli vuotta, mutta Orbán oli jo täyttä vauhtia muokkaamassa Unkaria uusiksi.
”Hallituksen tavoitteena oli hoitaa puheenjohtajuus asiantuntevasti ja edistää joitakin EU:n sisämarkkinoita koskevia ideoita. Mutta kaikkien huomio oli Unkarin demokratian heikentymisessä, eikä ketään kiinnostanut Unkarin EU-politiikka.”
Tältä osin tilanne on nyt samanlainen. Hegedűs arvioikin, ettei Orbánilla ole puheenjohtajuuden suhteen erityisen suurta kunnianhimoa.
”Hän ei välttämättä juuri välitä, mitä puheenjohtajuuden suhteen tapahtuu. Orbán on EU:ssa hyvin eristyksissä, eikä hänellä ole paljon liikkumavaraa.”
Tammikuun lopulla tehdyssä haastattelussa Hegedűs arvioi, että suhtautuminen Ukrainan tukemiseen määrittelee Unkarin aseman EU:ssa. Helmikuun alussa Orbán lopulta taipuikin hyväksymään Ukraina-tukipaketin. Sitä ennen europarlamentti oli jo vaatinut poistamaan Unkarilta äänioikeuden EU:n neuvostossa määräajaksi.
66-vuotiaalla Hegedűsilla on mielenkiintoinen tausta. Hän oli vuonna 1988 mukana perustamassa Fidesz-puoluetta, joka tuolloin oli nuorten liberaalien yhteenliittymä. (Puolueen nimi on lyhenne sanoista Fiatal Demokraták Szövetsége, Nuorten demokraattien liitto.)
Kommunistivallan kaatumisen jälkeen vuonna 1990 pidetyissä ensimmäisissä vapaissa vaaleissa Hegedűs valittiin Unkarin parlamenttiin yhtenä 24:stä Fideszin edustajasta. Parlamenttiin nousi myös Viktor Orbán, tuolloin 26-vuotias nuori lupaus.
Hegedűs jätti Fideszin ja politiikan vuonna 1994, kun puolueen sisäiset riidat päättyivät Orbánin voittoon ja Fidesz aloitti pitkän marssinsa kohti oikeistopopulismia. Hegedűs keskittyi akateemiseen uraan.
Vuonna 1989 26-vuotias Viktor Orbán vaati neuvostojoukkoja poistumaan Unkarista. Tuolloin häntä ylistettiin rohkeudestaan.
Kesäkuun alussa, hieman ennen Unkarin puheenjohtajakauden alkua, käydään Euroopan parlamentin vaalit, joissa oikeistopopulististen puolueiden ennakoidaan kasvattavan kannatustaan. Se olisi Orbánille mieluinen tulos.
Fidesz toimi europarlamentissa pitkään Euroopan kansanpuolueen (EPP) ryhmässä, johon kuuluvat keskustaoikeistolaiset puolueet kuten Suomen kokoomus. Vuonna 2021 Fidesz erosi EPP:stä – ennen kuin ryhmä ehti erottaa sen. Siitä lähtien Fidesz on ollut ryhmien ulkopuolella.
Orbánin aatteellisia kumppaneita löytyy ennen kaikkea Identiteetti ja demokratia -ryhmästä (ID), jossa ovat mukana esimerkiksi Ranskan Kansallinen liittouma ja Saksan Vaihtoehto Saksalle (AfD). Perussuomalaiset siirtyi viime vuonna ID:stä takaisin Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmään (ECR), koska ID-ryhmässä on paljon Venäjä-mielisiä poliitikkoja.
Osa Orbánin hengenheimolaisista on menestynyt hyvin kansallisissa vaaleissa. Viime vuonna Geert Wildersin johtamasta Vapauspuolueesta tuli Hollannin suurin puolue ja vasemmistopopulisti Robert Fico palasi Slovakian pääministeriksi. Toisaalta Orbánin merkittävin kumppani, Puolan Laki ja oikeus -puolue, joutui luopumaan hallitusvallasta syksyllä 2023.
István Hegedűs kuitenkin arvelee, että monet muut Euroopan populistijohtajat ovat Orbániin verrattuna pragmaattisempia.
”Monet heistä ovat valmiita tekemään kompromisseja, kuten Slovakian Fico. Orbán sen sijaan on täysin tinkimätön.”
Unkarin ja muiden EU-maiden jo valmiiksi kireitä välejä on entisestään heikentänyt Viktor Orbánin suhtautuminen Putinin Venäjään.
Orbán on kulkenut joka suhteessa vastavirtaan. Hän on jatkuvasti vastustanut Venäjä-pakotteita ja kieltäytynyt Ukrainan aseellisesta tukemisesta. (Unkari on kuitenkin antanut Ukrainalle humanitaarista apua ja ottanut vastaan ukrainalaispakolaisia.)
Venäläisestä energiasta irtautuminen on ollut monille EU-maille vaikeaa, mutta Unkari ei ole edes yrittänyt. Päinvastoin elokuussa 2022 Unkari solmi Venäjän kaasujätti Gazpromin kanssa sopimuksen kaasutoimitusten lisäämisestä.
Kaiken huipuksi Orbán matkusti lokakuussa 2023 Kiinaan tapaamaan Putinia ja kehuskeli heidän lämpimillä väleillään. Viimeksi Orbán onnitteli Putinia vaalivoitosta. Samaan aikaan useat eurooppalaiset johtajat kieltäytyivät kutsumasta näytöstä vaaleiksi.
”Se aiheuttaa paljon katkeruutta lännessä, ja Orbán joutuu maksamaan siitä”, toteaa Heino Nyyssönen.
On selvää, että Orbán ja Putin jakavat samansuuntaiset konservatiiviset arvot esimerkiksi suhtautumisessaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin.
Unkarin historian valossa Orbánin myötämielisyys Putinia kohtaan on kuitenkin vähintäänkin erikoista. Muiden Itä-Euroopan maiden tavoin Unkari oli toisen maailmansodan jälkeen yli 40 vuoden ajan Neuvostoliiton talutusnuorassa. Neuvostoliitto myös kukisti verisesti vuoden 1956 kansannousun.
Vuonna 1989 pidetyssä kansannousun muistojuhlassa 26-vuotias Viktor Orbán vaati neuvostojoukkoja poistumaan Unkarista. Tuolloin häntä ylistettiin rohkeudestaan.
Myös vuonna 2023 Orbán piti puheen kansannousun vuosipäivänä, mutta sen sijaan että olisi maininnut Venäjän sodasta Ukrainaa vastaan, hän käytti tilaisuuden hyväkseen soimatakseen EU:ta. Orbán vertasi Neuvostoliittoa ja EU:ta toisiinsa, mutta näki sentään unionissa jotain toivoa: ”Moskova oli korjauskelvoton, mutta Brysselin ja Euroopan unionin voi korjata.”
Hegedűs katsoo, että Orbán on aiemmin pyrkinyt tasapainoilemaan Venäjän ja lännen välissä ja etsimään itselleen jonkinlaisen välittäjän roolia. Vaikka tältä tavoitteelta on pudonnut pohja, Orbán yrittää silti pitää siitä kiinni.
”Ei hän missään nimessä halua olla vain Putinin käsinukke. Luulen, että hän on jopa vihainen Putinille: tämähän on pilannut Orbánin hienot visiot siitä, miten hän voisi toimia sovittelijana Venäjän ja lännen välissä”, Hegedűs sanoo.
Heino Nyyssönen puolestaan sanoo epäilevänsä, että Putin saattaa jopa kiristää Orbánia jollain tavalla.
Orbánin omista puheenvuoroista voi tulkita, että hän haluaa pitää Venäjän loitolla mutta uskoo sodan pitkittymisen suosivan Putinia. Siinä missä esimerkiksi Baltian maat pitävät Ukrainan tukemista parhaana tapana varmistaa, ettei Venäjän aggressio kohdistu seuraavaksi niihin, Orbán näkee, että on parempi yrittää saada rauha aikaiseksi ja jatkaa kaveeraamista Putinin kanssa.
Maaliskuun alussa Unkarin kauppa- ja teollisuuskamarin tilaisuudessa puhunut Orbán hahmotteli, mitä ”uusi kylmä sota” tarkoittaisi Unkarin kannalta: ”Meistä tulee länsimaailman synkkä ja pölyinen reuna-alue, joka ei kiinnosta ketään.”
Orbán on käynyt vuosikausia henkistä sotaa EU:ta ja läntistä liberalismia vastaan. Miksi hän ei pyri luotsaamaan Unkaria kokonaan ulos EU:sta? Britannia on osoittanut, että niinkin voi tehdä.
Tässä suhteessa Orbán lienee kuitenkin enemmän pragmaatikko kuin aatteen mies. EU-maat ja etenkin Saksa ovat Unkarin selvästi tärkeimmät kauppakumppanit. Unkarin viennistä lähes neljä viidesosaa menee muihin EU-maihin. Toisin kuin Britannia, Unkari ei ole minkään sortin globaali talousmahti.
Unkari houkuttelee aktiivisesti ulkomaisia yrityksiä maahan, ja on siinä onnistunutkin. Ulkomaisten investointien määrä kaksinkertaistui vuonna 2023 edellisvuoteen verrattuna. Eniten sijoituksia Unkariin virtasi Kiinasta, Etelä-Koreasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.
Ennen kaikkea Unkari on EU:n sisäisessä rahanjaossa yksi suurimpia hyötyjiä. Esimerkiksi Suomi maksoi vuonna 2022 EU:n budjettiin 144 euroa asukasta kohden, Unkari sai EU:lta 459 euroa asukasta kohden.
Toisin sanoen: vaikka Brysselin liberaalit sapettavat Orbánia, hänkin ymmärtää rahan päälle.
”EU on Orbánille hyvä vihollinen ja sitä on hyvä haukkua, mutta Unkari on yksi suurimmista nettosaajista”, Heino Nyyssönen kiteyttää.
István Hegedűs sanoo, ettei ole täysin poissuljettua, etteikö Orbán jonain päivänä ryhtyisi tavoittelemaan ”huxitia! – ainakin mikäli EU:sta saatavien tulonsiirtojen määrä selvästi laskisi. Mutta se voisi olla Orbánille myös poliittinen itsemurha.
EU-jäsenyydellä on ainakin toistaiseksi Unkarissa kansan tuki. Syksyllä 2023 tehdyssä eurobarometrissä 54 prosenttia unkarilaisista pitää maansa EU-jäsenyyttä hyvänä asiana ja vain seitsemän prosenttia huonona. Huomionarvoista on kuitenkin kannastaan epävarmojen suuri määrä (38 %).
Pikemminkin kuin irtautua EU:sta, Orbán epäilemättä haluaisi muuttaa EU:ta omien näkemystensä mukaiseksi. Helmikuussa pitämässään kansakunnan tila -puheessa Orbán totesi, ettei halua »uuden oikeiston» olevan vaihtoehto Euroopalle, vaan eurooppalainen vaihtoehto. Avuksi tarvitaan vain aateveljien vaalimenestystä.
Kesällä 2021 Fidesz oli mukana 16 eri maan populistipuolueiden julkilausumassa, joka käsitteli EU:n tulevaisuutta. Julkilausumassa korostetaan Euroopan maiden juutalais-kristillistä kulttuuriperintöä ja kritisoidaan voimakkaasti EU-instituutioiden »moraalista yliaktiivisuutta» ja pyrkimyksiä painostaa jäsenmaita.
Ideologisella tasolla Orbán on puhdas arvokonservatiivi: hän korostaa Euroopan kristillistä kulttuuriperintöä, puolustaa perinteisiä perhearvoja ja haluaa pitää sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt syvällä kaapissa.
Mitä tulee EU:n rakenteisiin, Orbán vastustaa jyrkästi liittovaltiokehitystä ja pyrkimyksiä kasvattaa unionin valtaa jäsenmaiden kustannuksella. Olipa kyse maahanmuutosta tai ulkopolitiikasta, Orbán haluaa pitää asiat jäsenmaiden käsissä. Hän toivoo näkevänsä Brysselissä jäsenmaiden suvereniteettia painottavan käänteen.
Euroopan vaalien lisäksi Orbán odottaa mielenkiinnolla Yhdysvaltain presidentinvaaleja. Orbán tapasi Donald Trumpin maaliskuussa tämän huvilalla Floridassa, ja kaksikko yltyi molemminpuolisiin ylistyssanoihin. Orbán liputtaa avoimesti Trumpin puolesta ja on toistellut myös Trumpilta omaksuttua, Eurooppaan mukautettua iskulausetta: ”Make Europe great again!”
