Kirja

Ilmastotoivot Trumpin kaudella

Ilmastonmuutoksen vakava uhka ihmiskunnalle on erittäin hyvin tiedossa. Kiire on myös päästövähennyksillä: aikaa kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamiselle nollaan on vain muutamia vuosi­kymmeniä.

Teksti:
Julkaistu: 13.9.2017

 

Ilmastonmuutoksen vakava uhka ihmiskunnalle on erittäin hyvin tiedossa. Kiire on myös päästövähennyksillä: aikaa kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamiselle nollaan on vain muutamia vuosi-kymmeniä.

Yrittäjän ja pitkän linjan ympäristövaikuttajan Paul Hawkenin toimittaman Drawdownin punaisena lankana kulkee kysymys siitä, mitä ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatii.

Julkisessa keskustelussa päästövähennystoimet keskittyvät yleensä yksittäisiin teknologisiin ratkaisuihin, kuten tuuli- ja aurinkoenergian lisäämiseen, sähköautoihin tai biopolttoaineisiin. Hawkenin mallissa ratkaisuja haetaan kaikilta yhteiskunnan osa–alueilta: energiasta liikenteen kautta ruoantuotantoon ja kaupunkeihin.

Ylivoimaisesti paras ja tehokkain tapa hillitä ilmastonmuutosta on tyttöjen kouluttaminen ja perhesuunnittelu. Ne vähentävät väestönkasvua ja sitä kautta ihmiskunnan tarvetta luonnonvarojen kulutukselle tulevina vuosikymmeninä. Toinen teoksen yllättävä tulos on se, että ekologisesti kestävä ruoantuotanto ja maapallon metsien suojeleminen ovat aivan päästövähennyslistan kärkipäässä.

Tällainen paremmuusjärjestys päästövähennystoimissa voi yllättää monet ilmastoasioista perillä olevat asiantuntijat. Kuvaavaa on se, että esimerkiksi hallitusten-välisten ilmastonpaneelin raporteissa tyttöjen koulutus ja perhesuunnittelu mainitaan sopeutumiskeinoina, ei varsinaisina ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtäävinä toimenpiteinä.

Hawkenin kirjan johtopäätökset perustuvat laajan tutkijajoukon tekemään mallinnukseen ja kokonaisvaltaiseen tieteelliseen analyysiin. Lopputuloksena on ehkä tähän asti kattavin ja yksityiskohtaisin käsikirja siitä, missä ja miten ilmastotieteen edellyttämät päästövähennykset voidaan toteuttaa.

Kestävän tulevaisuuden luominen ei ole vain teknologian kehittämistä vaan vaatii onnistuakseen suuren sosiaalisen ja yhteiskunnallisen muutoksen. Toivoa antaa kirjan johtopäätös, jonka mukaan lähes kaikkiin ilmastopolitiikan toimenpiteisiin sisältyy hyödyllisiä sivuvaikutuksia maailmantaloudelle, kansalaisille ja ympäristölle.

Muiden suurten yhteiskunnallisten muutosten lailla myös ilmastonmuutos edellyttää johtajuutta ja edelläkävijöitä. Kuka tarttuu haasteeseen nyt, kun Yhdysvalloista ei siihen tunnu olevan?

New Yorkin entinen pormestari ja liikemies Michael Bloomberg sekä Yhdysvaltain suurimman ympäristöjärjestön Sierra Clubin entinen johtaja Carl Pope ovat kirjoittaneet Climate of Hopen yhdessä.

Kirjoittajat argumentoivat, että Yhdysvaltojen vetäytyminen Pariisin sopimuksesta ei lopulta ole kovin dramaattista. Liittovaltio ei ole kirjoittajien mukaan ollut koskaan ilmastopolitiikan johtaja, vaikka Barack Obama onnistui poliittisesti hankalalla presidenttikaudellaan ajamaan läpi useita edistyksellisiä toimenpiteitä.

Muutos ei kirjoittajien mukaan lähde jatkossakaan valtiotasolta. Sen tekevät pikemminkin kansalaiset, kaupungit ja yritykset. Syy tähän on yksinkertainen: poliitikot voivat vääntää loputtomiin ilmiön syistä ja seurauksista, mutta kaupungit ja yritykset joutuvat jo nyt ratkaisemaan siihen liittyviä ongelmia.

Kaupungit ovat monella tavalla ratkaisevassa asemassa, koska väestönkasvu ja muutto-liike siirtävät suurimman osan ihmiskunnasta kaupunkeihin. Lisäksi kaupungit tuottavat lähes 80 prosenttia globaalista talouskasvusta ja kuluttavat vastaavasti suurimman osan luonnonvaroista.

Kestävä ja ilmastoystävällinen kasvu on välttämätön edellytys kaupunkien vauraudelle. Kaupunkien ongelmat ovat myös sopivan kokoisia ratkaistaviksi, ja poliittisen yhteisymmärryksen saavuttaminen on kaupunkitasolla mahdollista.

Kirjoittajat perustelevat väitettään esimerkein maailmalta: Méxicon julkisen liikenteen kehittämisestä Pariisin autokieltoihin ja Berliiniin viherkattoihin. Kuten Drawdownissa, kirjan johtopäätös on, että jokaista päästöjä vähentävää toimenpidettä seuraa suuri määrä myönteisiä sivuvaikutuksia niitä tekevil-l-e- kaupungeille ja yrityksille. Ilmastonmuutoksen hillintä on sekä välttämättömyys että mahdollisuus.

Kun Donald Trump ilmoitti kesäkuussa Yhdysvaltojen irtautuvan Pariisin ilmastosopimuksesta, yli sata kaupunkia, yhdeksän osavaltiota ja lähes tuhat yritystä Yhdysvalloissa ilmoitti sitoutuvansa ilmastotoimiin ja sopimuksen määrittelemien tavoitteiden saavuttamiseen.

Bloomberg itse lupasi maksaa Yhdysvaltojen jäsenmaksut YK:n ilmastosopimuksesta, jos Trump ja kongressi eivät sitä tee. Tämän vahvempaa osoitusta käytännön johtajuudesta voisi tuskin olla.

Kirjoittaja on ilmasto- ja energiapolitiikan asiantuntija Sitrassa.

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa juttu