Euroopan investointipankin viestintäjohtaja Matteo Maggiore (vas.), pääjohtaja Werner Hoyer, pääsihteeri Marjut Santoni ja Euroopan investointirahaston varatoimitusjohtaja Roger Havenith esittelivät investointipankkiryhmän tulosta tammikuussa 2017.Kun sain ajokortin, isäni opetti minua vaihtamaan auton renkaan. Isä sanoi, että jos jäisin tielle pimeässä enkä osaisi vaihtaa rikkinäistä rengasta, en säästyisi pakkaselta yhtään paremmin sen vuoksi, että olen nainen.
Olimme sitten jänismetsällä tai pilkkimässä, minua kohdeltiin samalla tavalla kuin veljiäni. Näin meillä kotona Karjalohjalla oli aina toimittu. Vanhempani eivät voineet tietää, minne elämä minut kuljettaisi. Silti he antoivat hyvät työkalut uralleni rahoitusalalla ja Euroopan unionin toimielimissä.
Kun tulin valituksi ensimmäisenä naisena pääsihteerin tehtävään EU-maiden yhteiseen rahoituslaitokseen ja maailman suurimpaan luotonantajaan Euroopan investointipankkiin (EIP), olen miettinyt ominaisuuksia, jotka ovat auttaneet minua pääsemään tänne. Monet niistä liittyvät kasvatukseeni ja koulunkäyntiini naisena Suomessa.
Kun nuorena asiantuntijana muutin ulkomaille, pakkasin mukaani tiettyjä asenteita, joista on ollut paljon hyötyä Euroopan komission ja EIP:n kansainvälisessä ympäristössä. Juuri nyt ilmassa on innostavia muutoksen mahdollisuuksia: EU:n toimielimet vastaavat yhteiskunnan vaatimuksiin, ja #metoo-kampanja on nostanut sukupuolten tasa-arvon aiempaa lähempään tarkasteluun.
Naisten yhdenvertaisuus työpaikoilla on tärkeää liiketoiminnan kannalta. Suomalainen Elina Kamenitzer vastaa EIP:n yritysrahoituksesta Saksassa. Hänen mukaansa jaosto ei toimisi läheskään niin tehokkaasti, jos kaikki rahoitusasiantuntijat olisivat saksalaisia miehiä, joilla on kaksi lasta ja Audi. Elinan mielestä erilaisuus tuo mukanaan uusia näkökulmia ja tuoreita ideoita. Se pitää yllä luovaa dialogia, joka on olennaista tämän päivän liikemaailmassa.
Naisten ja miesten yhdenvertaiseen kohteluun on toki olemassa selkeät moraaliset syyt – jopa niin selkeät, että en katso tarpeelliseksi puhua niistä enempää. Tilastot vahvistavat yhdenvertaisuuden taloudellisen merkityksen.
Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n viime vuonna julkaisemassa tutkimuksessa todetaan, että ne pankit, joissa oli naisia johtotehtävissä, toimivat vakaammin ja niillä oli vähemmän järjestämättömiä lainoja, kuin ne pankit, joissa naisia ei johdossa ollut. Tämä ei tarkoita, että naiset olisivat pankinjohtajina miehiä etevämpiä. Tulos osoittaa, että jos kaikki katsovat asiaa samasta näkökulmasta, monia mahdollisuuksia jää huomaamatta. Siksi olen erityisen tyytyväinen päästessäni
ensimmäisenä naisena merkittävään tehtävään EIP:ssä. Tutkimukset osoittavat, että naiset hakeutuvat helposti sinne, missä jo ennestään työskentelee naisia.
Sukupuolten tasa-arvo vaikuttaa myönteisesti bruttokansantuotteen kasvuun, työllisyyteen, tuottavuuteen ja kilpailukykyyn. Se edistää sosiaalista osallisuutta ja parantaa elämänlaatua sekä sukupolvellemme että seuraavalle. Tasavertaisuus varmistaa sen, että toimielimet edustavat kaikkia ja heijastavat väestöä, jonka hyväksi ne työskentelevät.
Pelkästään EU:ssa sukupuolten tasa-arvoon panostaminen johtaisi Eurofoundin tutkimuksen mukaan arviolta 6–9 prosentin bruttokansantuotteen kasvuun asukasta kohti vuoteen 2050 mennessä. Sen sijaan naisten miehiä heikompi työllisyys aiheuttaa vuosittain miljardien kustannukset. Vuonna 2013 se maksoi yhteiskunnalle 370 miljardia euroa, mikä on lähes kolme prosenttia unionin bruttokansantuotteesta. Tämä on Euroopalle makrotason ongelma. Minulle se on myös henkilökohtainen haaste.
Kun 19-vuotiaana lähdin opiskelemaan Saksaan, huomasin ensimmäistä kertaa, miten eri tavoin naisia kohdellaan työelämässä. Sain työpaikan Leipzigistä Dresdner Bankista. Itä-Saksan kommunistihallinto oli saanut aikaan vahinkoa, mutta se oli myös juurruttanut ihmisiin uskon miesten ja naisten yhdenvertaisuuteen.
Elin inspiroivia vuosia. Työskentelin nuorille naisille suunnatuissa koulutusohjelmissa, joissa naisten työpanosta todella arvostettiin. Toisaalta kohtasin pankkimaailmassa myös machomiehiä. Huomasin, että itäsaksalaisten naisten tasa-arvo ei näkynyt Länsi-Saksan puolella, ja se heijastui usein länsisaksalaisten miesten asenteisiin.
Olin kasvanut perheessäni siinä uskossa, että voisin tehdä mitä vain halusin. En kokenut sukupuoltani rajoitukseksi, eikä minun tarvinnut hillitä käytöstäni, jotta tulisin hyväksytyksi miesten keskuudessa. Vuosien varrella olen huomannut, että jotkut naiset muuttavat käyttäytymistään niin, etteivät miehet kokisi heitä liian uhkaaviksi tai dominoiviksi. He saattavat puhua tavallista hiljaisemmalla äänellä tai lopettaa puhumisen, kun miehet keskeyttävät heidät kokouksissa.
Minulle ei tapahdu niin, eikä muille EIP:n suomalaisnaisille. Hekin ovat panneet merkille saman ilmiön – esimerkiksi pääomamarkkinajohtajamme Eila Kreivi, joka on erittäin vahva ja suorapuheinen nainen. Esimies sanoi kerran Eilalle, ettei hänen pitäisi hakea tiettyä tehtävää, koska muuten sillä pankin toimialalla olisi pelkästään naisia. Eila vastasi siihen, että hänen toimialallaan oli aina ollut pelkästään miehiä, eikä sitä ollut nähty ongelmaksi. Esimies hiljeni.
Myös suomalaistaustastamme voi olla hyötyä. Suomalaisia ei ole paljon EU:n suurissa organisaatioissa, ei miehiä eikä naisia, joten muutamat määrätietoiset naiset nähdään usein luonteikkaina ja rehellisinä. Jos meitä olisi enemmän, voisi syntyä vastareaktio.
Sukupuolten yhdenvertaisuus EU:n toimielimissä on edistynyt huomattavasti niinä kahtena vuosikymmenenä, joiden aikana olen työskennellyt Euroopan komissiossa ja pk-yritysten rahoitukseen erikoistuneessa EIP:n tytäryhtiössä Euroopan investointirahastossa. Kehitys heijastaa yhteiskunnan ja liike-elämän laajempia muutoksia, mutta vielä emme ole päässeet tarpeeksi pitkälle.
Tulin komissioon heti Suomen liityttyä unioniin vuonna 1995, samaan aikaan Ruotsin ja Itävallan kanssa. Kolme maata ovat saaneet EU:ssa aikaan kokoonsa nähden merkittäviä
Olin kasvanut perheessäni siinä uskossa, että voisin tehdä mitä vain halusin.
muutoksia. Ensinnäkin ajoimme EU:n toimielinten päivittäisen työkielen vaihtoa ranskasta englantiin. Toiseksi monet meistä kokivat komission työjärjestelyt vanhanaikaisiksi ja miespuolisille työntekijöille suunnitelluiksi.
Mahdollisuudet etätyöhön, äitiyslomiin ja osa-aikaiseen työntekoon olivat hyvin rajalliset. Olin mukana rakentamassa komissioon naisten verkostoa. Ensimmäisessä kokouksessa ripustimme oveen kyltin, jossa luki »Vain naisille».
Jouduimme taistelemaan kovasti, mutta lopulta saimme aikaan merkittäviä muutoksia naisten hyväksi. Yksi niistä oli sääntö, ettei kokouksia saanut aloittaa aamulla ennen puolta kymmentä tai illalla puoli kuuden jälkeen. Tämä oli naisille tärkeää, sillä lasten hakeminen päivähoidosta jäi yleensä heidän tehtäväkseen. Muutos toi samalla parannusta myös miesten perhe-elämään. Verkostoomme liittyi naisia muistakin EU:n toimielimistä, kuten Eurostatista ja julkaisutoimistosta.
Silloin EIP ei ollut mukana toiminnassa. Vasta vuonna 2014 pankkiin perustettiin epävirallinen naisten verkosto, ConnectedWomen. Varsinaiset perustajat olivat Italiasta ja Irlannista, mutta he kääntyivät suomalaisnaisten puoleen saadakseen toiminnalleen tukea pankin johdosta.
Tukea naiset myös tarvitsivat. Pankissa muutamat ihmiset kyseenalaistivat ryhmän toiminnan oikeutuksen sillä perusteella, ettei ketään pitäisi sulkea ulkopuolelle valitsemalla jäseniksi vain naisia – aivan kuin naiset olisivat voineet valita sukupuolensa. Asiasta käynnistettiin tutkinta sen selvittämiseksi, oliko pankin menettelysääntöjä rikottu.
Pankin kunniaksi ConnectedWomen sai jatkaa, joskaan sille ei ole annettu virallista tukea. Nykyään verkostoon kuuluu 600 EIP:ssä työskentelevää naista, ja se järjestää mentorointi- ja keskustelutilaisuuksia.
Monimuotoisuuspolitiikan tarve oli ilmeinen tullessani pankkiin vuonna 2015. Aloitimme sukupuolten yhdenvertaisuutta edistävän luotonantopolitiikan, jonka mukaan EIP:ltä rahoitusta saavien yritysten ja laitosten piti varmistaa, että niiden investoinnit ja hankkeet suojaavat naisten oikeuksia ja vaikuttavat myönteisesti naisten elämään.
Sen sijaan EIP:n sisällä sukupuolten tasa-arvo ei ollut mainittavasti edistynyt. Organisaation alemmilla portailla oli paljon naisia. Suorittavan työn tekijät olivat – ja ovat edelleen – pääasiassa naisia, kun taas johtotehtävissä 54 henkilöstä vain 18 on naisia.
Suhdeluku ei ole viime vuosina juuri muuttunut. Pankin 12 osastosta vain yhden johdossa oli nainen ennen kuin itse otin uuden tehtäväni vastaan maaliskuussa. Monimuotoisuusstrategian tavoitteena on, että 33 prosenttia ylimmistä johtajista olisi naisia vuoteen 2021 mennessä. EIP:n hallitukseen kuuluu yhdeksän jäsentä, jotka ovat jäsenvaltioiden nimeämiä eivätkä pankin sisältä valittuja. Tällä hetkellä kaikki hallituksen jäsenet eli pankin varapääjohtajat ovat miehiä. Toivomme kovasti, että uusia varapääjohtajia nimittäessään jäsenvaltiot ottaisivat huomioon pätevät ja osaavat naiset, jotta saisimme lisää monimuotoisuutta myös hallintomme korkeimmalle tasolle.
Pankin ja koko EU:n on selvittävä aikamme populistisen politiikan ja yleisen kuohunnan keskellä. Kuten IMF:n tutkimus osoittaa, naiset tuovat vakautta pankin hallintoon.
Vakautta Euroopassa ja muualla maailmassa nyt todella tarvitaan. Siihen päästään työpaikoilla parhaiten, kun arvioimme työntekijöiden suoriutumista entistä useammin ja rehellisemmin. Kaikille on oltava selvää, mitä EU:n toimielimissä työskenteleviltä odotetaan. Niin sekä miehet että naiset voivat antaa parhaan työpanoksensa, tuntea saavansa arvostusta osaamiselleen ja olla tyytyväisinä mukana rakentamassa tulevaisuutta, jossa heidän tyttärillään on samat mahdollisuudet kuin pojilla.
Yksi tärkeimmistä tehtävistäni on varmistaa, että työntekijämme saavat tarvittavan koulutuksen uransa edistämiseen sukupuolesta riippumatta. Siihen voi liittyä vaikka auton renkaiden vaihtaminen.
Kirjoittaja on Euroopan investointipankin pääsihteeri.
