Ihmiset

Optimisti ruorissa

Valtiosihteeriksi noussut Matti Anttonen painottaa Afrikan merkitystä ja suhtautuu eu:n kehitykseen optimistisesti, kuten asioihin yleensäkin.

Teksti:
Kuvat:
Julkaistu: 25.5.2018
Matti Anttonen johtaa ulkoministeriötä vuoteen 2022 asti.

Afrikasta puhutaan Suomessa hät­kähdyttävän vähän, sanoo maalis­kuussa ulkoministeriön virkamies­johtajana eli valtiosihteerinä aloit­tanut Matti Anttonen.

Miksi Afrikka on tärkeä?

Afrikka on pinta-alaltaan yhtä iso kuin Euroo­pan unioni, Venäjä ja Kiina yhteensä, mutta siellä elää vain saman verran ihmisiä kuin Inti­assa. Lähivuosikymmeninä vähintään puolet maailman työikäisen väestön kasvusta tapah­tuu Afrikassa. Siellä on paljon viljelykelpoista maata, jota ei viljellä.

Monessa Afrikan maassa on huono hallinto ja korruptiota. Ongelmia tuottavat myös siir­tomaahistorian rakenteet. Kauppaa käydään enemmän kauas ja vähemmän lähelle. Talou­dellinen integraatio Afrikan sisällä on valitet­tavan vähäistä.

Luonnonvarojen osalta on edellytykset parempaan, ja koulutustaso on noussut. Kuol­leisuus on laskenut, mutta iso kysymys on, miten syntyvyyskin saadaan laskuun. Kehi­tysyhteistyöllä ei luoda satoja miljoonia työ­paikkoja. Tarvitaan talouskasvua ja kehitystä, jossa afrikkalaiset ovat ohjaajan paikalla, ja kauppajärjestelmä, joka tukee sitä.

Miksi suhtaudut optimistisesti EU:n kehitykseen?

EU on kuin juna, joka menee hitaasti eteen­päin, mutta menee kuitenkin. Samaan aikaan, kun puhutaan protektionistisesta maailmasta, joka käpertyy sisäänpäin, unioni on saanut aikaan vapaakauppasopimukset Vietnamin, Kanadan ja Japanin kanssa.

Oliko yllätys, ettei EU kyennyt yhteiseen päätökseen diplomaattien karkotuksessa Britannian myrkytystapauksen vuoksi?

Joskus se on tällaista. Nyt kävi näin.

Useat EU-maat karkottivat diplomaatteja, Suomi mukaan lukien. Onko asia Suomelle hankala Venäjä-suhteiden kannalta?

Toivotaan, ettei ole. Itse olen 20 vuotta koet­tanut saada Venäjää ja Euroopan unionia lähentymään eri tavoin. Se, mitä tapahtuu Ukrainassa ja millä tavalla Venäjä suhtautuu Euroopan unioniin, ei ole mikään mukava asia, mutta sen kanssa eletään. Toivon, että Venäjä vahvasti haluaisi löytää ratkaisun Ukrainan kriisiin ja siltä pohjalta päästäisiin eteenpäin.

Pitävätkö Helsingin Sanomien tiedot paikkansa, että lähes vuosittain tapahtuisi karkotuksia, joista ei kerrota julkisuuteen?

En ihan tarkkaan tiedä, miten paljon niitä on, mutta ei niitä ihan hirveästi ole. Eivätkä ne tapahdu mitenkään tasaisesti.

Mikä on akuutein asia Suomen ulkopolitiikassa tänä vuonna?

On monta asiaa. Arktisen neuvoston puheen­johtajuus on näkyvä asia. Olemme valmistau­tumassa ensi vuoden EU-puheenjohtajuuteen. Syksyllä alkaa Euroopan neuvoston puheen­johtajuus.

Miten EU-puheenjohtajuuskauteen valmistaudutaan?

Puheenjohtajuuden alkaessa hallitus on vaih­tunut vain muutama viikko aiemmin. Uudella hallituksella ei ole ollut aikaa valmistautua. Miten mennään poliitikkojen johdolla eteen­päin kuten demokratioissa pitää, on teknisesti vaikeaa. Siksi yritetään nyt löytää mahdolli­simman suuri kansallinen yksimielisyys tär­keimmistä asioista. Voisi kuvitella, että niitä ovat eurooppalaiset työpaikat ja työ.

Viime vuonna Suomessa jännitettiin Saksan vaalien tulosta. Ovatko Ruotsin vaalit Suomelle merkittävät?

En usko, että siellä on jännitettävää. Ruotsi rakentaa kaikella todennäköisyydellä vähem­mistöhallituksen. Ruotsissa se näyttää onnis­tuvan, varsinkin jos talouskasvu jatkuu. Kum­pikaan suurista ryhmittymistä ei halua tehdä ruotsidemokraattien kanssa yhteistyötä, ja kumpikaan tuskin saa niin suurta enemmis­töä, että pystyisi muodostamaan enemmistö­hallituksen.

Ulkoministeriö viettää tänä vuonna 100-vuotisjuhlia. Olet ollut 32 vuotta töissä ulkoministeriössä. Miten diplomaatin työ on muuttunut?

Alussa ei ollut tietokoneita helpottamassa eikä häiritsemässä elämää. Oli enemmän aikaa perehtyä. Ihmisiltä edellytettiin parempia yleistietoja. Nykyinen teknologia on johta­nut siihen, että ihmiset kirjoittavat kauhean pitkästi.

Ovatko diplomatian painopisteet muuttuneet?

Matkailu- ja viisumipuoli on kasvanut. Kouvolassa 60–70 ihmistä tekee viisumeja. Ei sel­laista ollut viisi tai kymmenen vuotta sitten.

Suomi on EU:n jäsen ja yrittää vaikuttaa EU:n kautta, mutta vaikuttaminen edellyttää valmisteltuja kantoja ja sen miettimistä, mikä on Suomen etujen mukaista. Siihen tarvitaan tiedon keräämistä maailmalta.

Mitä tekisit, jos et olisi diplomaatti?

Rentoutuisin metsässä.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa juttu