Pakolaisten saapuminen Lammille herätti pelkoa ja epäluuloa. Paikkakunnalle vuonna 2008 perustettu turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus nostatti moraalisen paniikin: keskuksen lähistöllä sijaitsevan koulun oppilaiden turvallisuuden epäiltiin vaarantuvan.
Sen sijaan Italian Badolatossa muualta tulleet turvapaikanhakijat päätettiin toivottaa tervetulleiksi. Siirtolaisille rakennettiin omia asuntoja sekä järjestettiin työpaikkoja. Kaupunki sai runsaasti julkisuutta esimerkkinä myötätunnosta ja inhimillisyydestä kriisin keskellä. Julkisuus toi alueelle myös enemmän turisteja.
Muun muassa nämä esimerkit otetaan esiin Lapin yliopiston mediakasvatuksen yliopistonlehtorin Mari Maasillan ja Tampereen yliopiston median ja viestinnän tutkimuksen professorin Kaarina Nikusen toimittamassa artikkelikokoelmassa Pakolaisuus, tunteet ja media. Teos analysoi parinkymmenen viime vuoden aikana eri medioissa – uutisissa, kirjoissa, elokuvissa, tv-sarjoissa sekä myös valeuutisissa – käytyjä keskusteluja pakolaisuudesta. Näkökulmana on erityisesti tunnetalous.
Jo kauan ennen pakolaiskriisiä eri medioihin oli muodostunut vihan ja myötätunnon tunteisiin perustuvia yhteisöjä. Kun turvapaikanhakijoiden määrä moninkertaistui vuonna 2015 Syyrian ja Irakin konfliktien pitkittyessä, yhä useampi sai kosketuksen eri kulttuureista saapuviin ihmisiin.
Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkijat ovat 1990-luvun alusta lähtien tarkastelleet enenevästi eri ilmiöihin liittyviä tunteita ja niiden kiertoa yhteiskunnassa. Tunteet antavat puhtia julkiselle keskustelulle, saavat ihmiset liikkeelle ja ryhmittäytymään erilaisten mielipiteiden taakse.
Eräs affektiivisen teorian johtohahmoista, Sara Ahmed, puhuu tunnetaloudesta, siitä miten ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa kiertäviä tunteita arvotetaan, minkälaisia merkityksiä niille annetaan ja miten ne saavat aikaan toimintaa. Tästä on kyse silloin, kun esimerkiksi nälkää näkevien lasten kuvilla kerätään rahaa hyväntekeväisyysjärjestölle.
Toisaalta tunteisiin vetoavat kuvat voivat yksinkertaistaa uhrin ja auttajan asetelmaa.Lisäksi ne tuottavat niin sanottua myötätuntouupumusta. London School of Economicsin mediatutkimuksen professori Lilie Chouliaraki on kuvannut mediaympäristössä tapahtunutta muutosta posthumanitarismin käsitteellä: siirrymme suurten tunteiden kuvastoista kohti aiempaa leikillisempää ja refleksiivisempää suhtautumista mediaan.
Monitulkintaisempi kuvasto kuitenkin johtaa helposti tilanteeseen, jossa kampanjoiden keskiössä eivät enää ole apua tarvitsevat ihmiset ja heidän olosuhteensa, vaan länsimainen minuus. Pakolaiskeskustelu tuntuu usein kiertyvän keskusteluksi jostain aivan muusta kuin pakolaisista: omasta identiteetistä, oman kulttuurin menettämisen pelosta ja uhkakuvista, joita siirtolaisten läsnäolo herättää.
Kirjoittaja on mediatutkimuksen tohtorikoulutettava Turun yliopistossa.