Taloustieteilijä Simon Kuznets tuskin olisi tyytyväinen tapaan, jolla hänen 1930-luvulla kehittämäänsä bruttokansantuotteen käsitteeseen nykyään suhtaudutaan. Kuznets painotti, että bruttokansantuotetta ei pidä käyttää hyvinvoinnin mittaamiseen vaan kuvaamaan ihmisten taloudellista toimintaa.
Kuznetsin toiveista huolimatta bruttokansantuotteesta on historiansa aikana tullut indikaattori, jota valtiot käyttävät määrittämään taloudellista tilaansa ja jonka kasvattamiseen suurin osa poliittista päätöksentekoa tähtää. Näin ei Financial Timesin pitkäaikaisen toimittajan David Pillingin mukaan pitäisi olla. Hänen mielestään talouskasvuun ja bruttokansantuotteeseen kiintyminen on hämärtänyt sen, mikä ihmisille on oikeasti tärkeää.
Pillingin mukaan bruttokansantuotteen laskemiseen liittyy vääristymiä. Sen perusteella voisi esimerkiksi päätellä, että Yhdysvallat panostaa kansalaistensa terveyteen. Terveydenhuoltokulut ovat noin 17 prosenttia Yhdysvaltojen bruttokansantuotteesta, lähes kaksi kertaa enemmän kuin muissa kehittyneissä maissa.
Yhdysvaltalaiset eivät kuitenkaan ole muita terveempiä, päinvastoin. Luku kuvastaa terveydenhuoltojärjestelmää, joka on rakennettu maksimoimaan yksityisten toimijoiden tuloja. Pillingin mukaan esimerkki heijastaa laajempaa ongelmaa: bruttokansantuote suosii yksityistä sektoria, eivätkä tilastotieteilijät ole onnistuneet ratkaisemaan sitä, miten julkisia palveluita arvotetaan.
Toinen bruttokansantuotteen ongelma ovat maiden laskennalliset erot erityisesti harmaan talouden koon arvioimisessa. Pilling kirjoittaa nigerialaisesta tilastotieteilijästä, joka teki aikaisempaa täsmällisemmän tutkimuksen maan taloudesta. Sen ansiosta maan talous kasvoi Nigerian tilastokeskuksen mukaan 89 prosenttia edellisvuotta suuremmaksi vuonna 2014. Harppaus viesti, että nigerialaiset voivat paremmin kuin aikaisemmin ajateltiin, vaikka todellisuudessa edelleen 94 prosenttia maan väestöstä koki elävänsä köyhyydessä.
Pillingin mukaan bruttokansantuote valuu yhä kauemmaksi ihmisten arkielämästä. Se on vaarallista: jos kansalaisten kokemus ei heijastu päättäjien käyttämiin lukuihin, ei politiikka pysty vastaamaan kansalaisten tarpeisiin.
Bruttokansantuotetta ei kuitenkaan Pillingin mielestä pidä kokonaan hylätä, sillä se korreloi myös koulutuksen, terveyden ja muiden ihmisten hyvinvointia lisäävien asioiden kanssa. Päättäjien olisi kuitenkin hylättävä niin sanottu kasvun kultti, jossa politiikan yksinomainen tavoite on kasvattaa talouden kokoa.
Sen sijaan on tehtävä päätöksiä, jotka tekevät taloudesta paremman – sellaisen, joka hidastaa ilmastonmuutosta ja lisää ihmisten onnellisuutta sekä tasa-arvoa. Hyvinvointia voitaisiin lisätä esimerkiksi investoimalla mielenterveyspalveluihin ja korottamalla tupakan verotusta.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
