Helen Lackner: Yemen in Crisis – Autocracy, Neo-Liberalism and the Disintegration of a State. Saqi 2017, 330 s.
Huthikapinallisten iskussa kuolleen entisen presidentin Ali Abdullah Salehin tapaus kärjisti Jemenin konfliktin viime joulukuussa. Vuoden 2011 arabikevään mukanaan tuomat toiveet aiempaa laajemmista poliittisen osallistumisen mahdollisuuksista oli kuitenkin murskattu jo aiemmin, kun maa ajautui sotilaalliseen konfliktiin poliittisen muutoksen myötä.
Naapurimaa Saudi-Arabian sekaantumisesta on tullut Jemenin sisällissodan tunnusmerkki. Saudi-Arabia johtaa maassa säälimätöntä – ja melko tehotonta – sotakampanjaa. Maa on vaikuttanut Jemeniin myös kulttuurisesti erityisesti vuonna 2001 kuolleen salafistin Muqbil al-Wada’in kautta. Al-Wada’i tunnettiin Pohjois-Jemenin Dammajissa sijaitsevan madrassan perustajana.
Jemenin tilanne kuvastaa hyvin arabimaailmasta tuttua kuviota, jossa alueelliset toimijat käyttävät valtaa oman geopoliittisen hyödyn tavoitteluun. Samalla ne jakavat yhteiskuntaa ja lietsovat aseellista väkivaltaa. Tämän tuloksena Jemenissä on käsittämättömän laaja humanitaarinen kriisi, jossa nälänhädästä ja koleraepidemiasta johtuvien uhrien määrä on ohittamassa sodan uhrien lukumäärän. Ironisen lisän Jemenin surkeaan tilanteeseen tuo se, että Rooman valtakunnan aikana Jemenin aluetta kutsuttiin »Siunatuksi Arabiaksi» (Arabia Felix).
Järkyttävien uutisten keskellä selvän kuvan tilanteesta tarjoaa Helen Lackner kirjassaan Yemen in Crisis (Saqi). Kehityskysymyksiin erikoistunut Lackner antaa kokonaisvaltaisen selityksen konfliktin dynamiikasta ja sen juurisyistä. Virkistävää on, että kirjoittaja ei piittaa Saudi-Arabian liioittelusta, jota länsimediakin sortuu toistamaan. Sodan pääasiallinen ulkopuolinen osapuoli syyttää sattumanvaraisesti Irania sotaan sekaantumisesta samalla, kun se itse jatkaa vuonna 2015 aloittamaa tuhoisaa sotilaallista hyökkäystään.
Huthit taistelivat kuusi kertaa presidentti Salehin vastustajina 2000-luvulla. Myöhemmin heistä tuli tämän liittolaisia, jotka vastustivat Muslimiveljeskuntaan kuuluneen Islah-liikkeen nousua. Huthien ja Salehin välillä on ollut opportunistinen sopimus, joka on perustunut yhteisiin sisäisiin (Muslimiveljeskunta) ja ulkoisiin (Saudi-Arabia) vihollisiin. Lackner paljastaa shiialaisen liikkeen ristiriidat ja korostaa sen elitististä politiikkaa, joka suosii liikkeen johtajia.
Lacknerin puolueeton katsaus Jemenin sosiaalipoliittiseen kriisiin ja väkivaltaiseen konfliktiin on sekä humanistinen ja empaattinen että analyyttinen ja näkemyksellinen. Mutta vaikka Jemenin konfliktiin löytyisi neuvottelujen kautta ratkaisu, kompastuskiviä pysyvän rauhan tiellä on useita. Vesipula, väestönkasvu, talouden ja sosiaalipoliittisten reformien tiellä seisova hyvä veli -verkosto, korruptio, huono hallinto sekä ääriajattelu ovat kaikki sellaisia.
Kirjoittaja on vanhempi tutkija Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelmassa.
