Uutiskuvat Jemenin kuivista tasangoista antavat helposti väärän kuvan nälänhädän syistä: nälkä ei johdu sääilmiöistä eivätkä jemeniläisten nälkäkuolemat kuivuudesta. Ihmisten nälkiinnyttäminen on aina poliittista toimintaa, hirmutekoja, joiden tekijät tulee tuomita, kirjoittaa Alex de Waal.
De Waal on tunnettu Afrikan ja humanitaarisen avun tutkija sekä World Peace Foundationin johtaja. Hän tarkasteli nälänhätää rikoksena jo kaksikymmentä vuotta sitten ilmestyneessä kirjassaan Famine Crimes: Politics & the Disaster Relief Industry in Africa. Nyt de Waal vie teesiään pidemmälle osoittaen, kuinka nälkää on käytetty ja käytetään yhä sodankäynnin ja joukkotuhon välineenä. Prototyyppi tästä on natsien operaatio Barbarossaan liittynyt nälkäsuunnitelma (Hungerplan), jonka tarkoituksena oli tappaa 30 miljoonaa neuvostoliittolaista nälkään ohjaamalla maan ruokatuotanto saksalaissotilaille.
De Waal oikoo yleisiä harhaluuloja nälänhädästä ja kukistaa »Malthusin zombin». Zombilla de Waal viittaa 1700- ja 1800-luvun vaihteessa eläneen Thomas Malthusin virheelliseen mutta yhä julkiseen keskusteluun vaikuttavaan ajatukseen siitä, että nälänhätä johtuu väestönkasvun aiheuttamasta ruokapulasta. Näin ei ole käynyt missään. Esimerkiksi Etiopian väestö on kasvanut reilussa 50 vuodessa nelinkertaiseksi, mutta viime vuosina nälkään kuolleiden määrä on pysynyt lähellä nollaa.
Toisin kuin nälänhätään liitetyt median ja avustusjärjestöjen kuvastot antavat ymmärtää, nälänhädän historia sijoittuu maantieteellisesti ylivoimaisesti Itä-Eurooppaan ja Aasiaan. Vuosina 1870–2010 tapahtuneista nälänhädän aiheuttamista kuolemista 87 prosenttia sijoittui näille alueille. Ajanjakson 104 miljoonasta uhrista lähes puolet kuoli Kiinassa ja noin 18 miljoonaa itäisen Euroopan nälänhädissä: niihin lukeutuivat natsien nälkäsuunnitelma, Leningradin piiritys ja Neuvostoliiton aiheuttama nälänhätä Ukrainassa. Vain yhdeksän prosenttia ajanjakson nälkäkuolemista sijoittui Afrikkaan.
Nälkäkuolemat ovat vähentyneet huomattavasti pitkällä aikavälillä, mistä on kiittäminen demokratian ja julkisen terveydenhuollon leviämistä ja humanitaarista apua. Jemenin, Etelä-Sudanin, Pohjois-Nigerian, Somalian ja Syyrian tämänhetkiset nälkäkatastrofit kuitenkin osoittavat, että nälänhätä on ja pysyy globaalina huolenaiheena. De Waal muistuttaa, että raamit nälänhädän lopettamiselle ovat olemassa: kansainvälinen oikeus pääsääntöisesti kieltää nälkiinnyttämisen ja nälänhädän luomisen. Hän ehdottaa, että aina kun YK julistaa nälänhädän, sen tulisi myös tehdä selvitys sen aiheuttajista.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
