»Ei aavikolla mitään rajoja kontrolloida. Raja on vain käsite jossain», sanoo Kirsi Henriksson työhuoneessaan Niameyssa.
Henrikssonin työtä on ollut miettiä, miten rajat vaikuttavat ihmisten turvallisuuteen. Seinällä roikkuu iso Nigerin kartta, jolta Henriksson on juuri esitellyt Saharan läpi kulkevat salakuljetusreitit. Niitä pitkin kulkee aseita, huumeita ja ihmisiä Länsi-Afrikasta Libyaan ja sieltä takaisin.
Henriksson on johtanut Nigerissä toimivaa EU:n siviilikriisinhallintaoperaatiota, joka auttaa maan viranomaisia työskentelemään terrorismia, järjestäytynyttä rikollisuutta ja laitonta maahanmuuttoa vastaan. Käytännössä se tarkoittaa koulutusta, neuvonantoa ja välineistölahjoituksia.
Kirsi Henriksson on johtanut Nigerissä EU:n siviilikriisinhallintaoperaatiota.Henriksson näyttää kartalta Nigerin pohjoisosassa sijaitsevasta Agadezin kaupungista alkavaa valtavaa aavikkoa, joka ulottuu Libyan ja Algerian rajoille. »Alue on pinta-alaltaan isompi kuin Ranska, eikä täällä ole juurikaan viranomaisverkostoa. Me emme EU-operaationa suorita itse valvontaa mutta monitoroimme tilannetta ja olemme Nigerin viranomaisten tukena.»
Kun Henriksson aloitti pestissä elokuussa 2016, operaatiopäällikön paikka oli varsin haastava. Tehtävänkuvaan oli juuri lisätty laiton maahanmuutto Eurooppaa koetelleen pakolaiskriisin seurauksena. Tarkoituksena oli avata kenttätoimisto Agadezin kaupunkiin, josta oli tullut Libyan kautta Eurooppaan suuntaavien muuttovirtojen keskus.
Jäsenmaiden odotukset olivat korkeat ja todellisuus kentällä monimutkainen. Sahelin alue oli Henrikssonille onneksi ennestään tuttu: ennen Nigeriä hän oli työskennellyt naapurimaissa Libyassa ja Malissa vastaavissa EU-operaatioissa.
»Tällä alueella kaikki ovat tottuneet kulkemaan ja kuljettamaan, joko ihmisiä tai tavaraa. Sukulais- ja perhesuhteet ulottuvat valtioiden rajojen yli», Henriksson kuvaa.
Hän muistuttaa, että merkittävä osa muuttajista suuntaa naapurimaihin työn perässä tai perhesiteiden takia eikä edes aio Eurooppaan.
Niger hyväksyi lain siirtolaisten laittoman kuljettamisen kriminalisoinnista vuonna 2015. Lain seurauksena Agadezin seudun talous on romahtanut. Salakuljettajia on pidätetty, ja heidän autojaan on takavarikoitu. Samalla myös kaikki muu muuttoliikkeen ympärillä toiminut bisnes on kuivunut kokoon: vesitankkien myynti, kulkijoiden majoittaminen ja ruokkiminen. Vaikutukset asukkaille ovat katastrofaaliset.
»Kuljettajat ansaitsivat valtavia summia rahaa, useita tuhansia euroja viikossa. He elättivät ansioillaan laajan verkoston.»
Lain vaikutukset ovat ongelma myös Euroopalle, sillä lain tulkitaan syntyneen EU:n painostuksen seurauksena. Ei olisi kenenkään etu, että turhautuneet nuoret päätyvät Malin ja Nigerian puolella toimiviin Boko Haramin jihadistijoukkoihin, jotka rahoittavat toimintaansa järjestäytyneestä rikollisuudesta saamillaan tuotoilla. Libyan kaaos ei helpota tilannetta.
»Toistaiseksi Niger on pystynyt pitämään oman alueensa hallinnassaan. Maan vakaus on koko Euroopan etu», Henriksson sanoo.
Siksi kontrolli ei riitä. Ihmisten on koettava, että valtiovalta välittää heistä. Käytännössä se tarkoittaa terveydenhuollon ja koulutuksen vahvistamista. Ansiotta jääneille on tarjottava uusia mahdollisuuksia. EU on pyrkinyt tukemaan uusien työpaikkojen luomista vuonna 2015 perustetun Afrikan hätärahaston kautta. Siitä 170 miljoonaa euroa on ohjattu Nigeriin.
Käytännössä uusia työpaikkoja syntyy kuitenkin hitaasti.
»Toistaiseksi Niger on vain kauttakulkumaa. Mutta jos mitään ei tehdä ja väestönkasvu jatkuu tällaisena, myös nigeriläiset tulevat lähtemään.»
Jos maahanmuuttoon halutaan toden teolla paneutua sekä lähtö- että kauttakulkumaissa, on Henrikssonin mielestä puututtava sellaisiin asioihin kuin nuorten työttömyys, naisten asema ja tyttöjen koulutus. »On oltava läsnä ja kuultava ihmisten tarpeita.»
Vuodenvaihteessa Henriksson nimitettiin Kriisinhallintakeskuksen johtajaksi Kuopioon, jonne hän siirtyy maaliskuun lopussa. Paluu Suomeen tuntuu sekä haikealta että innostavalta.
»Viiden ulkomaanvuoden jälkeen sellaiset perusasiat kuin sauna, mökki ja harrastukset tuntuvat aika kivoilta», Henriksson sanoo.
Kriisinhallintakeskuksen johtajana Henriksson haluaa tehdä keskusta nykyistä tunnetummaksi Suomessa ja vaikuttaa EU:n strategiaan. »Tarvitsemme operaatioihin enemmän pohjoismaalaista osaamista. Suomi on pieni maa, mutta kriisinhallinnassa olemme jättiläinen. Siihen työhön on mukava mennä takaisin.»
