Suomi on koko unionijäsenyytensä ajan perinteisesti ajanut linjaa, jossa EU:n toimivalta sosiaali- ja terveyspolitiikassa nähdään vahingollisena. Tämä ajatus on syytä kyseenalaistaa.
Euroopan komission julkaisema sosiaalisten oikeuksien pilari on eräänlainen listaus EU:n keskeisistä sosiaalipoliittisista periaatteista: yhtäläisistä mahdollisuuksista ja pääsystä työmarkkinoille, oikeudenmukaisista työoloista sekä sosiaalisesta suojelusta ja sosiaalisesta osallisuudesta.
Komissio on esittänyt pilarin tueksi myös konkreettisia lainsäädännöllisiä toimia liittyen muun muassa työ- ja yksityiselämän tasapainottamiseen, työntekijöiden valistamiseen ja työaikaan. Uutena oikeutena työntekijöille esitetään mahdollisuutta pitää omaishoitovapaata viisi päivää vuodessa sukulaisen sairastapauksessa. Silti monet ehdotukset jäävät epämääräisiksi, koska unionilla ei juuri ole toimivaltaa sosiaalipolitiikassa.
Ehdotukset ovat olleet kommentoitavana jäsenmaissa. Suomi oli yksi harvoista jäsenmaista, joka ei vastannut komission sitä koskevaan kuulemiseen. Jos ei kommentoi, ei voi vaikuttaa, vaikka se olisi juuri nyt tarpeen.
Monissa EU:n jäsenmaissa on vahvaa tahtoa vahvistaa sosiaalista ulottuvuutta. EU:sta halutaan vähemmän talouseliittien ja enemmän tavallisen kansalaisen hyödyksi toimiva unioni.
EU:ssa yksi keskeinen politiikan väline on euromaiden ohjausjakso, jossa tarkastellaan jäsenmaiden taloudenpitoa sekä muuta yhteiskuntapoliittista kehitystä. Tarkastelusta laaditaan raportit, mutta merkittävää on myös, miten komissio viestii jäsenmaita koskevista havainnoista.
Talous- ja sosiaalipolitiikan välisen epätasapainon muuttamiseksi talousohjaukseen pitäisi sisällyttää sosiaalisten ja työllisyysvaikutusten arviointi. Vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjä tulee uudelleenarvioida: sosiaaliset investoinnit eli esimerkiksi sosiaaliturvaan sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen tehtävät julkiset panostukset sekä perusoikeuksien toteutuminen tulee punnita samalla, kun tarkastellaan alijäämä- ja velkasäännöksiä.
Sosiaalisten oikeuksien pilari pitäisi kääntää selkeiksi tavoitteiksi, laatia niiden saavuttamiselle suunnitelma ja asettaa joku vastuuseen niiden toimeenpanosta. Komissio on tehnyt ehdotuksissaan yleisiä linjauksia muun muassa peruspalvelujen saatavuudesta, vähimmäistoimeentulosta ja vammaisten osallistamisesta.
Lisäksi komissio on esittänyt konkreettisia lainsäädännöllisiä toimia, jotka parantaisivat esimerkiksi vanhempien ja omaistaan hoitavien ihmisten työ- ja yksityiselämän tasapainoa sekä sosiaalisen suojelun saatavuutta.
Pilarin toteuttamiseen tarvitaan lisäksi taloudellisia instrumentteja, kuten rakennerahastoja. Muussa tapauksessa pilarista uhkaa tulla vain lista yleviä periaatteita ja suosituksia, joita ei käytännössä toteuteta.
Pilarista uhkaa tulla lista yleviä periaatteita ja suosituksia, joita ei käytännössä toteuteta.
Pilarilla on myös oltava jonkinasteista velvoittavuutta. Euroalueella on edessään haasteita perussopimuksissa asetettujen työllisyys- ja sosiaalitavoitteiden saavuttamisessa. Se johtuu erityisesti siitä, että euroalueen jäsenyys rajoittaa mahdollisuuksia käyttää kansallisen tason makrotalouspolitiikan välineitä ja luo paineita nopeisiin sisäisiin mukautuksiin.
EU:n toimivaltaa voisi laajentaa sosiaaliasioissa erityisesti toimeentuloturvan vähimmäistasojen määrittelyyn. Esimerkiksi toimeentulotuelle ja muulle vähimmäisturvalle voisi määritellä yhteiset vaatimukset, jotka suhteutettaisiin kunkin jäsenmaan tilanteeseen.
EU:n toimivallan lisääminen sosiaaliturvan vähimmäisarvojen määrittelemisessä ei veisi päätäntävaltaa kansalliselta sosiaalipolitiikalta, vaan vahvistaisi sen roolia talouspoliittisen tarkastelun rinnalla.
Sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteissa on huomioitava nykyistä vahvemmin myös työmarkkinoiden ulkopuolella olevien ihmisten oikeudet. Asiakirjoissa tunnistetaan kasvava eriarvoisuus- ja köyhyysriski, mutta työllisyystavoitteet ja joustavat työmarkkinat saavat siinä korostuneen roolin. Esimerkiksi sosiaaliturvaa ja palveluita koskevissa periaatteissa tulisi laajemmin huomioida työkyvyttömien oikeudet.
Pilarissa ei ole erillistä eriarvoisuutta, köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevaa politiikan alaansa. Se ei korvaa tarvetta kattavaan ja integroituun köyhyyden vastaiseen strategiaan EU:n tasolla, vaikka se voi tukea sitä.
Keväällä komissio julkaisi niin sanotun sosiaali-indikaattorien tulostaulun. Siihen on koottu 12 indikaattoria, joiden avulla on tarkoitus seurata EU-maiden edistymistä esimerkiksi tuloerojen sekä köyhyys- ja syrjäytymisriskin vähentämisessä tai työllisyysasteen ja koulutustason nostamisessa.
Siitä olisi tehtävä vaikuttava väline EU:n sosiaaliseen ulottuvuuteen. Oleellista on silloin, että indikaattoreita seurataan ja varmistetaan, että niillä on myös vaikutuksia poliittisessa päätöksenteossa.
