Kun brexit-neuvottelujen ensimmäinen kierros päättyi viime vuoden lopussa, EU oli vienyt voiton kaikissa suurissa kysymyksissä. Miten tämä on mahdollista, vaikka EU:ta pidettiin ennakkoon neuvottelujen altavastaajana?
Vastaus piilee EU:n poikkeuksellisessa neuvottelustrategiassa. EU julkistaa tavoitteensa ja kantansa välittömästi, kun niistä on sovittu – aivan toisin kuin diplomatiassa on perinteisesti toimittu. Avoimuus on vienyt briteiltä mahdollisuuden lehmänkauppoihin ja välistävetoihin.
EU:n pääneuvottelija Michel Barnier sai 27 EU-johtajan luottamuksen itselleen ja avoimuuteen perustuvalle strategialleen kiertomatkoillaan vuoden 2017 alkupuolella. Johtajat ymmärsivät, että on kaikkien yhteinen etu pitää unionin rivit tiiviinä.
Barnier’lla on vahva mandaatti toimia EU:n äänitorvena sekä julkisuudessa että varsinaisissa neuvotteluissa. Brittien on ollut todella hankalaa anella Barnier’lta myönnytyksiä. He tietävät, ettei Barnier voi poiketa EU:n jo ennalta julkistamista tavoitteista.
Yksikään EU27-rintaman maa ei ole ottanut riskiä yrittämällä sekoittaa soppaa Barnier’n ohi. Tämä on tehnyt neuvotteluista briteille miltei epätoivoisen vaikeat. Yrityksen puutteesta heitä ei voi syyttää. EU-rivejä on yritetty hajottaa milloin pääministeri Theresa Mayn ja milloin muiden ministerien ulostuloilla, mutta ainakin toistaiseksi turhaan.
Edellä kuvattu analyysi perustuu lukuisiin luottamuksellisiin haastatteluihin neuvotteluihin osallistuvien tai niitä aitiopaikalta seuraavien EU-vaikuttajien kanssa. Heidän viestinsä on ollut yhdenmukainen: avoimuus on luonut EU-maiden välille keskinäisen luottamuksen, joka on pitänyt unionin rivit yhtenäisinä.
Itse neuvottelut eivät ole juuri edistyneet, vaan päähuomio on ollut kuluvana vuonna brittihallituksen sisäisissä erimielisyyksissä. Pääministeri Mayn ehdotus pehmeämmästä brexitistä johti ministerieroihin, muttei hellyttänyt Barnier’ta ja EU:ta. Unionin neuvottelustrategia ei ole muuttunut miksikään.
Neuvottelujen jumiuduttua on esiin noussut mahdollisuus, että Britannia eroaa EU:sta ilman sopimusta. Aikaa on vähän: brexit-sopimus tarvittaisiin jo lokakuussa, jotta se ehtisi voimaan maaliskuuksi. Britannian on määrä erota EU:sta 29. maaliskuuta 2019.
Samaan aikaan brittien sisäinen asetelma muuttuu. Hallitus vannoo sitkeästi brexitin nimeen, mutta Sky Newsin tuoreessa kyselyssä jo 78 prosenttia briteistä katsoi hallituksen onnistuneen neuvotteluissa huonosti. Britit pitävät brexitin vaikutuksia haitallisina, ja jo puolet kannattaa uutta kansanäänestystä.
EU on toistaiseksi saanut tahtonsa läpi brexit-neuvotteluissa. Jos EU-rivit pysyvät yhtenäisinä, voi Britannia vielä pyörtää eropäätöksensä.
Mitä kaikki tämä tarkoittaa?
Pääministeri Mayn tavoittelema assosiaatiosopimus on EU:n näkökulmasta yhä yritys poimia rusinat pullasta. Jos siihen suostuttaisiin, EU-vastaiset voimat eri maissa ryhtyisivät tavoittelemaan samaa.
Jos EU pysyy yhtenäisenä ja pitää kiinni linjastaan, pallo on briteillä itsellään. Ei tietenkään voi väittää, että brexit ilman muuta peruuntuisi. Sen sijaan on perusteltua todeta, että brexitin peruuntuminen on täysin mahdollista. Sillä mitkä ovat brittien vaihtoehdot?
Mayn ajama »pehmeä» brexit, jossa Britannia saisi kerätä tullimaksuja EU:n puolesta, ei ole EU:lle kelvannut, ja brexit-mielisille brittipoliitikoille se on suoranainen kirous. Toisaalta kansalaisten silmissä koko brexit näyttäytyy ylipäänsä yhä haitallisempana.
Brexitin pelätään ennen muuta vievän työpaikkoja. Autoteollisuuden investoinnit Britanniassa ovat jo puolittuneet.
Tuotanto vaarantuu, koska se perustuu muissa EU-maissa toimivien alihankkijoiden toimituksiin tuotantolinjoille. Esimerkiksi Britanniassa valmistettujen BMW-autojen osista 90 prosenttia tulee muualta EU:sta, eikä tuotanto kestä tulliongelmia ja viivytyksiä.
Sekä BMW että lentokonevalmistaja Airbus uhkaavat siirtää tuotantonsa pois Britanniasta. Myös Lontoossa tärkeä finanssiala varoittaa brexit-haitoista ja työpaikkojen häviämisestä. Vienti puolestaan vaikeutuisi, kun rekkakuskien luvat liikennöidä EU:ssa loppuisivat.
Syntyisi valtavasti muita ongelmia terrorismin torjunnasta lemmikkieläinten tarvitsemiin passeihin. EU-ruoka ei enää ehtisi tuoreena brittikauppojen hyllyille. EU-järjestelmistä irtautuminen loisi haasteita yhteiskunnan toiminnalle kriittisten alojen, kuten ydinturvallisuuden, energiahuollon ja lentoliikenteen hallintaan.
Poliittisesti vaikein kysymys on Irlannin ja Pohjois-Irlannin raja. Sen sulkeutuminen voisi pahimmillaan vaarantaa 20 vuotta sitten solmitun rauhansopimuksen ja johtaa jopa uuteen väkivallan kierteeseen.
Brexitin peruuntuminen olisi kaikille paras ratkaisu. EU ei voi sitä ääneen ehdottaa, aloitteen täytyy tulla briteiltä itseltään. Kansalaisliike uuden kansanäänestyksen puolesta vahvistuu koko ajan.
