Euroopan unionilla tulisi olla reilun vuosikymmenen päästä yhteinen rannikkolaivasto, joka taltuttaa tarvittaessa merirosvoja Guineanlahdella ja suojelee kauppareittejä Itä-Aasiassa saakka. Suuret yhteiset ilmakuljetuskoneet lennättäisivät eurooppalaisia joukkoja pysäyttämään kansanmurhaa Afrikassa tai Lähi-idässä.
Jos Sahelin vaikeakulkuisilla vuoristoseuduilla tarvitaan ilmavalvontaa, tilannekuva rakennettaisiin miehittämättömillä ja kauko-ohjattavilla eurolennokeilla. Yhteiset huoltokeskukset takaisivat, ettei jokaisen jäsenmaan tarvitse erikseen lennättää sotilailleen näkkileipiä, patonkeja tai ammuksia.
Suunnilleen tällaiseen tulevaisuudenkuvaan on päätynyt Euroopan unionin oma turvallisuuspoliittinen tutkimuslaitos EUISS kuluneen vuoden aikana julkaisemissaan selvityksissä. Vuoteen 2025 mennessä tulisi edelleen leikata EU:n jäsenmaiden ylisuuria armeijoita, kehittää nopeasti siirrettäviä yksiköitä ja investoida huomattavia summia yhteisiin sotilasteknologisiin kehityshankkeisiin.
Yhteisen puolustuskyvyn rakentaminen on EUISS:n arvion mukaan tarpeellista, sillä EU:n naapurustosta on tulossa entistä epävakaisempi. Arabikevään demokratiavaatimukset ovat lisänneet jännitteitä ja konflikteja. Unionin tulisi tutkimuslaitoksen mukaan valmistautua puuttumaan uhkaaviin tilanteisiin sotilaallisesti Länsi-Afrikasta Persianlahdelle, Intian valtamerelle ja Keski-Aasiaan ulottuvalla alueella – tai ainakin valvomaan aluetta uudella lennokkiteknologialla, jotta tilannekuva voidaan muodostaa EU-tasolla ennen päätöstä mahdollisesta kriisinhallintaoperaatiosta.
”Puolustamalla strategisia intressejämme puolustamme omia arvojamme, joita kaikki muut eivät jaa”, sanoo syksyllä Helsingissä vieraillut EUISS:n johtaja Antonio Missiroli.
Hän muistuttaa, että samalla kun länsivaltojen puolustusbudjetit ovat kääntyneet talouskriisin aikana laskuun, nousevat vallat kasvattavat kaikilla mantereilla omia puolustusmäärärahojaan.
EUISS:n arvion mukaan esimerkiksi Venäjällä, Kiinalla, Intialla tai Etelä-Korealla voi olla käytössään pitkälle kehitettyjä kauko-ohjattavia lentokoneita jo 2025. Myös tieteiselokuvista tutut taistelurobotit ja ”kuolemansäteet”, kuten laser- ja plasma-aseet, tekevät tuloaan sotateknologiaan.
”Jos emme ryhdy kehittämään uutta teknologiaa, jokin nousevista valloista, vaikkapa Kiina, tekee niin joka tapauksessa”, Missiroli sanoo. ”Tällä on taatusti seurauksia kansainvälisille suhteille ja vaikutusvallallemme maailmassa.”
EU-maiden yhteenlasketut puolustusmäärärahat ovat laskeneet yli kymmenen prosenttia vuoden 2008 jälkeen.
Silti ne ovat edelleen suuremmat kuin vaikkapa Kiinalla, Intialla ja Venäjällä yhteensä. Missiroli kuitenkin muistuttaa, että EU:n jäsenmaiden budjetit ovat erillisiä. Rahaa kuluu päällekkäisten rakenteiden ylläpitämiseen ja kunkin maan oman puolustusteollisuuden ruokkimiseen. ”Emme saa budjetteja vastaavia tuloksia aikaiseksi.”
Liian raskasta kalustoa
Euroopan laivastot ja armeijat sopivat monilta osin huonosti nykyisten uhkien torjuntaan. EU:n jäsenmaat lähettivät merirosvouksen vastaiseen Atalanta-operaatioon Somalian rannikolle suuria sota-aluksia, kuten hävittäjiä ja fregatteja, joita on kallista ylläpitää operaatioalueella. Vastaaviin tehtäviin tulisi EUISS:n mukaan kehittää kevyempi EU:n yhteinen rannikkolaivasto.
EU:n pääministerien ja presidenttien muodostama Eurooppa-neuvosto kokoontuu 19.–20. joulukuuta Brysseliin puolustusasioiden äärelle. Kokous on ensimmäinen laatuaan viiteen vuoteen, niin tyystin eurokriisi on hallinnut huippukokousten asialistaa.
Odotukset kokouksen tuloksista ovat maltillisia. On mahdollista, että päivänpolttavat ja äänestäjille läheisemmät aiheet, kuten talous ja työpaikat, valtaavat asialistan viime tingassa.
Päättäjien ongelma on, että kansalaisten turvallisuushuolet eivät kohtaa EU:n vuonna 2003 laatiman turvallisuusstrategian kanssa. Missiroli esittelee kyselytutkimusta, jonka mukaan kansalaiset pitävät esimerkiksi talouskriisiä, köyhyyttä, rikollisuutta ja ympäristöongelmia paljon suurempina turvallisuushuolina kuin sisällissotia ja unionin rajojen turvallisuutta.
Missirolin mielestä oleellista on, että joulukuussa saadaan edes käyntiin neuvottelut EU:n yhteisen puolustuksen kehittämisestä.
Unionin jäsenmaat ovat lähettäneet Somalian rannikolle raskaita sota-aluksia. Toukokuussa ranskalainen helikopterien tukialus ja hävittäjä kohtasivat Atalanta-operaation lippulaivan, portugalilaisen fregatin Alvares Cabralin (etualalla).”Jossain kohtaa on tärkeää esittää tilannekuva ja perustella kansalaisillemme, miksi intressejämme on tärkeää puolustaa kansainvälisesti – oli se sitten Afrikan sarvessa, Malissa tai Keski-Aasiassa. Tällaista yhteenvetoa ei ole erinäisistä syistä tehty moneen vuoteen.”
Vaikka EU:n yhteiseltä puolustukselta puuttuu ajantasainen strategia, jäsenmaat ovat lisänneet yhteistyötä keskenään. Yhteistyötä tehdään maaryhmittäin puolustusmateriaalihankinnoissa, koulutuksessa ja harjoituksissa. Pohjoismaat harjoittelevat ilmapuolustusta ja valvovat merialueita yhdessä, samoin Benelux-maat; itäisen Keski-Euroopan niin sanotuilla Visegrad-mailla on yhteisiä taisteluosastoja, Baltian mailla yhteinen sotakorkeakoulu.
Pisimmälle ovat ehtineet Ranska ja Britannia, jotka sopivat vuonna 2010 syvällisestä puolustusalan yhteistyöstä ydinaseiden sekä kauko-ohjattavien tiedustelu- ja taistelukoneiden kehittämiseksi. Maat päättivät lisäksi koota vuoteen 2016 mennessä yhteisen taistelujoukon, jonka voi tarvittaessa lähettää pitkäksi aikaa avoimen sodan olosuhteisiin.
Jos yhteistyötä päätetään syventää EU-tasolla, joudutaan uudistamaan puolustusteollisuutta, mikä on vaikea pala monille maille. Euroopan puolustusalan yritykset työllistävät suoraan 400 000 ja epäsuorasti lähes miljoona eurooppalaista. EUISS:n mukaan yrityksiä on yhdistettävä ja karsittava, jotta voidaan vapauttaa rahoitusta uusiin hankintoihin. EU:n komissio on luvannut tukea jäsenmaita, kun nämä koettavat tasoittaa puolustusmarkkinoiden karsimisen aiheuttamaa työttömyyttä.
”Jos lukee tarkkaan Euroopan komission heinäkuisen tiedonannon puolustusteollisuudesta, tähän on jatkossa mahdollista käyttää rakennerahastoja – näistä erityisesti Euroopan aluekehitysrahastoa, sosiaalirahastoa tai globalisaatiorahastoa”, Missiroli toteaa.
