Sadat turistit kulkevat rullaportaita ylös ja alas. He ottavat kuvia graffitimaalausten edessä ja syövät jäätelöä keskipäivän helteessä. Angelica Oquendo kulkee turistien ohi ja kuvailee samalla Medellínin kaupungin Comuna 13 -kaupunginosaa. Liki 200 000 asukkaan alue jakautuu 36 kortteliin, joista jokaista hallitsee oma aseellinen ryhmänsä. Viime vuonna Medellínissä sai väkivaltaisesti surmansa 602 ihmistä, osa näillä kaduilla.
»Turistit käyvät kaupunginosassamme, mutta he eivät tutustu siihen todellisuuteen, jossa sen asukkaat elävät», Oquendo sanoo.
29-vuotias Oquendo on elänyt melkein koko ikänsä Comuna 13:ssa. Hän johtaa siellä Rauhan talona tunnettua projektia, jossa järjestetään kursseja rauhanrakentamisesta ja teatterityöpajoja. Lisäksi Oquendo toimii yhtenä kaupunginosan niin kutsutuista sosiaalisista johtajista: hän edustaa alueen asukkaita ja osallistuu heitä koskevaan päätöksentekoon.
Oquendon vanhemmat muuttivat Medellíniin 1990-luvulla Kolumbian sisäisinä pakolaisina kotikaupungissaan Zaragozassa kokemansa etnisen syrjinnän takia. Lähiössä asuu edelleen paljon Oquendojen kaltaisia afrotaustaisia kolumbialaisia, jotka kuuluvat usein köyhimpään ja huonoimmin koulutettuun väestönosaan.
Elämä kahden ja puolen miljoonan asukkaan metropolissa ei ollut aluksi helppoa. Medellínissä käytiin 1990-luvulla täysimittaista sotaa huumekeisari Pablo Escobarin kartellin ja viranomaisten välillä. Huumesota vaati 20 vuoden aikana arviolta 15 000 ihmisen hengen. Escobarin kuoleman jälkeen vuonna 1993 aseellinen väkivalta jatkui. Huumekaupasta taistelevat nyt suuremmat sissiryhmät, kuten ELN, sekä erilaiset puolisotilaalliset mafiat.
Myös Angelica Oquendoa kosiskeltiin nuorena pieneen aseelliseen ryhmään, mistä hän kieltäytyi. »Usein ryhmät houkuttelevat lapsia ja nuoria riveihinsä lahjoilla, kuten jäätelöillä ja tupakalla. Lapsetkin voivat osallistua ryhmän toimintaan esimerkiksi kuljettamalla aseita paikasta toiseen», hän sanoo.
Comuna 13 on ollut turistien suosiossa vasta parin vuoden ajan, mutta ulkomaalaisten tulo on auttanut jo joidenkin alueiden rauhoittamisessa ja uusien elinkeinojen synnyttämisessä lähiöön. Comunan katutaide on maailmanluokkaa, ja Netflix-suoratoistopalvelun Narcos-sarja on tehnyt Medellínin tunnetuksi. Lähiön asukkaat myyvät esimerkiksi postikortteja, nahasta tehtyjä käsitöitä ja makeisia pääasiassa eurooppalaisille ja amerikkalaisille turisteille.
Angelica Oquendon kaltaiset aluejohtajat ovat iskujen kohteita.Ilmiö on tuttu muuallakin maassa. Kolumbia on viime vuosina avautunut yhä enemmän sekä turismille että ulkomaankaupalle. Maan bruttokansantuote kasvoi 50 prosenttia vuosina 2007–2017. Viime vuonna Kolumbiassa vieraili 4,4, miljoonaa turistia, kymmenen prosenttia enemmän kuin edellisvuonna.
Silti Kolumbia on kaukana vakaasta ja rauhallisesta valtiosta. Human Rights Watch -järjestön mukaan etenkin ihmisoikeuksien puolustajat ja Angelica Oquendon kaltaiset aluejohtajat ovat olleet aseellisten ryhmien kosto- ja murhaiskujen kohteena. Vuoden 2018 yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana yhteensä 53 ihmisoikeuksien puolustajaa sai väkivaltaisesti surmansa eri puolilla maata.
Tähän mennessä tärkein askel Kolumbian rauhoittamisessa otettiin vuonna 2016, kun FARC-sissiryhmä (Fuerzas Armadas Revolucionarias de Colombia) allekirjoitti rauhansopimuksen hallituksen kanssa. Sopimus päätti vuosikymmeniä jatkuneen konfliktin, jossa yli 200 000 ihmistä sai surmansa ja 7,7 miljoonaa joutui jättämään kotinsa ja pakenemaan joko maan sisäisesti tai Kolumbian naapurivaltioihin.
FARC perustettiin vuonna 1964 Kolumbian kommunistisen puolueen aseellisena siipenä. Ryhmään liittyi nopeasti maaseudun asukkaita, joita veti puoleensa taistelu epätasa-arvoa vastaan. Vielä viime vuosikymmenellä liki 70 prosenttia Kolumbian viljelymaista kuului vain 0,4 prosentille kaikista maanomistajista.
Kommunistisesta ja marxilaisesta ideologiasta ammentanut FARC tunnettiin maailmalla pommi-iskuista, huumekaupasta ja kidnappauksista. FARC:in tavoitteena oli maaseudun asukkaiden oikeuksien vahvistaminen sekä maanomistuksen tasaisempi jako kolumbialaisten kesken. Vaikka tavoitteet kirjattiin historialliseen rauhansopimukseen, on edelleen arviolta neljä viidesosaa sopimuksesta yhä toteuttamatta.
»Rauhansopimuksen avulla olimme hetken aikaa maailman huomion keskipisteenä», Angelica Oquendo sanoo. Hänen mukaansa huomion pitäisi nyt keskittyä siihen, miten muitakin aseellisia ryhmiä voidaan houkutella luopumaan aseista.
Tähän mennessä rauhantyötä tekevä nuori nainen on saanut vain vähän suoria uhkauksia, mutta hänen työnsä kuulostaa silti vaaralliselta. Pelkästään ympäröivässä Antioquian maakunnassa yhteensä 45 aluejohtajaa on saanut surmansa puolentoista vuoden aikana. Monen Comuna 13:n asukkaan isä tai veli kuuluu aseelliseen ryhmään, ja heidän perheenjäseniään uhkaillaan, kidnapataan ja murhataan taistelijoiden painostamiseksi.
Raa’at paloittelumurhat ovat edelleen arkea Comunassa. Oquendo kertoo todistaneensa, kuinka naapuritalossa asuva äiti pitää sylissään oman poikansa irtileikattuja raajoja. Tällaisilla murhilla aseistautuneet ryhmät pelottelevat asukkaita maksamaan suojelurahoja ja nuoria miehiä liittymään riveihinsä.
Kolumbian hallitus on toistaiseksi keskittynyt väkivallan ja aseellisten konfliktien torjumisessa rauhanneuvotteluihin sissiryhmien kanssa. Lisäksi hallitus jatkaa kokaviljelmien tuhoamista. FARC:in kanssa solmitun rauhansopimuksen toteutumista seuraa tarkoin toinenkin vasemmistolainen sissijärjestö, Kansallinen vapautusrintama ELN, joka on käynyt viime vuosina omia rauhanneuvottelujaan.
Kartta: Kauko Kyöstiö
Kolumbian edellinen presidentti Jose Manuel Santos sai yhdessä FARC:in kanssa Nobelin rauhanpalkinnon Kolumbian rauhansopimuksen neuvottelemisesta vuonna 2016. Rauhanprosessia seuraavan yhdysvaltalaisen Kroc-instituutin viime vuonna julkaisemassa raportissa kehutaan ennen kaikkea nopeaa aikataulua, jolla aseet riisuttiin kesään 2017 mennessä. FARC on muuntautunut odotettua nopeammin poliittiseksi puolueeksi, jonka kansanedustajat osallistuvat lainsäädäntötyöhön.
Rauhanprosessia pidetään kestävänä muun muassa siksi, että konfliktin uhreja kuultiin useaan otteeseen neuvotteluiden aikana. Kroc-instituutin kehittämän rauhansopimustietopankin valossa sopimuksen toteutus on edennyt verrattain hyvin. Esimerkiksi vastaava Guatemalan vuoden 1996 rauhansopimus toteutui vain osittain, ja maassa syrjitään edelleen alkuperäisasukkaita, mikä oli yksi syy konfliktin taustalla.
Silti myös Kolumbiassa vasta viidennes rauhansopimuksen kohdista oli kokonaan toteutettu toukokuussa 2018. YK on muistuttanut useissa puheenvuoroissa, että Kolumbian maanomistukseen liittyvää epäsuhtaa pitäisi korjata nopeasti maareformin avulla.
Rauhansopimuksen mukaan seitsemän miljoonaa hehtaaria maata on tarkoitus tarjota myyntiin maattomalle väestölle tai pienviljelijöille maatalousministeriön alaisuudessa toimivan Fondo de Tierras -säätiön kautta. Vuonna 2015 maaseudun asukkaista noin 45 prosenttia oli köyhiä, kun kaupungeissa köyhien osuus oli 22 prosenttia. Kolumbian hallitus lupasi sopimuksessa lisätä julkisia palveluja maaseudulla ja parantaa kulkuyhteyksiä.
Viime vuonna maan presidentiksi valittu oikeistolainen Iván Duque arvosteli vaalikampanjassaan rauhanprosessia, mikä sai monet pelkäämään sopimuksen täytäntöönpanon puolesta.
»Näyttäisi siltä, että Duquen hallitus ja neuvonantajat jatkavat rauhansopimuksen toteuttamista, mutta keskittyvät tiettyihin sopimuskohtiin muita enemmän. On mahdollista, että juuri sosiaalinen ulottuvuus ja maareformi jäävät tämän presidentin hallitessa paitsioon», sanoo Kroc-instituutin tutkija Borja Paladini Adell.
Jotkut entisistä sisseistä ovat turhautuneet maareformin hitauteen. Kolumbialaisen Insight Crime -ajatushautomon mukaan vähintään 1 700 entistä sissiä oli tarttunut joulukuuhun 2018 mennessä uudestaan aseisiin.
Osa entisistä sisseistä on liittynyt rikollisjärjestöihin Venezuelan rajan tuntumassa tai naapurimaassa Venezuelassa, jossa poliittinen kriisi on synnyttänyt uusia ansaintamahdollisuuksia. Maailmanlaajuisesti kukoistava kokaiinikauppa houkuttelee sekin yhä uusia kolumbialaisia rikollisten ryhmien riveihin.
Aseelliset ryhmät hallitsevat Comuna 13:n sokkeloisia kortteleita.
Bogotássa sijaitseva FARC:in puoluetoimisto on vaatimattoman näköinen kolmikerroksinen talo. Entisellä sissiliikkeellä on ollut kahden vuoden ajan yhteensä kymmenen kansanedustajaa Kolumbian parlamentissa. Yksi heistä on Judith Simanca Herrera, jonka useimmat tuntevat edelleen FARC-nimellä Victoria Sandino Palmera.
Kuuban Havannassa rauhanneuvotteluihin osallistunut Simanca Herrera on erityisen huolissaan entisten sissien turvallisuudesta.
Marraskuun 2016 jälkeen liki 90 entistä sissiä on saanut surmansa erilaisissa kostoiskuissa. FARC:in kansanedustajat saavat päivittäin tappouhkauksia sosiaalisessa mediassa. Heillä on myös ympärivuorokautinen poliisisuojelu kotonaan ja puoluetoimistolla.
FARC:ille annetut turvallisuustakuut ovat koetuksella seuraavan kerran lokakuussa 2019 järjestettävissä paikallisvaaleissa. »Aiomme kampanjoida vaaliliitoissa niin, että osallistumme vain tilaisuuksiin, joissa on muidenkin puolueiden edustajia paikalla. Parempaan emme tässä turvallisuustilanteessa pysty», Simanca Herrera sanoo.
Kansanedustaja on saanut kannustavaa palautetta FARC:iin kuulumattomilta kolumbialaisilta, jotka ovat kiitollisia rauhanprosessin tuomasta kehityksestä Kolumbiassa. »Kolumbialaisille ei koskaan kerrottu kunnolla julkisuudessa, keitä sopimus hyödyttää ja mitä se sisältää. Mielestäni taustalla oli presidentti Santosin pelko siitä, että FARC voisi muuttua äänestäjien mielissä varteenotettavaksi poliittiseksi vaihtoehdoksi.»
Entisten sissien armahtaminen on yhä kova pala monille kolumbialaisille, jotka kärsivät konfliktista vuosikymmeniä. Armahduslausekkeen vuoksi 50,2 prosenttia kolumbialaisista äänesti rauhansopimuksen hyväksymistä vastaan kansanäänestyksessä syksyllä 2016. Konfliktin pahiten runtelemilla alueilla äänestettiin kuitenkin eniten sopimuksen puolesta.
Sopimukseen tehtiin kansanäänestyksen jälkeen pieniä muutoksia, jonka jälkeen Kolumbian kongressi ratifioi sen saman vuoden marraskuussa, ilman toista äänestyskierrosta.
Simanca Herrera tunnetaan Kolumbiassa henkilönä, joka neuvotteli rauhansopimukseen naisia ja erityistä suojelua tarvitsevia henkilöitä koskevia kohtia. Hän on FARC:in Mujeres farianas -naisasialiikkeen johtohahmo ja maan johtavia feministisiä ajattelijoita. Neuvotteluihin osallistuneista kolmannes oli naisia.
Judith Simanca Herrera on kansanedustaja ja entinen FARC-sissi.Herrera uskoo, että siirtymä siviilielämään on ollut erityisen vaikea naistaistelijoille. Kuuban Havannassa käydyissä neuvotteluissa naistaistelijat korostivat, etteivät halua päätyä politiikan sivuraiteille eivätkä perinteisten sukupuoliroolien vangeiksi. »Siviilissä moni meistä on joutunut totuttelemaan yhteiskunnassa vallitseviin sukupuolirooleihin, joita joukoissamme ei ollut.»
Herreran mielestä YK:n ja kansainvälisen yhteisön valvova katse on edelleen tarpeen, jotta sopimuksen toteutus jatkuisi. YK:n valvontaoperaatio päättyy suunnitelman mukaan syyskuussa 2019. »En tuudittautuisi ajatukseen, että rauhansopimus pitää, tuli mitä tuli.»
Rauhanneuvotteluita tukivat erityisesti Norja, Kuuba, Chile ja Venezuela tarjoamalla neuvotteluapua ja -paikkoja FARC:ille ja Kolumbian hallitukselle. Myös Yhdysvallat ja EU osallistuivat neuvotteluihin etenkin kansainvälisen huumekaupan suitsimista koskevissa asioissa.
Huumekauppa on edelleen Kolumbialle kivi kengässä, koska aseelliset ryhmät rahoittavat sen avulla toimintaansa. Angelica Oquendo ei usko, että huumetuotannon vaikeuttaminen ja kokaviljelmien tuhoaminen riittäisivät synnyttämään kestävää rauhaa Kolumbiaan. Hänen mukaansa Medellínin lähiöiden nuoret tarvitsevat koulutusta ja vaihtoehtoisia ansaintakeinoja vakuuttuakseen siitä, että elämä ilman aseita on mahdollista. Nuorisotyöttömyys on 70 prosentissa, ja aseelliset ryhmät tarjoavat taloudellista turvaa.
Oquendo seuraa tarkasti FARC:in kanssa solmitun rauhansopimuksen toteutumista. »Tärkeintä on, että sopimuksesta pidetään kiinni. Se vaikuttaa Kolumbiassa joka kolkkaan ja mahdollisuuksiimme rakentaa rauhanomaista tulevaisuutta», hän sanoo.
Tulokset syntyvät hitaasti, ja joskus nuoresta naisesta tuntuu, että hän tarvitsisi välivuoden sosiaalisesta vaikuttamisesta lähiössään. Vuoden, jonka aikana hänen ei tarvitsisi pelätä oman ja läheistensä hengen puolesta.
Oquendo haluaisi matkustaa ja opiskella englantia. Sitten hän palaisi takaisin Medellíniin rakentamaan rauhaa.
Kirjoittaja on Berliinissä asuva vapaa toimittaja, joka on erikoistunut siirtolaisuuteen ja konflikteihin.
