Ehkä joku muukin haluaa auttaa.
Ajatuksen siivittämänä virolainen korutaiteilija Andrus Rumm kirjoitti Facebook-viestin »Apua Ukrainalle». Hän oli itse hankkinut 20 verenvuodon tyrehdyttämiseksi tarkoitettua kiristyssidettä rintamalle vietäväksi. Oli kevät 2014. Sota Venäjän tukemien separatistien ja Ukrainan armeijan välillä oli puhjennut.
Virosta vietiin pian satoja tuhannen euron arvoisia ensiapureppuja Ukrainaan, ja ukrainalaisia lääkintäsotilaita alkoi käydä Tartossa koulutettavana yksityisten lahjoitusten turvin. Estonia-oopperan tempauksena Itä-Ukrainan sota-alueelle Slovjanskin taidekouluun vietiin jopa uusi Estonia-flyygeli.
Kun entiset neuvostotasavallat pyristelevät irti Moskovan vaikutuspiiristä, tai Valko-Venäjän tapauksessa omasta diktaattoristaan, ei Baltian maissa ole pulaa kansainvälisen solidaarisuuden ilmauksista. Empatia läpäisee koko yhteiskunnan kadulta lehdistöön ja poliittiseen johtoon, kun tilanne kiristyy uhkaavaksi Venäjän ja EU:n yhteisessä naapurustossa.
Liettuassa Facebook-kirjoitus keräsi väkijoukon Vilnasta Valko-Venäjän rajalle ulottuneeseen ihmisketjuun elokuussa 2020. Valtio, jota ei tunneta maahanmuuttomyönteisyydestä, avasi rajansa: syyskuusta 2020 huhtikuuhun 2021 Liettua myönsi noin 3 000 valkovenäläiselle ilmaisen viisumin humanitäärisin perustein. Yli 8 000 valkovenäläistä on saanut väliaikaisen oleskeluluvan Liettualta.
Kun kyse on itäisistä naapureista, Viro, Latvia ja Liettua löytävät yhteisen äänen nopeasti, usein nopeammin kuin muiden liittolaisten kanssa.
Yhteinen reagointimalli alkoi näyttävästi Georgian ja Venäjän välisen sodan aikana elokuussa 2008, kun Baltian maiden johtajat yhdessä Puolan ja Ukrainan presidenttien kanssa saapuivat Tbilisiin väkijoukon eteen ilmaisemaan tukeaan. Myöhemmin EU totesi raportissaan, että Venäjä provosoi mutta Georgia aloitti sodan.
Venäjän lisättyä joukkoja Ukrainan rajojen lähellä taas keväällä 2021, EU ja Nato ilmaisivat tukeaan Ukrainalle. Ensimmäisenä Kiovassa sen tekivät kolmen jäsenmaan ulkoministerit: Viron Eva-Maria Liimets, Latvian Edgars Rinkēvičs ja Liettuan Gabrielius Landsbergis saattoivat olla varmoja kotiväen vankasta tuesta.
Latvian Rinkēvičs korosti puheessaan, että liennytettävää on vain yhdellä osapuolella, Venäjällä. Sanavalinta oli korjaus Saksan ja Ranskan johtajien vähän aiempaan vetoomukseen konfliktin kaikille osapuolille.
Elokuussa 2020, yli kuukausi ennen EU:ta, Baltian maat määräsivät pakotteita siviiliväestön vastaiseen väkivaltaan ja vaalien väärennökseen syyllistyneille Valko-Venäjän viranomaisille. Viron silloisen ulkoministerin Urmas Reinsalun mukaan Baltian maat halusivat painostaa EU:ta nopeampaan päätöksentekoon.
Unionin ulkopolitiikan yhtenäisyys on korostetun tärkeää pienille Baltian maille, joiden kahdenkeskiset poliittisen tason suhteet Venäjään ovat lähes olemattomat. Mutta niiden oma innokkuus tukea Moskovan vaikutuspiiristä irti pyristeleviä entisiä neuvostotasavaltoja voi myös säröttää EU:n yhteistä linjaa.
»Parempi olisi, jos Baltian maiden ei tarvitsisi toteuttaa yksin pakotteita tai muita toimia, vaan EU reagoisi yhtenäisenä ja nopeasti», sanoo johtaja Gert Antsu Itäisen kumppanuuden Viron keskuksesta. Keskus toteuttaa EU:n itäisen kumppanuusohjelman mukaisia avustusprojekteja ja toimii ajatushautomona. Pääosa rahoituksesta tulee EU:sta.
»Todellisen vaikutuksen aikaan saamiseksi tarvitaan EU:n reaktiota», Antsu sanoo.
Kun kaikki EU:n 27 jäsenvaltiota Kyproksen vitkuttelun jälkeen viime lokakuussa pääsivät yhteisymmärrykseen Valko-Venäjän vastaisista pakotteista, ne kohdistuivat suurelta osiin samoihin henkilöihin kuin Baltian listalla. Baltian maat pysäyttivät vastuuhenkilöiden shoppailumatkat rajan yli Liettuaan. EU pystyi myös jäädyttämään varoja.
Baltian maiden ääneen lausuttu tavoite on EU:n pysyminen yhtenäisenä. Analyytikko Dovilė Šukytė Itäisen Euroopan tutkimuskeskuksesta Vilnasta kuitenkin arvioi, että täysin yhteistä näkemystä Venäjä-politiikasta on mahdoton saavuttaa. Šukytė on myös europarlamentaarikko Petras Auštrevičiusen avustaja.
»En näe, että Baltia ja läntiset EU-maat olisivat ikinä samalla viivalla, ellei Venäjä todella muutu demokraattisemmaksi. Katsomme eri perspektiivistä», sanoo Šukytė.
Ero tiivistyy lähihistoriaan. Baltian mailla on takanaan puoli vuosisataa neuvostomiehitystä, joka yhdistää niitä itäisiin naapureihin. Maita yhdistää myös 1980-luvun loppupuolen taistelu Moskovan valtaa vastaan.
Kun Neuvostoliiton turvallisuusjoukot tappoivat kansallismielisiä mielenosoittajia Georgian pääkaupungissa Tbilisissä keväällä 1989, kuvat salakuljetettiin läntisille tiedotusvälineille Tallinnan kautta. Ukrainaan ja Valko-Venäjälle perustettiin Baltian mallin mukaan itsenäisyyttä ajavat kansanrintamat.
Neuvostoliitosta tuli Venäjä, mutta suhteita painaa yhä historia: Venäjä ei tunnusta Baltian miehitystä vaan on mielestään vapauttanut maat natsismista. Tältä pohjalta kahdenkeskisten suhteiden luominen Venäjään on ollut tahmeaa.
Baltian maat hyväksyttiin niin EU:hun kuin Natoon vain 13 vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 2004. Niiden yhteiskunnallisista reformeista tuli malli Georgialle ja Ukrainalle. Baltian maat itse toivoivat, että suhteiden hoito Venäjään järjestyy EU:n kautta.
Yhteisen linjan onnistumisena Baltiassa pidettiin EU:n Venäjän vastaisia pakotteita.
»Meitä pidettiin pitkään vainoharhaisina. Vuonna 2014 kuulimme, että Baltian maat olivat oikeassa», sanoo Šukytė. Hän hämmästelee etenkin Ranskan ja Saksan toiveikkuutta rakentaa suhteita yhä uudestaan autoritäärisen Venäjän kanssa.
Ranskan presidentin Emmanuel Macronin ja Saksan entisen ulkoministerin, nykyisen liittopresidentin Frank-Walter Steinmeierin on vielä Itä-Ukrainan sodan puhkeamisen jälkeenkin kuultu kulisseissa vähättelevän Liettuan ulkoministerin Venäjää koskevia näkemyksiä menneisyydestä kumpuavina pelkoina.
Baltiasta katsoen kyse on arvoista, kuten vapaus, ihmisoikeudet ja mielipiteen vapaus, joista osa länsimaista on valmis joustamaan taloudellisen edun nimissä.
Venäjän sitouttamiseen keskinäisen riippuvuuden kautta ei Baltiassa juuri luoteta. Näkemysero on pitkään tiivistynyt Nord Stream -kaasuputkiin. Šukytėn mukaan juuri siinä näkyvät Saksan erilainen kokemus Venäjästä ja taloudelliset intressit.
Baltian maat haluavat jäsenyyslupauksella kannustaa Ukrainaa, Georgiaa ja Moldovaa yhteiskunnallisiin reformeihin niin kuin niitä itseään aikoinaan kannustettiin.
Suomen ja Viron välillä näkemykset eivät eroa niin paljon kuin retoriikan perusteella voisi kuvitella. Viro suhtautuu muiden Baltian maiden tapaan varauksellisesti vuoropuheluun Venäjän kanssa. Suomi puoltaa sitä.
EU-maat olivat vuonna 2014 sopineet pidättäytyvänsä säännöllisistä kahdenkeskisistä tapaamisista Venäjän kanssa, kun presidentti Sauli Niinistö tapasi ensimmäisenä EU-valtionpäämiehenä presidentti Vladimir Putinin Sotšissa. Suomessa vierailu nähtiin yrityksenä edistää sovintoa, Virossa Suomea arvosteltiin EU-linjan rikkomisesta.
Toissa vuonna Viron presidentti Kersti Kaljulaid kävi tutustumiskäynnillä Putinin luona, 11 vuotta maiden presidenttien edellisen kahdenkeskisen tapaamisen jälkeen. Eteläisemmät Baltian maat pidättäytyivät kommentoimasta asiaa. Kotimaassa seurasi kritiikin lisäksi kiitostakin puheyhteyden avaamisesta.
Kun ulkoministeri Pekka Haavisto lähti virkaveljensä Sergei Lavrovin puheille pian EU:n ulkoasiainhallinnon korkean edustajan Josep Borrellin nöyryyttävän Moskovan-matkan jälkeen, Virossa vallitsi pahaenteinen hiljaisuus.
Vierailun jälkeen palaute oli poikkeuksellisen positiivista. Haavistoa pidettiin eurooppalaisen ulkopolitiikan edustajana. Se on merkki siitä, että Suomen vuoropuhelua Venäjän kanssa ei Virossa 2020-luvulla enää välttämättä nähdä suomettumisajan jatkeena tai uhkana EU:n yhteiselle linjalle. Viro on saattanut jopa saada vaikutteita Suomen tavasta käydä vuoropuhelua.
Myöhemmin keväällä Viron ulkoministeri Liimets soitti Lavroville ja ehdotti rajasopimuksen ratifiointia. Ehdotus ei saanut vastakaikua, mutta ainakin Viro yritti avata puheyhteyttä.
EU:ssa Baltian maat kuuluvat itäisen kumppanuuspolitiikan vetureihin yhdessä Ruotsin, Puolan ja Romanian kanssa.
Viron ulkopoliittisen instituutin hiljattaisen selvityksen mukaan Virolla on myös hyvä maine itäisen kumppanuuspolitiikan toteuttajana EU:ssa. Tältä osin kyse on siis sillanrakennuksesta, vaikka Venäjä ei peittele ärsyyntymistään Ukrainan, Georgian ja Moldovan pyrkimyksistä länsiliittoihin.
Baltiassa tätä ei koeta turvallisuusuhkana – päinvastoin.
»Kun autamme Ukrainaa ja Georgiaa muuttumaan vauraammiksi, demokraattisemmiksi ja menestyksekkäämmiksi valtioiksi, edistämme myös omaa turvallisuuttamme», Gert Antsu sanoo.
Vauraus, vakaus, demokratia. Ne ovat EU:n yhteiset tavoitteet itäisen naapuruston kumppanimaissa: Ukrainassa, Georgiassa, Moldovassa, Armeniassa, Azerbaidžanissa ja Valko-Venäjällä. Kaikilla paitsi Valko-Venäjällä on jäätynyt konflikti, jossa Venäjällä on roolinsa.
Virossa tavallinen analyysi on, että jäätyneiden konfliktien laajeneminen olisi voitu pysäyttää Bukarestissa alkuvuodesta 2008, jos Nato olisi hyväksynyt Georgian liittymisohjelmaan Venäjän vastustuksesta huolimatta. Tämä olisi toiminut pelotteena niin, että sodat niin Georgiassa kuin Itä-Ukrainassa olisi vältetty. Baltian maissa vallitseva käsitys on, että Venäjä pitää myönnytyksiä heikkouden merkkinä.
Se on ollut yksi syy, miksi Baltian maat jatkavat tiukan Venäjä-politiikan puoltajina EU:ssa.
Neuvostoliiton hajoamisesta tulee syksyllä 30 vuotta. Yhteisiä juhlia entisillä neuvostotasavalloilla ei ole, mutta Baltian maat toimivat monille vertailukohteena. Kaikkien Baltian maiden kehitysavun pääkohteena pysyy itäinen naapurusto.
EU:n ja itäisten kumppanimaiden huippukokous on kaavailtu lokakuulle. Jäsenyysmahdollisuutta tuskin edes vilautetaan. Onpa EU:n varovaisuuden syynä laajenemisväsymys, maantieteellinen etäisyys tai Venäjä-suhteet, Baltian maat haluavat jäsenyyslupauksella kannustaa Ukrainaa, Georgiaa ja Moldovaa yhteiskunnallisiin reformeihin niin kuin niitä itseään aikoinaan kannustettiin.
Antsu huomauttaa, että EU:n artiklan 49 mukaan kaikki jäsenyyskriteerit täyttävät Euroopan valtiot voivat esittää liittymisanomuksen. »Ei ole epäilystäkään, etteikö Ukraina ole eurooppalainen valtio. Jos täyttää kriteerit, voi esittää hakemuksen riippumatta siitä, julistaako EU jotakin vai ei».
Dovilė Šukytė Vilnasta arvioi, että Baltian maat pystyvät pääasiassa auttamaan puheilla.
»Annamme moraalista tukea. Toimimme itäisten kumppanien puolestapuhujina ja lobbaajina EU:ssa ja Natossa.»
