Prinssit Harry (vas.) ja William pelasivat pooloa Englannin Cirencesterissä elokuussa. // KUVA: PAUL TERRY/WENN.COM/ALL OVER PRESSJos Britannian pääministeri David Cameron vie konservatiivipuolueensa vaalivoittoon seuraavissa parlamenttivaaleissa, maa järjestää vuonna 2017 kansanäänestyksen siitä, kuuluuko maa tulevaisuudessa Euroopan unioniin vai ei. Britannian suhde Manner-Eurooppaan on aina ollut ristiriitainen. Lupaus kansanäänestyksestä on saarivaltion euroskeptisyyden voitto. Mutta olisiko Britannian ero EU:sta tappio unionille?
Ruotsin Ulkopoliittisen instituutin tutkija Björn Fägersten uskoo niin. Euroopan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut Fägersten on sitä mieltä, että Euroopan ulkopoliittiset tavoitteet kärsisivät tuntuvasti, jos Britannia lähtisi.
”Britannialla on ulkopoliittisia resursseja ja tavoitteita, joita mikään muu valtio ei voi korvata. EU:n tärkeät globaalit päämäärät kuihtuisivat ilman Britanniaa.”
Fägersten korostaa erityisesti Britannian roolia kauppapolitiikaltaan avoimen Euroopan ylläpitäjänä.
”Ilman Britanniaa EU saattaa muuttua organisaatioksi, joka tarjoaa turvaa globalisaatiolta ranskalaiseen tyyliin sen sijaan, että auttaisi meitä vaurastumaan globalisaation turvin.”
Fägerstenin mukaan Ranskan edustama protektionismi olisi väärä tie Euroopalle. Hän sanoo myös, että unioni menettäisi uskottavuuttaan sisäpolitiikassaan, jos yksi unionin vaikutusvaltaisimmista jäsenistä ja kolmanneksi suurin talous ei haluaisi olla siinä mukana.
Suuruudenhullu saarivaltio
Fägersten ennustaa, että Britannialla on kaksi vaihtoehtoa. Joko maa eristäytyy nationalistisen paineen alla tai tavoittelee globaalia valtaa vapaan kaupan avulla. Brysselin saarivaltio näkee esteenä, ei globaalina mahdollisuutena.
Fägersten ei usko, että britit haluaisivat eristäytyä. Hän ei toisaalta myöskään usko Britannian mahdollisuuksiin maailmanvaltana. Jopa Britannian vanha liittolainen Yhdysvallat on ilmaissut toiveen, että Britannia pysyisi EU:n jäsenenä.
”Britannia käsittää väärin erityissuhteensa Yhdysvaltoihin, koska se kuvittelee olevansa globaali valta. Yhdysvalloille erityissuhde Britanniaan tuo lisää vaikutusvaltaa Manner-Eurooppaan.”
Fägersten muistuttaa, ettei lähtö ole tasavahva vaihtoehto jäämiselle. Britannia häviäisi vaihtokaupassa.”Britanniasta saattaa tulla vain valtava Singapore: kauppaa käyvä saari, jolla on hyvät suhteet Kansainyhteisöön.””Britanniasta saattaa tulla vain valtava Singapore: kauppaa käyvä saari, jolla on hyvät suhteet Kansainyhteisöön.”
Keskeistä on Fägerstenin mukaan myös se, mitä tapahtuu sillä aikaa, kun kansanäänestystä odotellaan.
”Britannia ei enää tee aloitteita unionissa, vaan pyrkii päinvastoin ulos kaikista sellaisista päätöksistä, joista ei pidä. Se ei halua osallistua mihinkään kunnianhimoiseen. Seuraavien vuosien aikana tapahtuu kuitenkin isoja asioita.”
Seuraavan viiden vuoden aikana Barack Obama päättää presidentinkautensa Yhdysvalloissa, Kiina ohittaa OECD:n ennusteen mukaan Yhdysvallat suurimpana talousmahtina ja ilmastonmuutoksen torjunta vaatii niin globaaleja kuin EU:n sisäisiä päätöksiä. Samalla EU kärsii Fägerstenin mukaan valtatyhjiöstä.
Fägersten pohtii, tulevatko muut jäsenmaat hyväksymään EU:n passiivisuuden vai yrittävätkö ne toimia Britanniasta huolimatta.
Euroopan unionin voimakolmikon kaksi muuta osapuolta reagoivat Fägerstenin mukaan lähtöuhkaan eri tavoin. Britannia saattaa tutkijan mukaan yrittää käydä kauppaa unioniin jäämisestä Ranskan ja Saksan kanssa, joskin on epäselvää, mitä maa EU:lta haluaisi. Vaikuttaa siltä, että Britannia haluaa pelkät yhteiset markkinat EU:n kanssa ilman unionin minkäänlaista puuttumista maan sisäisiin asioihin.
”Selvää on vain, että Britannia ei halua, että sitä painostetaan osaksi Brysselin sosiaalipolitiikkaa”, Fägersten sanoo.
”Ranska on vähiten huolissaan. Se tulee sanomaan, anteeksi vain, mutta meillä ei ole juuri mitään annettavaa. Saksa taas pelkää yksin jäämistä Ranskan kanssa.”
Saksa tarvitsee Britanniaa tasapainottamaan voimasuhteita. Kun EU:n kaksi suurinta maata Saksa ja Ranska ovat napit vastakkain, toimii kolmanneksi suurin Britannia vaa’an punnuksena, josta varsinkin Saksa hyötyy.
”Mutta Saksallakaan ei ehkä ole mitään sellaista annettavaa, mitä Britannia haluaisi.”
Fägerstenin mielestä Ranskan protektionismi on ongelma, jota Britannian avoimuus tasapainottaa.
”Ranskan mielestä on vain hyvä, jos kaupan vapautumista kohtaan on nykyistä vähemmän paineita. Maan olisi jo vähitellen kohdattava nykytodellisuus.”
Suurin häviäjä
Itävaltalainen tutkija Stefan Lehne The Carnegie Endowment for International Peace -ajatushautomosta suhtautuu Britannian lähtöön ruotsalaista kollegaansa maltillisemmin. Pitkän uran eri instituutioissa tehnyt Lehne myöntää silti, että lähtö olisi ”valtava isku EU:n itsetunnolle”.
Lehnen mukaan on vain yksi osapuoli, joka häviäisi vielä enemmän kuin unioni – Britannia itse.
Hän pitää Britannian ulkopoliittisina vahvuuksina maan puolustussektoria ja pääsyä erilaisiin korkean tasonpäättäviin ryhmiin, kuten G20:een ja WTO:hon. Britannian pysyvä paikka YK:n turvallisuusneuvostossa ja hyvät suhteet entisiin siirtomaihinsa tuovat hyötyä myös EU:lle.
Ainoana myönteisenä asiana eroamisessa Lehne pitää sitä mahdollisuutta, että Euroopan rakenteet vahvistuisivat. Kun suurin vastarannan kiiski jäisi rannalleEuroopan rakenteet vahvistuisivat, kun suurin vastarannan kiiski jäisi rannalle., yhdistymisprosessi voisi edetä paremmin. ”Mutta vain harva sanoisi, että tämä korvaisi kaiken menetetyn.”
Monia askarruttaa, mitä kieltä EU:ssa puhutaan, jos englantia puhuva suurvalta eroaa.
Kolmen suuren maan ryhmässä Britannian lähtö merkitsisi entistä suurempaa ulkopoliittista valtaa ja vastuuta erityisesti Ranskalle, Lehne ennustaa. ”Saksa on ollut passiivinen ulkopolitiikan suhteen. Se on tietoisesti yrittänyt pitää tasapainoa yllä eikä halua johtaa Eurooppaa yksin.”
Lehnen mukaan Puola voisi nousta Britannian paikalle kolmen suuren ryhmään. Maa on välttynyt talouskriisiltä ja on taloudeltaan tällä hetkellä Euroopan kuudenneksi suurin. Kunnianhimoisesti unionin eliittiin tähtäävä Puola on sotilaallisesti tärkeä maa, joka on vähitellen voittanut Saksan luottamuksen.
Lehne yhtyy Fägerstenin arvioon siitä, että Britannia näkee itsensä todellista kokoaan suurempana. ”Eurooppa on vanhanaikainen, Aasia on paikka, jossa nyt tapahtuu”, hän kuvailee Britannian asennetta.
”Tosiasiassa niin Indonesia kuin Yhdysvallatkin ovat halukkaampia neuvottelemaan Saksan tai Ranskan kanssa, jos niiden kautta avautuu portti koko EU:n talousalueelle. Yksinäinen Britannia ei pysty kilpailemaan Euroopan koon kanssa.”
Muuttuuko mikään sittenkään?
Pohjoismaista Ruotsilla on tutkijoiden mielestä eniten menetettävää, jos Britannia lähtee. Ruotsi ja Britannia eivät ole mukana euroalueessa eli unionin kovimmassa ytimessä. Ne ovat jättäytyneet periferiaan, jossa kehitykseen ei voi vaikuttaa samalla tavalla kuin eurokeskiössä.
Ruotsalainen Fägersten myöntää tämän: ”EU ei olisi yhtä hyvä paikka Ruotsille ilman Britanniaa. Euroalueen ulkopuolella periferiassa olisi hankalampaa ilman sitä.”
Lehnen mukaan Britannian eroaminen ei sen sijaan vahingoittaisi Suomea merkittävästi.
Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelman johtaja Juha Jokela ei usko, että Britannian lähtö muuttaisi tilannetta välttämättä niin dramaattisesti kuin pelätään. ”Vaatii tietysti isoja järjestelyjä, jotta yhteistyö saadaan jatkumaan, mutta on luultavaa, että vapaakauppa säilyisi ja ihmiset voisivat liikkua saarivaltion ja EU:n välillä vanhaan tapaan.”
Lontoon City on ollut varsinkin rahoitusmarkkinoille portti Euroopan unionin sisämarkkinoille. Jokela pohtii, avautuisiko esimerkiksi Frankfurtista uusi portti EU:hun Lontoon tilalle. Eroaikeinen Britannia on investointien suhteen epävarma kohde.
”EU on ilman Britanniaakin yksi maailman suurimmista talousalueista. Viiden vuoden päästä tällä hetkellä talouskurimuksessa kamppailevat Etelä-Euroopan valtiot saattavat jo nousta. Entä liittyykö Turkki EU:n talousalueeseen ja millä aikataululla?” Jokela jatkaa.
Hänen mielestään isoin kolaus EU:lle tulisi sotilaalliseen toimintakykyyn.
”Britannia on suuri sotilasmahti, joka on osallistunut aktiivisesti sotilaallisiin ja siviilikriisinhallinnan operaatioihin. Mistä löydetään korvaavat resurssit, jos Britannia lähtee?”
Jokela uskoo kuitenkin, että EU:n yhteistä turvallisuuspolitiikkaa voidaan kehittää.
Lehne taas ei usko ainakaan vanhaan unelmaan EU:n puolustusvoimista vaihtoehtona Natolle.
Jokelan mukaan Britannian lähtö on iso uhka, jos se aiheuttaa muissa jäsenmaissa erohaluja. ”Jos monissa maissa alettaisiin järjestää kansanäänestyksiä erosta, ne johtaisivat unionin rapautumiseen ja mahdollisesti vakavampaan kriisiin.”
Monia askarruttaa, mitä kieltä EU:ssa puhutaan, jos englantia puhuvasuurvalta eroaa. Jokela uskoo, ettei englannin valta-asema vaarannu. ”Englanti on pragmaattisin kieli lähes kaikkien kannalta. Itä-Euroopassa ei puhuta ranskaa.”
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
