Vielä 1940-luvulla Palestiinan juutalaisten puolisotilaallisilla Haganah-joukoilla oli loppua ammukset. Britit valvoivat tarkasti salakuljetusreittejä ulkomailta, ja Israelin asevoimien edeltäjä joutui käyttämään kekseliäisyyttään.
Eräs upseeri perusti Kibbutzin alle salaisen, pesulaksi naamioidun luotitehtaan. Omat innovatiiviset ratkaisut ovat siitä lähtien olleet tunnusomaisia Israelin asevoimille, toimittajat Yaakov Katz ja Amir Bobhot osoittavat kirjassaan The Weapon Wizards.
Nyt Israel on maailman suurimpia aseviejiä ja tunnetaan muun muassa Iron Dome -ohjuspuolustuksesta ja Stuxnet-viruksesta.
Katz ja Bobhot vastaavat kirjallaan kysymykseen, miten pieni Israel on onnistunut kasvamaan aseteknologian edelläkävijäksi. Taustalla ovat lukuisat uhkat.
Israelilla on vihollisia joka ilmansuunnassa: pohjoisessa Hizbollah, etelässä Hamas ja idässä Bašar al-Assadin hallinto, Isis ja Iran. Kaikki ne haluaisivat pyyhkiä Israelin maailmankartalta. Kirjoittajien mukaan Israel selviytyy, jos sillä on paremmat aseet kuin vastustajilla.
Tarinat päättäjien, sotilaiden ja insinöörien sinnikkyydestä aseiden kehityksessä ovat kiehtovia, kuten edesmenneen Shimon Perezin kaupanhieronta havannalaisessa yökerhossa. Katz ja Bobhot painottavat myös älyn merkitystä. Kirjassa 93-vuotiaana haastateltu Perez arvioi, miten Israel säilyy edelläkävijänä: »Meidän pitää panostaa sotilaiden aivoihin, ei pelkästään lihaksiin.»
Israel sijoittaa Katzin ja Bobhotin mukaan noin 4,5 prosenttia bruttokansantuotteestaan tutkimukseen ja kehitykseen, mikä on enemmän kuin missään muussa maassa. Siitä kolmasosa keskittyy sotilasteknologiaan. Lahjakkaita opiskelijoita houkutellaan armeijaan laadukkaalla koulutuksella.
Yksilöiden kykyjen hyödyntäminen korostuu asevoimien yksikössä 9 900, jonka sotilaita yhdistää yksi ominaisuus: autismi. Autistiset sotilaat paikantavat muita tarkemmin asevarastoja satelliittikuvista.
Kirjoittajat perustelevat Israelin innovatiivisuutta myös epämuodollisella kulttuurilla, jossa tavallinen mekaanikko voi kertoa olevansa eri mieltä kenraalin kanssa. Tietoa välittyy tehokkaasti ruohonjuuritasolta päättäjille saakka.
Muuten kiinnostava katsaus ontuu toistamalla itseään jokaisessa luvussa. Israel kohtaa teoksessa uhkan toisensa jälkeen, ja selviää kaikista vaikeuksista huolimatta voittajana. Katz ja Bobhot pitävät aseteknologian kehittymistä poikkeuksetta hyvänä asiana. Säännöllisestä sotimisesta on vain etua aseiden kehitykselle.
Kirja ei kyseenalaista kilpavarustelua eikä käsittele asevoimien kansainvälisesti tuomittua osuutta Israelin siirtokuntien laajentamisessa palestiinalaisalueella. Toimittajat tyytyvät toteamaan, että Israelin kansainvälinen arvostelu saattaa haitata asevoimien kehitystä.
Kirjoittaja työskentelee tiedottajana Kirkon ulkomaanavussa.
