Vuoden 2016 syyskuussa John Stumpf, maailman suurimpiin kuuluvan pankki- ja finanssijätin Wells Fargon toimitusjohtaja, istui kuultavana Yhdysvaltojen senaatin pankkivaliokunnan edessä. Pankki oli avannut yli puolitoista miljoonaa tiliä ilman asiakkaidensa suostumusta päästäkseen myyntitavoitteisiinsa. Stumpf vieritti julkisuudessa vastuuta rivityöntekijöidensä kontolle.
Vastapäätä Stumpfia istui Massachusettsin osavaltion demokraattisenaattori Elizabeth Warren. Käynnissä oli harvinainen kohtaus: Wall Streetin suurimpiin kuuluva pelaaja istui kuin koulupoika urallaan opettajana toimineen Warrenin ripitettävänä.
Warrenin kirja on täynnä vastaavia kuvauksia senaattorin uralta. Taustaltaan akateeminen Warren on profiloitunut Washingtonissa isoja pankkeja vastaan käymänsä taistelun ja tiukan tyylinsä takia. Energinen Warren on noussut vasemman laidan poliitikkona nopeasti senaattorikollegansa Bernie Sandersin rinnalle väsymättömänä Wall Streetin vallan kritisoijana.
Warrenin teos ilmestyi viime keväänä, Donald Trumpin presidenttikauden alkumetreillä. Se on manifesti Yhdysvaltoja perinteisesti kannatelleen keskiluokan puolesta ja suuryritysten valtaa vastaan.
Warren uskoo, että varallisuuden keskittyminen pienelle eliitille on samalla johtanut demokratian heikentymiseen. New York Times on kutsunut Warrenia »valistuneeksi populistiksi». Suuri ero Warrenin ja Trumpin välillä on kuitenkin se, että populistisesta tyylistään huolimatta Warren tukee argumenttejaan tutkimustiedolla.
Warrenin keskeinen argumentti on, että 1930-luvun laman jälkimainingeissa laadittu pankkiregulaatio vakautti Yhdysvaltojen taloutta ja suojasi keskiluokan säästöjä. Warrenille amerikkalaisen keskiluokan alasajo alkoi Reaganin ajasta, jolloin luottamus sääntelyn purkamisen suotuisiin vaikutuksiin ja varallisuuden valumiseen rikkailta köyhille valtasivat alaa.
Talouspolitiikan historian lomaan Warren sisällyttää kuvauksia lapsuudenkotinsa kovan työn eetoksesta. Hän ottaa perheensä esimerkiksi siitä, miten Yhdysvallat suuren laman jälkeen tarjosi mahdollisuuksia toteuttaa amerikkalaista unelmaa.
Hillary Clintonin epäonnisen mutta samalla uraauurtavan kampanjan jälkeen demokraattipuolue on suurten kysymysten edessä: asettuuko puolue toisen naisehdokkaan taakse vuoden 2020 vaaleissa? Poliitikkoina Clinton ja Warren eroavat suuresti paitsi henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan, myös politiikaltaan. Poliittisen spektrin keskellä olevaan Clintoniin verrattuna Warren keskittyy taloudellisen epätasa-arvon teemaan sekä politiikan ja rahan liiton arvosteluun.
Nähtäväksi jää, riittääkö Warrenin karisma sähköistämään demokraattipuolueen tulevien kolmen vuoden aikana.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
