Viidentoista vuoden EU-jäsenyyden jälkeen Puola ja Unkari ovat kauempana muusta Euroopasta kuin 30 vuotta sitten – siitä huolimatta, että »Euroopan» lanseeraaminen aloitettiin näissä maissa heti kommunismin romahdettua.
Nuoruuteni Unkarissa julkisuudessa hoettiin iskulausetta »takaisin Eurooppaan». Se oli hassua, sillä kenellekään ei tullut mieleen, etteikö itäblokki olisi kuulunut Eurooppaan. Länsi-Eurooppa oli toki vertailukohta kulutustavaroiden paratiisina. Silti meille liberaaleille tärkeintä oli amerikkalainen unelma – ajatus siitä, että kaikki olisi itsestä kiinni, kunhan valtiovalta ei asettaisi esteitä menestymiselle.
Väitän, että Hollywoodin välittämät mielikuvat vaikuttivat enemmän kommunismin kaatumiseen kuin abstraktit arvot demokratiasta, ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta. Tavallisilla ihmisillä ei ollut tarttumapintaa niihin eikä mailla historiallisia perinteitä.
Kansalle uskoteltiin, että elintasoero voidaan kuroa umpeen nopeasti, kunhan Euroopan yhteisöön päästään mukaan. Vuosien mittaan vahvistettiin käsitystä, että kehitys olisi mahdollista vain lännen avulla. Ei tarvinnut pohtia, mitä on demokratia, koska malli tuli annettuna. Amerikkalainen unelma oli kuitenkin käyttökelpoinen, koska sillä verukkeella voitiin romuttaa kommunismin aikaiset hyvinvointipalvelut. Nyt tosiaan piti pärjätä yksin!
Liittymisen ehtona oli ulkopuolelta sanellun demokratiamallin toteuttaminen.
EU-jäsenyys ei lunastanut odotuksia: elintasoerot idän ja lännen välillä ovat edelleen huomattavat. Itäisille markkinoille rynnineet läntiset yritykset kiristivät itselleen verovapauden ja työntekijöilleen minimipalkat. Samalla ne pilasivat niin reilun kilpailun ideaalin kuin kotimaisten yritysten kasvun edellytykset.
EU nähdään nyt etäisenä ja byrokraattisena koneistona, ei arvoyhteisönä. Arvokeskustelu on jäänyt käytännön hyötyjen jalkoihin. Lisäksi EU:n jäsenyys riitti jo sellaisenaan todistamaan kansalaisille, että maista oli tullut riittävän demokraattisia: liittymisen ehtonahan oli ulkopuolelta sanellun demokratiamallin toteuttaminen.
Autoritääriset johtajat hyötyivät siitä, että demokratiakäsite jäi epämääräiseksi. Illiberaali demokratia on hyvässä huudossa Puolassa ja Unkarissa. Samalla amerikkalaisen unelman trumpilaisesta vääristymästä on tullut uusi malli, jossa lietsotaan mustavalkoista maailmankuvaa, valeuutisia, median halveksuntaa ja oikeuslaitoksen vähättelyä.
»Takaisin Eurooppaan» ei EU-vaalien aattona enää riitä motoksi. Kasvava joukko sen nimeen vannovista haluaa muuttaa Euroopan uudenlaiseksi arvoyhteisöksi. Niitä arvoja me vanhat liberaalit emme halua jakaa.
