Aasian demokratiakehityksestä on kantautunut hyviä ja huonoja uutisia.
Globaalissa vertailussa Aasian demokratiakehitys on ollut kymmenen viime vuoden aikana suotuisampaa kuin muissa maanosissa. Aasia on ottanut kiinni demokratian tiellä paikallaan polkevaa Latinalaista Amerikkaa ja jättänyt Saharan eteläpuolista Afrikkaa jälkeensä. Aasiassa ovat kuitenkin edustettuina politiikan äärilaidat Japanin kaltaisista vakaista demokratioista Pohjois-Korean diktatuuriin.
Kehitys on ollut myönteistä monissa lähihistorialtaan synkissä aasialaisissa yhteiskunnassa. Esimerkiksi Sri Lankassa hallinto on muuttunut avoimemmaksi ja sananvapaus kohentunut. Maan demokratia vahvistuu edelleen pitkän sisällissodan päätyttyä.
Tänä vuonna järjestetään muun muassa parlamenttivaalit Itä-Timorissa sekä presidentinvaalit Intiassa, Kirgisiassa, Mongoliassa, Etelä-Koreassa, Turkmenistanissa ja Singaporessa.
Huolestuttavaa Aasian demokratiakehityksessä on erityisesti uskonnollisen nationalismin nousu ja ääriliikkeiden toiminta. Intian hindunationalistit lietsovat retoriikallaan uskonnollisten vähemmistöjen syrjintää. Malesian valtaapitävä puolue on kiristänyt etnis-uskonnollista konservatiivista otettaan, mikä tarkoittaa sitä, että malaijit ja islam ovat maassa määräävässä asemassa.
Myanmarin muutoin hyvää avausta demokratian tilan parantamisessa mustaa Rohinga-vähemmistöön kohdistuva vaino, josta ovat vastuussa buddhalaiset nationalistit. Pakistanissa islamistit vainoavat edelleen maan kristittyjä.
Viime vuonna myös Bangladeshin sananvapauden tila heikkeni merkittävästi, kun kriittisten toimittajien työtä rajoitettiin ja islamistit murhasivat useita tunnettuja ihmisoikeusaktivisteja. Thaimaan demokratiakehitys taantui edelleen sotilasjuntan pitäessä maata tiukassa otteessaan. Maata vuosikymmeniä hallinneen kuninkaan kuolema lisäsi poliittista epävarmuutta.
Demokratian tila ei välttämättä korreloi hallinnon tehokkuuden kanssa. Esimerkiksi Singaporen ja Kiinan autoritaariset hallinnot tuottavat tehokkaammin peruspalveluja kansalaisille kuin Intian demokratia. Toisaalta Japanissa ja Etelä-Koreassa yhdistyy sekä täysimittainen demokratia että hallinnon tehokkuus. Nämä yhteiskunnat ovat kyenneet valjastamaan autoritaarisia hallintoja paremmin kansalaistensa luovuuden talouskasvun vauhdittamiseen.
Autoritaariset hallinnot puolestaan joutuvat kohtaamaan poliittista epävakautta. Hallinnoilta vaaditaan tilivelvollisuutta ja päätöksenteon avoimuutta. Nopeatempoisessa tiedonvälityksessä myös yksinvaltaisten hallintojen ylilyönnit tulevat ennemmin tai myöhemmin julkivaikka Kiinan kaltaiset autoritaariset hallinnot ovat lisänneet internetin kontrollia.
Arabikevät ja muut viime vuosien kansannousut esimerkiksi Burundissa, Burkina Fasossa ja Kongossa eivät kuitenkaan välttämättä johda demokratian juurtumiseen. Useimmiten vanha valta kykenee vaaleissa tukeutumaan konservatiiviseen maaseutuväestöön, ja liberaali kaupunkilaisväestö jää vähemmän kaupungistuneissa maissa tappiolle.
Demokratian juurtuminen edellyttää sitä tukevien instituutioiden kehittymistä sekä muutosta vallanpitäjien asenteissa.
Etelä-Korea on hyvä esimerkki yhteiskunnasta, joka siirtyi sotilasdiktatuurista demokratiaan pitkän prosessin tuloksena. Demokratia etenee harvoin harppauksittain.
Venäjä ja Kiina tarjoavat vaihtoehtoisia malleja myös aasialaisten yhteiskuntien kehitykselle. Molemmat maat korostavat vakautta osallistavan päätöksenteon sijaan. Malli vetoaa niiden aasialaisten hallintojen johtajiin, jotka haluavat pitää kynsin ja hampain kiinni vallasta. Esimerkiksi Thaimaa, joka on vuosikymmenet ollut läheinen Yhdysvaltojen liittolainen Kaakkois-Aasiassa, on viime vuosina lähentynyt Kiinaa.
On epätodennäköistä, että uusia Aasian valtioita liittyy lähitulevaisuudessa Japanin, Etelä-Korean, Taiwanin, Intian ja Mongolian demokratioiden kerhoon. Indonesia on ainoa, joka saattaa keskipitkällä aikavälillä kolkutella tämän kerhon ovia.
Yhtä epätodennäköistä on, että Pohjois-Korean, Uzbekistanin, Turkmenistanin ja Brunein despootit saavat seuraa. Sen sijaan Aasiassa voi odottaa siirtymiä autoritaarisista hallinnoista hybrididemokratioihin sekä toisinpäin.
Globalisaatio, yleinen koulutustason nousu ja laajeneva keskiluokka ovat tukeneet demokratian kehitystä useissa Aasian maissa, kuten hybrididemokratioihin liittyneet valtiot osoittavat. Toisaalta tämän trendin jatkumisesta ei ole mitään takeita. Liberaali demokratia voi menettää vetovoimaansa koulutustason ja talouden noususta huolimatta.
Kirjoittaja on vieraileva vanhempi tutkija Ulkopoliittisen instituutin globaalin turvallisuuden ohjelmassa.
