En koskaan törmännyt yhdysvaltalaiseen suurlähettilääseen Christopher R. Hilliin, vaikka työskentelimme samoihin aikoihin Länsi-Balkanilla. Hill toimi myyttisiin mittoihin kohottamansa Richard Holbrooken aisaparina Bosnian ja Kosovon kriisidiplomatian melskeissä 1990-luvulla.
Joskus suurmiesten läheisyys tuntuu sokaisevan: on erikoista, että Hillin teoksen henkilöhakemistosta ei löydy Martti Ahtisaaren nimeä, vaikka Suomen presidentti oli avainasemassa Kosovon rauhaa ja valtiollista asemaa ratkaistaessa.
Hillin uralle mahtuu kolme merkittävää jaksoa: Länsi-Balkanin vakauttaminen, ydinaseneuvottelut Pohjois-Korean kanssa ja Yhdysvaltain suurimman suurlähetystön johtaminen Bagdadissa vuosina 2009–2010. Näiden komennusten lomassa Hill oli suurlähettiläänä Makedoniassa, Etelä-Koreassa ja Puolassa.
Hillin teoksen mielenkiintoisinta antia ovat amerikkalaisen ulkopolitiikan toimintatapojen kuvaukset. Hillin aloittaessa Bagdadissa Yhdysvaltain puolustusministeriön vaikutusvalta oli ylivertainen suhteessa ulkoministeriöön. Sotilaat väheksyivät diplomaattien näpertelyä ja diplomaatit harmittelivat sotilaiden suoraviivaisuutta. Hillin tehtävä oli normalisoida tilanne ja ottaa johtorooli siviileille.
Hill kuvaa rehellisesti amerikkalaisten toimintaa myös osana Irakin sisäpolitiikkaa. Sääntö kuului: »If you break it then you own it.» Saddam Husseinin järjestelmän rikkominen tarkoitti, että tilalle piti rakentaa jotakin uutta, ja tämä oli amerikkalaisten vastuulla.
Hillillä olikin amerikkalaisen suurlähettilään syntymäoikeudella esteetön pääsy Irakin presidentin, pääministerin ja hallituksen edustajien puheille. Silti rakennustyö ei ole helppoa Irakin kokoisessa öljymaassa, jossa eri uskonnolliset ja etniset ryhmät vahtivat etujaan vieläpä naapurimaiden tuella.
Hillin neljän lähettiläspestin ura on varsin mittava saavutus amerikkalaisdiplomaatille. Yhdysvalloissa noin puolet suurlähettiläspaikoista jaetaan poliittisin perustein, eivätkä useimmat ammattidiplomaatit saa ensimmäistäkään suurlähetystöä johdettavakseen.
Hill ei ollut riippuvainen Washingtonin poliittisista suhdanteista, vaan hänellä oli hyvät suhteet esimerkiksi republikaaniulkoministereihin Colin Powelliin ja Condoleezza Riceen. Sen sijaan uuskonservatiivit saavat kuulla kunniansa. Hillin tulilinjalle joutuvat erityisesti varapresidentti Dick Cheney, puolustusministeri Donald Rumsfeld sekä Yhdysvaltain joukkoja Irakissa komentanut kenraali David Petraeus.
Hill on terävä ja paikoin hauska havainnoitsija, joka ei ota itseään turhan vakavasti. Hän muun muassa rinnastaa elokuvaohjaaja François Truffaut’n käsityksen elokuvanteosta diplomaattisen VIP-vierailun järjestämiseen Bagdadissa: »Aloitettaessa tavoitellaan mestariteosta, lopuksi halutaan kaiken vain päättyvän.» Tämä on tuttu ilmiö myös suomalaisvirkamiesten arjessa.
Kirjoittaja on pysyvä edustaja Suomen YK-edustustossa New Yorkissa.
