”Olen kansalaisjournalisti” toteaa Mohammed Gamal al-Din, 25, kairolaisessa kahvilassa marraskuussa 2010. ”En halua sekaantua puoluepolitiikkaan, sitä vaivaavat ideologiset riidat ja sisäiset valtakamppailut. Haluan omalta osaltani dokumentoida yhteiskunnan eri ongelmia ja tuoda esille epätasa-arvoa, jota näen ja koen ympärilläni joka päivä”, hän painottaa ja esittelee samalla uutta digikameraansa.
”Lopetin bloggaamisen vuosi sitten. Huomasin, että herätän kirjoituksillani enemmän keskustelua Facebookissa. Juuri nyt haluan kuitenkin valokuvata enemmän kuin kirjoittaa. Hankin satunnaisilla töillä tämän kameran, kannettavan tietokoneen ja mokkulan”, hän selittää kansalaisjournalistintärkeimpiä työvälineitä.
Al-Din opiskelee osa-aikaisesti viestintää Kairon yliopistossa ja haaveilee uutisvalokuvaajan ammatista. Se takaisi hänelle näköalapaikan Egyptin yhteiskunnan murrokseen, jonka keskellä hän kokee vahvasti elävänsä ja jonka kulkuun hän ystäviensä lailla haluaa osallistua –tavalla tai toisella.
Marras-joulukuun vaihteessa 2010 järjestetyt parlamenttivaalit eivät odotetusti antaneet syytäoptimismiin. Vuodesta 1981 maata hallinnut presidentti Hosni Mubarak ja NDP-puolue (National Democratic Party) pönkittivät valtamonopoliaan entisestään. Käytännössä Egyptiin oli rakennettu yksipuoluejärjestelmä, ja valtaeliitti kahmi kaikki langat käsiinsä. Maan oppositio, mukaan lukien vuoden 2005 vaaleissa viidenneksen paikoista voittanut Egyptin Muslimiveljeskunta, puskettiin ulos parlamentista kansalaisyhteiskunnan ja katupolitiikan eri näyttämöille.
Marraskuussa al-Din halusi käydä vaaliuurnilla ensimmäistä kertaa, tarkoituksenaan kuvata mitä äänestyspaikalla tapahtuu. Vaalilautakunta ei löytänyt hänen nimeään äänestäjälistasta eikä sallinut hänen äänestää. Siviilipukuiset poliisit estivät häntä ottamasta ensimmäistäkään kunnollistakuvaa.
Vaalit järjestettiinkin mediapimennon ja korruptio syytteiden keskellä. Paikallisten ihmisoikeusjärjestöjen kouluttamat tai itsenäisesti järjestäytyneet kansalaistarkkailijat jakoivat kokemuksiaan, kuviaan ja videoitaan vaalipäivän tapahtumista lähinnä internetin välityksellä.
Uusi media, uusisukupolvi
Al-Din edustaa uutta aktivisti sukupolvea, joka ilmestyi Egyptin katukuvaan 2000-luvulla. Puoluepolitiikkaa karsastavat nuoret toimivat pääosin katupolitiikan ja uuden median tarjoamien vaikuttamiskanavien välimaastossa. He vierastavat myös virallista oppositiota, jota he syyttävät tehottomuudesta ja puhtaasta oman edun tavoittelusta.
Aktivistinuoret vakiinnuttivat asemansa Egyptin poliittisessa elämässä viimeistään vuoden 2005 vaalien alla.
Nuoret valjastavat kännykkänsä ja kameransa politiikan välineiksi. He vaikuttavat lähettämällä hallituksen vastaisia joukkotekstiviestejä. He välittävät internetissä kuvia ihmisoikeusrikkomuksista ja reaaliaikaista videokuvaa mielenosoituksista.
Aktivistinuoret vakiinnuttivat asemansa Egyptin poliittisessa elämässä viimeistään vuoden 2005 presidentin- ja parlamenttivaalien alla. Tuolloin uudet protestiliikkeet, kuten Mubarakia äänekkäästi arvostellut Kifaya (Riittää) ja sen epävirallinen nuorisosiipi Nuoret muutoksen puolesta, kannustivat osan koulutettua kaupunkilaisnuorisoa mukaan hallituksenvastaiseen toimintaan.
Demokratiaa ja vapaita vaaleja ajaneet liikkeet onnistuivat kokoamaan – joskin väliaikaisesti – hajautunutta oppositiota niin vasemmiston, arabinationalistien, liberaalien kuin Muslimiveljeskunnan konservatismiin turhautuneiden islamistien riveistä.
Oppositioryhmien väliset verkostohankkeet ovat useimmiten kaatuneet niin poliisivaltion painostukseen kuin sisäisiin ristiriitoihin. Poliittiset nuorisoliikkeet ja internet-aktivismi ovat kuitenkin tarjonneet nuorille miehille ja naisille uuden väylän poliittiselle osallistumiselle.
Vanhempiensa luona asuva al-Din on toiminut vuoden 2008 ruokamellakoiden aikana syntyneessä protestiliikkeessä Huhtikuun kuudennenpäivän nuoret. Nykyään hän keskittyy osa-aikatyönsä ohella internet-aktivismiin. Eri yhteisöpalvelut – kuten blogit, Twitter, Facebook jaYoutube – ovat hänen kaltaisilleen yhteiskuntakriittisille nuorille paitsi mobilisoinnin väline, myös keskeisin tiedonlähde.
Myös perinteisemmät tiedotusvälineet, kuten uusihallituksesta riippumaton lehdistö ja Al-Jazeeran kaltaiset satelliittikanavat, seuraavat nettiaktivistien paljastuksia Egyptin ihmisoikeustilanteesta. Nuoret muutoksen puolesta -ryhmässä toimineen bloggaajan Wael Abbasin, 36, välittämät videot poliisiasemien kidutushuoneista tai kuvaukset naisten seksuaalisesta häirinnästä Kairon kaduilla ovat saaneet laajaa huomiota myös lännen tiedotusvälineissä. Yli 40 000 Twitter-viestiä lähettänyt Abbas nostetaankin usein kansalaisjournalismin edellä kävijäksi koko arabimaailmassa.
Säännöllisesti julkisuuteen vuotavat kidutustapaukset kasvattivat Egyptissä osaltaan hallituksenvastaista mielialaa. Poliisin mielivaltainen väkivalta on kohdistunut aktivistien ohella tavallisiin kansalaisiin. Keväällä 2010 poliisien käsissä kuolleen Khaled Saidin, 28, tapausnosti mielenosoitusten aallon useissa kaupungeissa.
Saidin muistoa vaalivassa Facebook-ryhmässä oli tammikuun lopulla yli 400 000 jäsentä. Ryhmän anonyymi perustaja, sittemmin IT-ammattilaiseksi paljastunut Wael Ghoneim, 30, on välittänyt ryhmän jäsenille jatkuvaa uutisvirtaa ihmisoikeusloukkauksista ja poliisiväkivallasta sekä kannustanut heitä osallistumaan ympäri maata järjestettäviin katu tempauksiin.
Vaikka aktivistinuoret ovat verraten hyväosaisia kaupungistuneen keskiluokan kasvatteja, heidän vaatimuksensa demokratiasta, ihmisoikeuksista ja viime kädessä omanarvontunnosta heijastelevat laajempaa tyytymättömyyttä egyptiläisnuorison keskuudessa. Kaksi kolmasosaa maan 8 0miljoonasta asukkaasta on alle 30-vuotiaita. He ovat syntyneet ja kasvaneet Mubarakin valtakaudella, ja kokevat yhteiskunnan muuttuneen tänä aikana vain huonompaan suuntaan.
Sosiaalinen eriarvoisuus ja tuloerot ovat tutkitusti kasvaneet viime vuosikymmeninä. Akateeminen työttömyys, elinkustannusten nopeakasvu sekä palkkatasojen jämähtäneisyys vaivaavat erityisesti nuorisoa. Perinteinen elämänkaari, eli siirtyminen yliopistosta työelämään ja sitä kautta oman perheen perustamiseen on käynyt yhä useammalle mahdottomaksi. 2000-luvulla keskimääräinen avioitumisikä on ollut 35 vuotta.
Näköalattomuudesta ja epävarmuudesta kärsivät nuoret syyttävät ahdingostaan valta- ja liike-elämän eliittiä. He asettavat paljon odotuksia Mubarakin jälkeiseen aikakauteen.
Kansalaisjournalismi kasvussa
Internetissä levitetyt kuvat poliisiväkivallasta, korruptiosta ja yhteiskunnan ongelmista onnistuivat rikkomaan Mubarakin hallinnon pönkittämää mielikuvaa Egyptistä kultarantojen ja faaraoidenaikaisten muinaismuistojen maana. Vaihtoehtoista kuvaa välittävät aktivistit ovat eläneet salaisen poliisin jatkuvan tarkkailun alla.
Internet-tiedonvälitystä on huomattavasti vaikeampi torjua kuin katumielenosoituksia. Ennakkotapauksia kuitenkin on. Syksyllä 2006 Kareem Amer, 22, pidätettiin blogikirjoituksensa vuoksi. Myöhemmin hänet tuomittiin islamin ja Mubarakin herjaamisesta neljäksi vuodeksi vankilaan.
Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt, kuten Amnesty International ja Human Rights Watch, saivat Amerin tapauksesta lisäpontta ihmisoikeuskampanjoinnilleen Egyptissä. Amer pääsi vankilasta vuonna 2010 parlamenttivaaleja edeltävällä viikolla. Lehdistötilaisuudessa hän julisti, ettei kadu sanojaan ja tekisi saman uudelleen.
Mediaympäristö muuttui oleellisesti Amerin vankeusaikana. Samalla kun itsenäisen lehdistön toimintaa rajoitettiin, digitaalinen vastarinta syttyi roihuun internetissä. Tiedonvälitys on niin nopeaa ja monimuotoista, että ainoa hallitukselle jäänyt painostuskeino oli sivustojens ulkeminen.
Egyptin sisäministeriö perusti heinäkuussa 2010 erillisen osaston valvomaan Facebookissa tapahtuvaa mielipiteenvaihtoa. Facebookinkäyttäjien määrä Egyptissä lähentelee viittä miljoonaa ja blogien määrä oli jo vuonna 2008 yli 160 000.
”Käymme jatkuvaa online-kamppailua tiedonvälityksestä”, toteaa 23-vuotias bloggaaja Ramy Raoof, joka työskentelee kairolaisessa EIPR-järjestössä (Egyptian Initative for Personal Rights). ”Jos hallitus keksii uudentavan valvoa internetin käyttöä tai murtautuu jonkun internet-sivustoon tai Flickr-kuvapalvelun tiliin, muutaman tunnin päästä nettiaktivistit löytävät siihen jo uuden puolustusmekanismin.”
Raoof on ollut mukana valjastamassa avoimen lähdekoodin Ushahidi-ohjelmaa demokratia- ja ihmisoikeuskampanjoinnin välineeksi Egyptissä. Parlamenttivaalien aikana aktivistit kartoittivat ohjelman avulla väkivaltaisuuksia äänestyspaikoilla ja muita ihmisoikeusloukkauksia.
”Jos hallitus keksii uuden tavan valvoa internetin käyttöä tai murtautuu jonkun internet-sivustoon tai Flickr-kuvapalvelun tiliin, nettiaktivistit löytävät siihen jo muutamantunnin päästä uuden puolustusmekanismin.”
Internetin kautta toimiva paikkatietojärjestelmä on eräs uusimpia teknisiä sovellutuksia egyptiläisaktivistien valikoimassa. Ushahidi kehitettiin alun perin havainnollistamaan ihmisoikeusrikkomuksia Kenian presidentinvaalien aikana 2007.
”Ohjelma ei edelleenkään toimi kunnolla. Mutta kaikki asialle vihkiytyneet voivat korjata sen ominaisuuksia ja ulkoasua omiin käyttötarkoituksiinsa”, Raoof tarkentaa.
Uusi media tarjoaa käyttäjilleen tunnetusti vaihtoehtoisianäkemyksiä asioista, joista perinteinen lehdistö ei puhu. Mohammed al-Din arvioi, ettei hänellä ollut ennen internetiä keinoa löytää samanhenkisi äikätovereitaan, verkostoitua ja vaihtaa mielipiteitä aivan tuntemattomienkinkanssa.
Hänellä ei ole Abbasin tai Raoofin englanninkielen taitoa eikä juuri siteitä kansalaisjärjestökenttään, joka on ammattimaistunut ja kansainvälistynyt. Hän edustaa aktivisti sukupolvensa valtavirtaa – niitä, jotka haluavat tehdä asioille jotain, mutta joille parhaat keinot ja kanavat eivät ole helposti saatavilla.
Internet ja katuprotestit ovat heidän tapansa osallistua muutoksen politiikkaan. Mielekkäitä vaihtoehtoja oman tulevaisuuden rakentamiselle on vähän. Pahinta on tunne, ettei edes yritä.
”Internetin vahvuus on, että sen kautta voimme tarjota egyptiläisille tietoa omasta yhteiskunnastamme ja sen ongelmista”, al-Din vakuuttaa. ”Mutta se on vain osa laajempaa tapahtumaketjua. On tärkeää, että ihmiset osallistuvat tämän tiedon varassa toimintaan katutasolla.”
Vaikka egyptiläiset ovat Lähi-idän ja Afrikan aktiivisimpia internetin käyttäjiä, yli 80 prosenttia väestöstä ei käytä sitä päivittäiseen kanssakäymiseen tai tiedonhakuun. Aktivistinuoret ovat olleet karvaan tietoisia tästä Egyptiä jakavasta digitaalisesta kuilusta.
”Kriittistä tietoisuutta ja liikehdintää tarvitaan enemmän etenkin vähäosaisten parissa, köyhien asuttamissa kaupunkislummeissa –yhteiskunnan alueilla, jonne internet ei ulotu”, el-Din pohtii.
Kirjoittaja valmistelee Helsingin yliopistossa väitöskirjaa Egyptin nuorisonpolitisoitumisesta 2000-luvulla
