Tyypillistä terroristia ei ole. Jokaista näennäisesti osuvaa profiilia kohti on niin paljon poikkeuksia – ihmisiä, joilla ei ole osuutta terrorismiin – että monet tutkijat ja jopa eri tiedustelupalvelujen työntekijät ovat luopuneet yrityksistä tunnistaa terroristien profiileja. Näin kirjoittaa kaksikymmentä vuotta terrorismia tutkinut saksalainen Peter Neumann jihadismia ja radikalisoitumista käsittelevässä kirjassaan.
Ääri-islamistinen terrorismi on aiheuttanut Aasiassa, Lähi-idässä ja Afrikassa moninkertaisesti enemmän uhreja kuin Euroopassa. Saksalainen Neumann keskittyy kirjassaan kuitenkin Eurooppaan, jonka hän tuntee parhaiten.
Kirja alkaa hyytävällä kuvauksella »Shankillin teurastajina» tunnetun protestanttisen terroristiryhmän julmuuksista 1970-luvun Pohjois-Irlannissa. Ne eivät jääneet lainkaan jälkeen Isis-terroristien hirmuteoista. Ryhmä kidutti tappamiaan katolilaisia, joita oli parikymmentä.
Kun Isis-terroristit alkoivat tappaa länsimaisia panttivankejaan kameroiden edessä, Neumannin mieleen tuli Shankillin ryhmä. Yksi Isis-teloittajista oli Kuwaitissa syntynyt ja Britanniaan kuusivuotiaana muuttanut Mohammed Emwazi, jolle media antoi nimen »Jihadi John». Shankillin ryhmän johtajan Lenny Murphyn tapaan hänkin oli kunnollisesta kodista ja saanut eurooppalaisen koulutuksen.
Neumann näkee joitakin yhtäläisyyksiä Pohjois-Irlannin konfliktin ja jihadistisen terrorismin syissä. Katolilaisiin kohdistunut syrjintä oli yksi taustasyy Pohjois-Irlannin konfliktiin. Vastaavasti monet eurooppalaiset eivät ole hyväksyneet sitä, että Euroopassa syntyneet »turkkilaiset», »marokkolaiset» ja »pakistanilaiset» kuuluvat eurooppalaisiin yhteiskuntiin. Neumannin mukaan jihadistien on sitä helpompi värvätä uusia terroristeja, mitä enemmän lännessä on syrjintää ja rasismia.
Isisin perustamisen jälkeen terrorismi on Neumannin mukaan »proletarisoitunut» 2000-luvulla. Monet al-Qaidan värväämistä terroristeista olivat koulutettua keskiluokkaa. Syyriaan lähteneet vierastaistelijat ovat sen sijaan etupäässä alimmasta yhteiskuntaluokasta. Monet on värvätty vankiloissa. Väkivalta on heille tuttua.
Mitä tehdä? Poliisia ja tiedustelupalveluja on vahvistettava, niille on annettava riittävät valtuudet, ja tiedusteluviranomaisten yhteistyötä Euroopassa on parannettava. Tämä ei kuitenkaan riitä. On tavoitettava nuoret ihmiset ennen ääri-islamisteja, kuunneltava heitä ja otettava heidän ongelmansa vakavasti. Mitä enemmän terrorismin ehkäisyohjelmissa toimii kansalaisyhteiskunta eikä vain valtio ja viranomaiset, sen parempi, sanoo Neumann
Ruotsalainen toimittaja Magnus Sandelinon tutkinut poliittisia ja uskonnollisia ääriliikkeitä yli 15 vuotta. Hänen kirjansa ruotsalaisista vierastaistelijoista perustuu laajaan turvallisuusviranomaisten ja tutkimuslaitosten materiaaliin. Sandelin on myös haastatellut lukuisia jihadismiin eri tavoin kytkeytyneitä henkilöitä, joista monet ovat olleet haluttomia puhumaan toimittajille.
Bosnian ja Algerian sodat heijastuivat Ruotsiinkin 1990-luvulla. Vuonna 1995 Ruotsissa pidätettiin kuusi algerialaisen GIA-islamistijärjestön jäsentä, joista neljä karkotettiin ja kaksi tuomittiin vankilaan.
Terrorismin kansainväliset verkostot tulevat hyvin esiin Sandelinin kirjassa. Sama Yhdysvalloissa syntynyt henkilö oli suunnittelemassa sekä Mumbain terrori-iskuja Intiassa 2008 että yritystä hyökätä tanskalaisen Jyllands-Postenin toimitukseen vuonna 2010. Lehti oli julkaissut pilakuvia profeetta Muhammedista. Jouduttuaan kiinni Yhdysvalloissa iskujen suunnittelija puhui poliisille välttääkseen kuolemanrangaistuksen.
Ruotsilla on jihadistien mielestä riittävästi syntejä, jotta se ansaitsee rangaistuksen, sanoo Sandelinin haastattelema »Mehdi» (nimi muutettu). Ruotsalaiset sotilaat ovat toimineet Afganistanissa, Ruotsi on antanut CIA:n toimia alueellaan kahden egyptiläisen karkotuksessa, Ruotsi on vienyt aseita korruptoituneisiin maihin Lähi-idässä ja huivia pitäviä musliminaisia kiusataan. Mehdi sai tuomion polttopullon heittämisestä rakennukseen, jossa Irakista muuttaneiden piti äänestää.
Sandelin kiinnittää huomiota siihen, että Ruotsissa on annettu julkista tukea eräille järjestöille, jotka ovat julkaisseet internetissä jihadistista propagandaa tai esittäneet sitä tilaisuuksissaan. Ruotsissa on ollut 1990-luvulta lähtien ryhmiä, jotka ovat tukeneet väkivaltaista jihadismia värväämällä, rahoittamalla ja propagoimalla eri puolilla maailmaa.
Ruotsista on lähtenyt suhteellisen suuri määrä jihadisteja taistelemaan Lähi-itään ja muuallekin. Sandelin sanoo tämän johtuvan siitä, että maassa on herätty melko myöhään torjumaan jihadismia. Julkisuudessa on käsitelty varovaisesti ääri-islamismia, jotta vältettäisiin syytökset rasismista ja islamofobiasta.
Toisaalta maahanmuuttajien kotoutuminen Ruotsiin on sujunut hyvin huonosti. Poliitikoilla ei ole ollut kiinnostusta integraatioon, ja esimerkiksi yli puolet yhdeksäsluokkalaisista maahanmuuttajataustaisista oppilaista jättää koulun ilman todistusta, sanoo Sandelinin haastattelema poliisi, joka toimii integraatiotyöryhmässä Göteborgissa.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.