Kymmenettuhannet yrittivät viime vuonna luvatta EU:hun Kreikan ja Turkin rajalla. Osa Kreikkaan tulleista koettaa päästä edelleen Italian-lautalle Patrasin sataman piikkilanka-aitojen yli. Kuva : BRADLEY SECKER/DEMOTIX/CORBISKreikan ja Turkin raja on tällä hetkellä EU:n ongelmallisin yksittäinen raja-alue. Viime vuonna EU:n alueelle pyrki laittomasti noin 120 000 ihmistä, joista yli 55 000 juuri Turkin ja Kreikan välisen rajan yli. Luku on EU:n rajaturvallisuusvirasto Frontexin mukaan lähes viidenneksen suurempi kuin vuotta aiemmin.
Ennen suurin osa tulijoista pyrki Turkista Kreikkaan meritse, mutta nyt suurin paine on Evrosjokea seurailevalla maarajalla.
”Viime vuonna kaikki kapasiteettimme ja energiamme Evroksen alueella meni akuutin tilanteen hallintaan”, sanoo EU:n rajaturvallisuusviraston Frontexin pääjohtaja Ilkka Laitinen.
Kuolemanjoki Evros
Joka vuosi kymmenien siirtolaisten elämä päättyy yritykseen päästä Evrosjoen yli EU-alueelle. Tammikuun 2012 aikana Frontexin tietoon tuli yhteensä kolme kuolemantapausta. Edirnen maaherra Gökhan Sözer kertoo turkkilaisen poliisin löytäneen 20 ruumista rajavyöhykkeeltä viime vuoden lokakuussa.
”Suurin osa heistä oli hukkuneita, mutta kahta heistä oli ammuttu”, Sözer sanoo.
Edirnen ulkomaalaisasioista vastaava poliisipäällikkö Ekrem Gülen lisää, että Turkin viranomaisten tietoon on tullut myös tapauksia, joissa laittomat rajanylittäjät olivat kertoneet Kreikan rajavartioston pakottaneen heidät Evrosjoen rannalta takaisin veteen. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin haastattelemat rajanylittäjät ovat kertoneet samaa.
Ilkka Laitinen ei kommentoi väitteitä rajanylittäjien ampumisesta, mutta vahvistaa Frontexin saavan kuukausittain raportteja kuolleina löydetyistä rajanylittäjistä. Suurin osa menehtyneistä on joko hukkunut tai paleltunut. Laitinen vakuuttaa, että Frontex saa tiedon kaikista tapauksista, joissa rajavartijat ovat joutuneet käyttämään aseita.
”Salakuljetusbisnes on entistä julmempaa. Monet salakuljettajat ovat nykyään aseistautuneita. Tietoomme tulee kuukausittain ammuskelutapauksia ja uhkailua. Jopa rajavartioston ilma-aluksia kohti on ammuttu”, Laitinen kertoo.
Human Rights Watch suomi viime vuoden lopulla julkaisemassaan raportissa sekä Kreikan valtiota että Frontexia siitä, että ne olivat kohdelleet rajanylittäjiä epäinhimillisesti. Järjestön mukaan rajaviranomaiset olivat ohjanneet Turkin ja Kreikan rajan yli tulleita täpötäysiin vastaanottokeskuksiin, joiden olot olivat ala-arvoiset.
Turkkia ja Kreikkaa käytetään kauttakulkuun samoin kuin Espanjan ja Italian etelärannikkoja. Etelä-Euroopan maista maahantulijat suuntaavat tavallisesti Saksaan, Belgiaan, Britanniaan ja Ranskaan.
EU-alueelle pyritään erityisen usein juuri Kreikan kautta osittain siksi, että Dublin-sopimus on jäädytetty Kreikan osalta. Sopimuksen mukaan turvapaikkahakemuksesta on pääsääntöisesti vastuussa se EU-maa, johon hakija on ensin saapunut. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin katsonut, ettei ihmisiä saa palauttaa muista EU-maista Kreikkaan, koska maan turvapaikkaprosessit eivät ole ajan tasalla eivätkä ihmisarvon mukaisia. Lain porsaanreikä on tehnyt Kreikasta houkuttelevan kauttakulkumaan: jos rajanylittäjä onnistuu pääsemään Kreikan kautta muualle EU-alueelle, hänen ei tarvitse pelätä palautusta Kreikkaan.
Arabikevään aaltoja
Evrosin ylittäjien määrää on viime vuosina lisännyt se, että Turkki on myöntänyt viisumivapauden useille Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maille. Viisumipakon poistamisella Turkin hallituspuolue AKP pyrkii tukemaan maan taloutta ja vahvistamaan suhteitaan lähialueen maihin.
Viime vuonna siirtolaisuutta lisäsivät myös useiden arabimaiden kansannousut. Arabikevään tuoksinassa EU-alueelle pyrki laittomasti lähes 60 000 ihmistä. Tunisian vallankumous aiheutti viime vuoden maaliskuussa EU:n ulkorajoille varsinaisen ruuhkan: yhden viikon aikana noin 5 000 tunisialaista saapui Italiaan Lampedusan saarelle.
Edellisvuonna EU-alueelle pyrki laittomasti noin 104 000 ihmistä. Heistä noin 4 400 tuli Italian merialueiden kautta.
Frontexin Ilkka Laitisen mukaan suurin osa Lampedusaan saapuneista tunisialaisista ei ollut varsinaisesti suojelun tarpeessa, vaan he olivat taloudellisia siirtolaisia, jotka pyrkivät hyötymään tilanteesta. Libyan sisällissotaa paenneiden tilanne oli toinen.
”Epävakaa poliittinen tilanne johti valvonnan vähenemiseen Pohjois-Afrikan rajoilla ja monet päättivät käyttää tilaisuutta hyväkseen. Toisaalta suurin osa nimenomaan Libyasta Eurooppaan paenneista maahantulijoista oli selvästi suojelun tarpeessa.”
Arabikeväästä ja Turkin muuttuneista viisumikäytännöistä huolimatta valtaosa Turkin kautta Kreikkaan pyrkivistä on edelleen afganistanilaisia, pakistanilaisia ja bangladeshilaisia.
Viisumivapaus jäissä
Frontexissa on pohdittu, miten mahdollinen EU:n ja Venäjän välinen viisumivapaus näkyisi EU:n rajoilla. Esimerkkiä haetaan EU:n ja Albanian välisestä viisumivapaudesta, joka alkoi joulukuussa 2010.
Frontexin raportin mukaan käytäntö muutti Albaniasta EU-alueelle suuntautuvan laittoman rajanylityksen luonnetta. Laittomien rajanylitysten määrä väheni, mutta albanialaisten käännytykset lisääntyivät erityisesti Kreikassa. Vuoden 2011 tammi- ja syyskuun välisenä aikana EU:n rajoilta käännytettiin eniten albanialaisia ja ukrainalaisia.
Yleisin syy ukrainalaisten käännytyksiin oli EU-alueella oleskeluun oikeuttavien asiakirjojen puute. Albanialaisia käännytettiin eniten Schengen-alueen tietojärjestelmän antaman varoituksen perusteella: järjestelmä sisältää listan muun muassa Schengen-maissa etsintäkuulutetuista tai vaaralliseksi luokitelluista henkilöistä.
Albania on suhtautunut pitkin hampain EU:n pyyntöihin tiukentaa maasta poistumisen valvontaa.
”Albanialaiset eivät lämpene ajatukselle, että heti kun viisumivapaus on saatu, ulkomaille matkustamista pitäisi taas jollakin keinolla vaikeuttaa. Tämä lienee luonnollista maassa, josta oli vuosikymmenien ajan todella vaikeata päästä ulos”, Ilkka Laitinen sanoo.
Myös Turkissa odotellaan viisumikäytännön helpottumista. Turkkilaiset kummastelevat sitä, että EU neuvottelee viisumivapaudesta Venäjän kanssa, mutta ei suostu keskustelemaan aiheesta Turkin kanssa, vaikka Turkki hyväksyttiin EU-jäsenehdokkaaksi jo vuonna 1999.
Syynä vitkasteluun on eräiden EU-jäsenten, erityisesti Itävallan, periaatteellinen vastustus. Taustalla on ennen kaikkea sisäpoliittisia tekijöitä. Viisumivapaussopimus edellyttäisi jäsenvaltioilta yksimielistä neuvottelumandaattia EU-komissiolle.
Edirnen maaherra Gökhan Sözer kokee viisumipakon vaikeuttavan EU:n ja Turkin rajayhteistyötä. Turkkilaiset poliitikot, liikemiehet ja muut, joilla on asiaa naapurimaihin Kreikkaan ja Bulgariaan, tarvitsevat Schengen-viisumin.
”Tämä tuntuu kohtuuttomalta erityisesti kun laittomasti rajan yli pyrkivät eivät ole turkkilaisia”, Sözen toteaa.
EU on myös pyytänyt Turkkia allekirjoittamaan Turkin ja EU:n välisen takaisinottosopimuksen ennen viisumivapauskeskustelujen käynnistämistä. Turkki puolestaan on ilmoittanut, ettei se allekirjoita sopimusta ennen viisumivapausneuvottelujen aloittamista. Turkin asenteen taustalla on sekä poliittisia että taloudellisia tekijöitä. Takaisinottosopimuksen noudattaminen eli Turkkiin palautettujen laittomien siirtolaisten ylläpito Turkin vastaanottokeskuksissa aiheuttaisi maalle lisäkustannuksia.
”Näillä ongelmilla on tapana linkittyä. Muiden rajanaapureiden, kuten Ukrainan, Valko-Venäjän ja Moldovan, kanssa yhteistyömme on sujunut ongelmitta”, Ilkka Laitinen toteaa.
Kirjoittaja on Turkissa asuva vapaa toimittaja.
