Tilaa UP-lehden uutiskirje
Kirja

Googlettunut maailma

Teksti:
Julkaistu: 14.3.2014

Sarkastisesti nimetyssä klassikossaan Uljas uusi maailma kirjailija Aldous Huxley kuvasi tulevaisuutta, jossa ih­minen on täysin irtautunut biologisista juuristaan. Teknologian ja tehokkuuden palvonta sekä ihmiselämän vivahteik­kuuden kitkeminen olivat Huxleyn dys­topian keskeisiä palasia.

Googlen johtajat Eric Schmidt ja Jared Cohen kirjoittavat uudessa kirjas­saan, että edessämme oleva ”uljas uusi maailma” on ”nopeatahtisinta ja jännit­tävintä aikaa ihmiskunnan historiassa”.

Olipa tämä viittaus tietoinen tai ei, Googlen edustama maailmankuva muis­tuttaa pitkälti Huxleyn pelkäämää tule­vaisuudenkuvaa.

Kirjalliselta anniltaan The New Digital Age on robottimaisen puiseva, kuin Googlen algoritmien tuottama. Se on kuitenkin ohittamattoman tärkeä ikkuna maailman teknologiaeliitin ajat­teluun. Harvassa paikassa muokataan tulevaisuuttamme yhtä voimakkaasti kuin Googlen päämajassa.

Googlen hallituksen puheenjohtaja Schmidt ja yrityksen oman ajatushauto­mon johtaja Cohen pyrkivät kuvaamaan, miten digitalisoituminen vaikuttaa yksi­lön elämään, kansalliseen sekä kansain­väliseen politiikkaan ja sodankäyntiin.

 

Schmidt ja Cohen korostavat, että mobiiliteknologian leviäminen tarjoaa vaikutusmahdollisuuden yhä useammal­le ihmiselle. Tämä muutos kaikkien halli­tusten tulee ottaa huomioon, olivatpa ne demokratioita tai diktatuureja. Räikeät väärinkäytökset paljastuvat helpommin, kun teknologia leviää madaltaa kuvien ja tiedon jakamisen kynnystä.

Toisaalta kirjoittajat pelkäävät, että kansalliset rajalinjat pirstovat internetin yhä hajanaisemmaksi. Eri maiden tai uskontokuntien interneteissä on omat säännöt ja rajoitukset, jotka noudatte­levat yhteisöjen – tai ainakin niiden joh­tajien – arvoja.

Joissain tapauksissa maan geopo­liittinen sijainti voi olla uhka verkon autonomialle. Schmidt ja Cohen ottavat esimerkiksi Mongolian, jonka rajanaa­pureina ovat sekä Kiina että Venäjä. Jos Kiinan tai Venäjän hallitusta uhmaavat liikkeet alkaisivat käydä laajamittaista kampanjaa Mongolian verkon kautta, jättiläisnaapurit todennäköisesti saisivat pienen Mongolian rajoittamaan interne­tin vapautta alueellaan.

Kirjoittajat ennakoivat, että itsenäi­syydestä taistelevat ryhmät ottavat lä­hitulevaisuudessa merkittäviä askeleita itsenäisyyden suuntaan digitaalisessa maailmassa.

Ensimmäisen virtuaalisen valtion voisivat synnyttää esimerkiksi kurdit. He voisivat perustaa oman maatunnuksen krd ja rekisteröidä sen riippumattoman maan palvelimelle. Virtuaalinen kur­divaltio voisi markkinoida asiaansa ja järjestää vaaleja. Sille voitaisiin nimetä ministereitä, ja oma elektroninen valuut­takin olisi mahdollinen.

Sodankäynnin robotisoitumiskehi­tyksen Schmidt ja Cohen näkevät pää­osin myönteisenä. He uskovat sen sääs­tävän ihmishenkiä.

He eivät kuitenkaan erityisesti käsittele sellaisia skenaarioita, joissa molemmilla sotaa käyvillä mailla olisi kauko-ohjattavia tai ihmisohjauksesta autonomisia miehittämättömiä lennok­keja. Näissä tilanteissa siviiliuhrien ai­heuttaminen olisi jopa nykyistä toden­näköisempää, koska sodankäynnissä halutaan tuottaa tuntuvia menetyksiä vastapuolelle. Sen vuoksi sodat tuskin jäävät vain robottien keskinäiseksi am­muskeluksi.

Kirja on kirjoitettu ennen kuin Ed­ward Snowden paljasti Yhdysvaltain viranomaisten urkinnan. Tapahtuneen valossa kirjassa olevat painokkaat ve­toomukset tiedon yksityisyyden tärke­ydestä vaikuttavat tekopyhiltä. Saman­laisia puheenvuoroja Google ja muut teknologiayhtiöt ovat tosin esittäneet myös sen jälkeen, kun kävi ilmi, että ne ovat luovuttaneet käyttäjätietoja tiedus­teluelimille.

Huxleyn dystopian mukaista tehok­kuusyhteiskuntaa enemmän keskus­tellaan nykyään toisen brittikirjailijan George Orwellin kuvaamasta valvon­tayhteiskunnasta. Ehkä siksi Google kes­kittyy jälkiensä peittelyssä toimintansa orwellilaiseen puoleen ja yrittää ottaa siihen kaikin tavoin etäisyyttä.

 

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa juttu