Yhdysvaltain demokratia on ajautunut vaikeimpaan ahdinkoonsa vuosien 1861–1865 sisällissodan jälkeen. Kuilun reunalle on johdattanut Donald Trumpin ja muiden amerikkalaispoliitikkojen levittämä disinformaatio, tai sääntelemätön »halpa puhe», kuten ilmiötä kutsuu Kalifornian yliopiston oikeustieteen ja politiikan tutkimuksen professori Richard Hasen. Teoksessaan hän pohtii syitä sekä halvan puheen leviämiseen että keinoja sen taltuttamiseen.
Vaaran merkit näkyivät Washingtonin Capitol-kukkulan mellakassa 6. tammikuuta 2021. Toistuvilla puheilla varastetuista vaaleista Trump rohkaisi kannattajiaan puuttumaan väkivaltaisesti demokraattiseen vallanvaihtoon. Hyökkäyksessä Yhdysvaltain kongressiin loukkaantui yli 130 poliisia. Tapahtumista huolimatta Trumpilla on entistä vankempi ote republikaanipuolueesta.
Epätodellista »vaihtoehtoisten faktojen» ekosysteemiä pyörittävät radikaalin oikeiston mediat kuten Breitbart News, Fox News ja One America News. Noin 30 prosenttia yhdysvaltalaisista on niiden vaikutuspiirissä.
Harhaanjohtavia väitteitä levitetään tutkitusti enemmän republikaanien leirissä, mutta myös demokraatit ovat turvautuneet halpoihin keinoihin. Alabaman senaattorinvaalissa 2018 demokraattien Doug Jonesin kampanja manipuloi äänestäjiä Venäjän tiedustelupalveluilta omaksutuilla mustan propagandan menetelmillä. Näihin kuului vastapuolen nimissä perustettu sosiaalisen median ryhmä ja siihen kytketty bottiverkko.
Sosiaalisen median jäteillä olisi paljon valtaa ilmiön suitsimiseksi, mutta toimenpiteet ovat jääneet vähäisiksi. Yhteiskunnallinen polarisaatio sataa taloudellisesti alustajättien laariin, koska tunnepitoiset viestit keräävät enemmän tykkäyksiä, kommentteja ja jakoja kuin faktat. Esimerkiksi Twitter kielsi poliittisen mainonnan vuoden 2020 vaaleissa, mutta antoi Trumpin levittää valheitaan tviiteillä kymmenille miljoonille amerikkalaisille ennen kuin hänet suljettiin palvelusta tammikuussa 2021.
Yhdysvaltain nykyiset vaalilait painottavat sananvapautta sääntelyn kustannuksella. Siinä missä televisio- tai radiomainoksista on tehtävä ilmoitus, sosiaalisen median ryhmät ja käyttäjädatan perusteella kohdennettu mainonta ovat vaalilakien piirissä vain, jos niissä kehotetaan yksiselitteisesti äänestämään jotakin ehdokasta tai puoluetta.
Hasen suosittelee sääntelyn tiukentamista sosiaalisen median ohella WhatsAppin kaltaisissa viestipalveluissa, muttei näe sitä patenttiratkaisuna. »Laeilla yksin ei voi estää miljoonia ihmisiä uskomasta valeuutisiin», hän toteaa. Lakiuudistuksen ohella tulisi tukea laatujournalismia ja vahvistaa demokraattisia instituutioita, kuten oikeuslaitosta.
Kirja keskittyy Yhdysvaltoihin, mutta sen valossa Euroopan unioni on oikealla tiellä valmistellessaan tiukempaa sääntelyä digitaalisiin palveluihin.
Kirjoittaja on tietokirjailija ja poliittisen historian väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa.
