Luovutko passistasi vai työpaikastasi?
Vaikea valinta tuli tänä syksynä eteen monelle amerikkalaiselle, joka työskentelee Kiinan puolijohdeteollisuudessa.
Yhdysvaltojen lokakuun alussa määräämät uudet rajoitukset kieltävät muun muassa mikrosirujen valmistuksessa käytetyn teknologian, tiedon ja osaamisen viennin Kiinaan. Kiinalaiset puolijohdeyritykset joutuvat siis antamaan potkuja työntekijöilleen, joilla on amerikkalainen passi tai työlupa, kertoi talouslehti Financial Times. Tällaisia työntekijöitä on Kiinassa arviolta 200.
Joe Bidenin hallinnon viimeisin veto iskee kovaa Kiinan kasvavaan puolijohdeteollisuuteen. Markkina-analyytikot ovat puhuneet alaa ravistelevasta »muutoksen tsunamista» ja jopa kuoliniskusta.
Kehittyneet mikrosirut ovat puolijohdetuotteita, joista on muodostunut Yhdysvaltojen ja Kiinan välisen teknologiakisan keskeinen taistelutanner. Siruja on älylaitteissa – puhelimista ja tietokoneista televisioihin, pesukoneisiin ja risteilyohjuksiin. Ilman niitä moderni talous ei pyöri. Siksi Kiina tavoittelee tuonnista riippumatonta omavaraista puolijohdeteollisuutta, jota Yhdysvallat pyrkii parhaansa mukaan kampittamaan.
Kamppailun keskelle jää Taiwan. Sen yritykset ovat avainasemassa puolijohdetuotteiden globaalissa tuotantoketjussa. Yksi yritys, Taiwan Semiconductor Manufacturing Company (TSMC), valmistaa noin puolet maailman mikrosiruista ja 90 prosenttia kaikkein kehittyneimmistä siruista.
Sekä Kiina että Yhdysvallat ovat riippuvaisia Taiwanin siruvalmistajista. Taiwan käyttää tietoisesti tätä asemaa – niin sanottua piikilpeä – hyväkseen luoviessaan suurvaltojen välissä.
Kiina pitää Taiwania kapinoivana maakuntanaan, ja presidentti Xi Jinping on pitänyt saaren yhdistämistä Manner-Kiinaan henkilökohtaisena tavoitteenaan. Yhdysvaltojen intresseissä on puolustaa Taiwania, jotta sen puolijohdetuotanto ei häiriinny, saati lankea Kiinan käsiin.
»Piikilpi on Taiwanille elintärkeä. Sotatoimet Taiwanilla johtaisivat taloudelliseen tuhoon sekä Kiinassa että Yhdysvalloissa», sanoo Bruegel-ajatushautomon tutkija Niclas Frederic Poitiers, joka on perehtynyt puolijohdeteollisuuden geopolitiikkaan.
Toisaalta olemme nähneet, ettei molemminpuolisen talouskurimuksen pelote välttämättä toimi, Poitiers huomauttaa. Venäjän ja Euroopan välinen keskinäisriippuvuus ei riittänyt estämään hyökkäystä Ukrainaan.
»En usko, että Yhdysvallat sallisi Taiwanin sirutehtaiden päätyvän Kiinan hallintaan. Taiwanilla on epäilemättä valmius vaikka tuhota omat tehtaansa, jos tilanne sitä vaatii.»
Ajatus piikilvestä ei ole suinkaan tuore. Termiä käytti jo vuonna 2000 teknologiatoimittaja Craig Addison.
Taiwan oli tuolloin maailman kolmanneksi suurin tietotekniikkakomponenttien tuottaja Japanin ja Yhdysvaltojen jälkeen. Addison vertasi mahdollista Kiinan ja Taiwanin välistä konfliktia Persianlahden sotaan. Irakin hyökkäys pienempään Kuwaitiin vaaransi Yhdysvaltojen öljynsaannin; Kiinan hyökkäys Taiwaniin vaarantaisi tärkeiden tuotantoketjujen toiminnan.
Elektroniikan kokoonpano on sittemmin siirtynyt valtaosin Kiinaan, mutta TSMC:n menestyksen ansiosta piikilpi on entistä vahvempi. Siitä on kiittäminen teknologian kehitystä, globalisaatiota ja onnistunutta teollisuuspolitiikkaa.
Teknologian kehittyessä siruista on tullut äärimmäisen monimutkaisia kapineita. Vuoden vanhan iPhonen sydän on Apple A15 -mikroprosessori, joka sisältää 15 miljardia transistoria yhden sentin kokoisella lastulla. Sellaisen tekemiseen kuuluvat työvaiheet – suunnittelu, valmistus, testaus ja kokoaminen – vaativat kalliita investointeja ja erikoistumista. Siksi tuotantoketjut ovat usein pirstoutuneet alihankkijoille eri puolille maapalloa.
Applen tai Qualcommin kaltaiset yritykset suunnittelevat itse sirunsa, mutta ne luottavat TSMC:n tehtaisiin niiden valmistamisessa. Siinä missä 1990-luvulla parikymmentä yritystä ympäri maailmaa tuotti aikansa kehittyneimpiä mikrosiruja, on TSMC:llä tänä päivänä käytännössä monopoli kaikkein kehittyneimpien puolijohdetuotteiden alalla.
Siruista puhuttaessa käytetään nanometriluokituksia (nm), joilla ei tosin ole juuri tekemistä lastujen fyysisten mittojen kanssa. Tällä hetkellä kehittyneimpiä ovat viiden nanometrin sirut, joita tuottaa ainoastaan TSMC. Ainoa kilpailija alle 10 nanometrin luokassa on korealainen Samsung. Toisin kuin TSMC, Samsung kilpailee myös siruja suunnittelevien yritysten kanssa, joten se on niille vähemmän houkutteleva kumppani.
TSMC on kuitenkin riippuvainen erikoistuneista toimijoista tuotantoketjun ylä- ja alajuoksulla. Esimerkiksi sirujen valmistuksessa käytettyjen litografiakoneiden johtava valmistaja on alankomaalainen ASLM. Valmiiden sirujen tärkein vientimarkkina on Kiina, jonka tehtaissa ne asennetaan puhelimiin, televisioihin ja muihin elektroniikkatuotteisiin.
»Alkuvaiheessa Taiwanin hallinto tuki TSMC:tä. Nykytilanteessa yhtiö saa lähinnä käyttöönsä maata ja vesiresursseja edullisemmin», sanoo tohtori Leng Tse-Kang Academia Sinica -tiedeakatemian politiikantutkimuksen laitokselta.
Puolijohdeteollisuus on hyvin saastuttavaa, hän huomauttaa.
Valtaosa maailman puolijohdetuotteista valmistettiin 1980-luvulle saakka Kalifornian Piilaaksossa. Jäljet menneestä ovat yhä maaperässä ja vedessä digijättien lasiseinäisten kampusten alla: ympäristöviranomaisten mukaan alue on suurilta osin peruuttamattomasti saastunut.
»Taiwanin piilaakson» titteliä kantaa Hsinchun teollisuusalue saaren länsirannikolla. Puolijohdeteollisuus rasittaa etenkin alueen vesitaloutta, ja koronapandemian aikaan alkanut globaali sirupula johtui osin Taiwania vaivanneesta kuivuudesta.
»Taiwanin kannalta kilpi, joka nojaa niin vahvasti yhteen toimialaan ja vieläpä yhteen yritykseen, on riski. Tarvitsisimme monipuolisempaa teknologiasektoria», Leng sanoo.
Taiwanin viennistäkin noin 30 prosenttia menee Kiinaan. Hajauttamiselle on tarvetta.
Sotatoimet Taiwanilla johtaisivat taloudelliseen tuhoon sekä Kiinassa että Yhdysvalloissa.
Presidentti Tsai Ing-wenin hallinto onkin ryhtynyt aktiivisella teollisuuspolitiikalla tukemaan tiettyjä teknologiasektoreita. Tavoitteena on kasvattaa Taiwanin merkitystä korkean teknologian tuottajana ja hankkia laajempi ja monipuolisempi verkosto kauppakumppaneita. Kytkeytymällä yhä laajemmin kansainvälisiin arvoketjuihin Taiwan tekee turvallisuudestaan myös muiden asian.
»Etenkin puolijohdeteollisuutemme auttaa Taiwania ja muita maita puolustautumaan autoritaaristen maiden aggressiivisilta yrityksiltä häiritä globaaleja toimitusketjuja», Tsai totesi syyskuussa Foreign Affairs -lehdessä.
Vielä joitakin vuosia sitten suurimpana uhkana mikrosirujen huoltovarmuudelle pidettiin Taiwaniin osuvaa maanjäristystä tai taifuunia. Kiinan ja Yhdysvaltojen nokittelun lisätessä kierroksia geopoliittiset uhkakuvat ovat ohittaneet nämä huolet.
Taiwanin puolijohdeteollisuus on aina ollut käytännössä Yhdysvaltojen kontrollissa. Saaren demokraattisen itsemääräämisoikeuden takaajana Yhdysvallat on voinut vaikuttaa siihen, miten siruteknologiaa viedään ulkomaille, etenkin Kiinaan. Viime vuosina on puhuttu paljon muun muassa kiinalaiseen laitevalmistajaan Huaweihin kohdistuneista pakotteista, mutta Yhdysvallat on rajoittanut teknologian vientiä Kiinaan jo vuosikymmeniä. Lokakuussa asetetut uudet rajoitukset ovat tähän saakka tiukimmat.
Kiina tiedostaa Yhdysvaltojen kuristusotteen. Riippuvuus tuonnista on Kiinan talouden iso kompastuskivi, sillä monet sen tärkeimmistä vientituotteista sisältävät ulkomailta hankittuja siruja. Viime vuonna puolijohdekomponenttien tuonnin arvo ohitti öljyn.
Omavaraisuus on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.
Siruteollisuuteen osoitetuista ja suunnitelluista yhteensä noin 150 miljardin dollarin valtiontuista huolimatta kaikkein kehittynein siruteknologia on yhä Kiinan ulottumattomissa. Kiinasta puuttuu tätä kehitystä tukeva ekosysteemi ja osaaminen, jota se on pyrkinyt houkuttelemaan muun muassa Taiwanista ja Yhdysvalloista. Toistaiseksi Kiinan osuus mikrosirujen valmistuksesta on vain noin 16 prosenttia, ja se voi kutistua Yhdysvaltojen uusien rajoitusten myötä.
Yhdysvallat ja EU:kin pyrkivät tahoillaan eroon riippuvuudestaan geopoliittisella jännitelinjalla sijaitsevan Taiwanin siruteollisuudesta. Puolijohdekomponenttien valmistusvaiheen tuotantolaitoksiin on tehty ja suunniteltu valtavia investointeja Atlantin molemmin puolin. Bidenin hallinto on ilmoittanut investoivansa puolijohdealan kehittämiseen 50 miljardia dollaria.
EU:n komissio puolestaan ilmoitti helmikuussa 2022 ainakin 43 miljardin euron investoinneista puolijohdeteollisuuteen vuoteen 2030 mennessä. Samalla unionin tiukkoja valtiontukisääntöjä on määrä löysätä alan hankkeiden kohdalla. Tavoitteena on kaksinkertaistaa Euroopan markkinaosuus sirujen tuotannossa.
Pieni siru saa alkunsa isosta piikiekosta. Yli 70 prosenttia mikrosirujen raaka-aineista tuotetaan Aasiassa.Kiinan esimerkki tosin osoittaa, ettei pelkällä rahalla välttämättä päästä pitkälle.
Etenkin kehittyneimpien sirujen tuotantoa on vaikea perustaa tyhjästä. Sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa on yritystä houkutella teknologiajohtaja TSMC:tä investoimaan länsimaisiin tehdashankkeisiin, mutta tämäkin tie näyttää kiviseltä.
Kun TSMC:n 91-vuotias perustaja Morris Chang tapasi elokuussa Taipeissa piipahtaneen Yhdysvaltojen edustajainhuoneen puhemiehen Nancy Pelosin, hän tylytti amerikkalaisten haaveita omasta siruteollisuudesta. Financial Times -lehden mukaan Chang piti tavoitetta tuhoon tuomittuna.
Taiwanin siruteollisuuden mallia ja yritysten ekosysteemiä ei ole helppo siirtää toiseen maahan.
»TSMC:n menestyksen perusta on osaavassa työvoimassa ja yrityskulttuurissa. Niiden ansiosta yhtiö pystyy pitämään kiinni valtaamastaan nurkasta», sanoo tohtori Leng.
Esimerkiksi TSMC:n 12 miljardin dollarin sirutehdas Arizonassa on raporttien mukaan kärsinyt henkilöstöongelmista. Taiwanilainen työkulttuuri pitkine ja ankarine vuoroineen ei houkuttele amerikkalaisia osaajia.
EU:n yritykset liehitellä TSMC:n investointeja ovat nekin vastatuulessa. Kesäkuussa unionin ja Taiwanin ensimmäisen ministeritason tapaamisen jälkeen EU hehkutti yhteistyömahdollisuuksia taiwanilaisten puolijohdeyhtiöiden kanssa.
Viikkoa myöhemmin TSMC kertoi, ettei sillä ole suunnitelmissa tehdashankkeita Eurooppaan.
EU-komissio haluaa tuoda Eurooppaan erityisesti kehittyneimpien, viiden nanometrin sirujen tuotantoa. TSMC:n näkökulmasta tässä ei ole taloudellista järkeä, totesi Tukholman turvallisuus- ja kehitysasioiden tutkimuksen instituutti ISDP raportissaan lokakuussa.
»EU:ssa ei ole tietotekniikkateollisuutta eikä markkinoita kehittyneimmille siruille», vahvistaa Niclas Frederic Poitiers Bruegelista.
EU-komissiota huolestuttaa riippuvuus Itä-Aasiasta, mutta pelkkä sirutehtaan tuominen Taiwanista Eurooppaan ei muuttaisi tilannetta merkittävästi, hän huomauttaa. Kaikki tietotekniikkamme tuotetaan joka tapauksessa Kiinassa. Sitä paitsi viime vuosien sirupula on Euroopan kannalta osunut ennen kaikkea vähemmän kehittyneisiin siruihin, joita esimerkiksi autoteollisuus käyttää.
Poitiersin mukaan EU:n siruohjelman taustalla on pikemminkin halu olla mukana geopoliittisessa kilpailussa Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa kuin aito huoli puolijohdekomponenttien huoltovarmuudesta.
Taiwanin hallinto on osaltaan ollut innokas syventämään yhteistyötä EU:n kanssa unionin siruohjelman varjolla. Piikilpi toimii paitsi nostamalla sotilaallisen konfliktin taloudellista hintaa, myös houkuttelemalla muita maita tiivistämään suhteitaan Taiwaniin. Toisaalta Taiwanilla ei ole varaa menettää erityisasemaansa puolijohdetuotteiden tuotantoketjussa, ja sen tavoitteena on pysyä kehittyneimpien sirujen ainoana valmistusmaana.
ISDP:n raportin mukaan Taiwanin tavoitteet ovatkin osin ristiriidassa EU:n sirustrategian kanssa. EU:n pitäisi vähintäänkin osoittaa vahvemmin tukea Taiwanille, jotta syvempi yhteistyö alkaisi houkutella.
Sittenkin vaikein tehtävä lienee vakuuttaa TSMC yhteistyön kaupallisesta kannattavuudesta.
»Tällaisissa tilanteissa usein ajatellaan, että valtio voi hallita yrityksiä. Mutta aiempien kokemusten perusteella bisnesväki on valtiota fiksumpaa», Leng sanoo.
