Naisten rajoitettu asema, avokätinen tuki aseellisille ryhmille muualla Lähi-idässä, vanhoillisen uskonnon suuri rooli yhteiskunnassa, kansalaisoikeuksien rajoitukset ja omien kansalaisten teloitukset. Niin, ja valtavat öljyvarat, joiden myynnillä rahoitetaan lähes koko yhteiskunta.
Kuvaus sopii sekä Saudi-Arabiaan että Iraniin. Ensin mainittu on kuitenkin vuosikymmenien ajan ollut Yhdysvaltain läheinen liittolainen, jälkimmäisen kanssa välit ovat olleet hyvin jännitteiset yli 40 vuotta.
Liisa Liimatainen avaa kirjassaan Riikinkukko ja kameli molempien yhteiskuntien sisäisiä kehityskulkuja sekä niiden välisiä eroja hyvin yksityiskohtaisella tavalla. Tärkeänä näkökulmana on kyseisten maiden kamppailu vaikutusvallasta sekä eriävät kansainvälispoliittiset asemat etenkin suhteessa Yhdysvaltoihin.
Jos jotakin, autoritäärisestä teokratiastaan huolimatta Iran muistuttaa keskiluokkansa arvojen ja vapauksien osalta huomattavasti enemmän läntisiä yhteiskuntia kuin Saudi-Arabia. Lähi-idän politiikan keskiössä eivät kuitenkaan ole jaetut arvot, yhteiskuntajärjestelmät, ihmisoikeudet tai välttämättä edes yhteiset poliittiset tavoitteet.
Iran on pyrkinyt aika ajoin ravistelemaan ja haastamaan amerikkalaisten asemaa Lähi-idässä, kun taas Saudi Arabia on hakenut suojaa turvallisuusyhteistyöstä Yhdysvaltojen kanssa. Fossiilisen energian toimituksilla on ollut tärkeä roolinsa länsisuhteiden kannalta, samoin Lähi-idän laajemmalla strategisella voimatasapainolla.
Sekä Iran että Saudi-Arabia ovat pyrkineet laajentamaan vaikutusvaltaansa Lähi-idässä niin pehmeällä kuin kovallakin vallankäytöllä. Irakin rooli Iranin takapihana saa kirjassa ansaittua huomiota.
Mittavan uran ulkomaantoimittajana tehneellä Liimataisella on hyvät edellytykset laajaan työhön, sillä hän on viettänyt pitkiä jaksoja eri puolilla Lähi-itää. Kerronta on kiinnostavaa, vaikkakin paikoin turhan hajanaista, ja sitä maustavatkin muistelut haastatteluista ja tapaamisista aina 1990-luvulta asti.
Kirjan aiheesta on tullut kuluneen vuoden aikana erityisen ajankohtainen, sillä sen kuvaama laajempi strateginen tausta on käymistilassa. Iranin ydinaseohjelmaa koskevat neuvottelut ovat yhä suuremmassa umpikujassa, ja Yhdysvaltojen aiempaa pienempi rooli Lähi-idässä on muuttanut strategista tasapainoa.
Samalla Iran ja Saudi-Arabia ovat hakeneet keskinäistä liennytystä Irakin välittämissä neuvotteluissa. Liimatainen huomauttaa, että juuri Irakilla olisikin paljon voitettavaa neuvottelujen onnistumisessa, sillä molemmat naapurimaat ovat tukeneet aseellisia ryhmiä sen rajojen sisällä.
Liimataisen haastatteluissa näkyykin joitain varovaisia toivon merkkejä, ja iranilainen toimittajakollega arvioi valtaosan iranilaisista haluavan läheisempiä välejä Saudi-Arabiaan. Toisaalta kansainvälisiä suhteita harvoin päätetään kansanäänestyksellä, kaikista vähiten juuri Iranissa ja Saudi-Arabiassa.
Kirjoittaja on vanhempi tutkija Ulkopoliittisessa instituutissa.
