Jordanian kuningas Abdullah varoitti joulukuussa 2004 Washington Postin haastattelussa, että Iran pyrkii laajentamaan vaikutusvaltaansa Lähi-idässä. Sunnienemmistöisen Jordanian kuningas puhui ” šiialaisesta puolikuusta”, joka voisi ulottua Teheranista Välimerelle saakka.
Oli kulunut puolitoista vuotta siitä, kun Saddam Hussein syöstiin vallasta Irakissa. Maa valmistautui ensimmäisiin vapaisiin vaaleihinsa, ja Iranin ote šiiaenemmistöisen Irakin sisäpolitiikasta kasvoi nopeasti. Kuningas Abdullahin varoituksia pidettiin silti turhankin hälyttävinä.
Nyt Iranin alueellinen vaikutusvalta on kasvanut merkittävästi. Iran on kyennyt hyödyntämään ulkovalloista parhaiten Syyrian sisällissodan aiheuttamaa sekasortoa oman asemansa vahvistamiseen.
Yhdysvaltalaisen Iran-asiantuntijan Mehrzad Boroujerdin mielestä Iranin ulkopolitiikkaan ovat vaikuttaneet traumaattiset kokemukset Irakin ja Iranin välisen sodan aikana 1980-luvulla.
”Iranin naapurimaat tukivat tuolloin Saddam Husseinin hallintoa, joka hyökkäsi Iraniin”, sanoo Syracuse-yliopiston politiikan tutkimuksen professori. Iran pyrkii varmistamaan, että sama ei toistu.
Iranin tavoitteet ovat Boroujerdin mukaan sekä geopoliittisia että uskonnollisia. Enemmistö irakilaisista on šiiamuslimeja, joiden asema oli hyvin heikko Saddam Husseinin valtakaudella. Vallanvaihdon jälkeen Iran tuki Yhdysvaltain miehitystä vastustavia šiialaisia aseryhmiä Irakissa.
Irakin jälkeen Iranin kiinnostus kääntyi Libanoniin. Libanon on Iranille tärkeä, koska se tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa Israelin ja Palestiinan konfliktiin, Boroujerdi sanoo. Libanonissa Iran aseistaa ja rahoittaa šiialaista Hizbollah-järjestöä, joka soti viimeksi vuonna 2006 Israelin armeijaa vastaan.
Syyrian välityksellä Iran pystyy aseistamaan Hizbollahia, Hamasia ja muita tukemiaan aseellisia järjestöjä Lähi-idässä. Samalla šiialainen ja persialainen Iran on pyrkinyt levittämään radikaalia vallankumousideologiaansa pääosin sunnalaisessa arabimaailmassa.
Iranin strategia Syyriassa on Vallankumouskaartin eliittijoukkojen eli Quds-joukkojen vastuulla. Iran tukee Syyriassa lukuisia šiialaisia aseryhmiä, jotka ovat taistelleet Hizbollahin tavoin Syyrian armeijan rinnalla. Aleppon taistelun loppuvaiheissa enemmistö Syyrian hallinnon puolesta taistelevista joukoista kuului näihin ryhmiin. Iran on tuonut joukkoja rintamalle eri puolilta Lähi-itää ja jopa Afganistanista saakka.
Michael Izady/Gulf2000/Columbia University, The GuardianSaksalaisen Heinrich Böll -instituutin Beirutin toimiston johtaja Bente Scheller uskoo Iranin Syyria-strategian muuttuneen jossain määrin konfliktin aikana.
”Konfliktin alkuvaiheessa Iranin kiinnostus tuntui keskittyvän Damaskokseen ja sen ympäristöön. Oli selvää, että Iran oli tuolloin ensisijaisesti kiinnostunut turvaamaan reitin Libanoniin”, Scheller kommentoi.
Hän näkee Iranin tavoitteiden muuttuneen yhä kunnianhimoisimmiksi konfliktin jatkuessa.
”Iran tuntuu haluavan muodostaa alueelle jonkinlaisen šiialaisen kokonaisuuden. Tässä on selvä ero Iranin alkuperäisiin, melko rajallisiin tavoitteisiin Syyriassa”, Scheller sanoo.
Tammikuussa brittilehti Guardian raportoi, että Iran on ryhtynyt Syyriassa väestönsiirtoihin tavoitteenaan luoda Syyriaan sunnimuslimeista ”puhdistettuja” šiialaisia alueita, joita sen olisi helpompi kontrolloida. Selvimmin Iranin toimet ovat lehden mukaan olleet nähtävissä Damaskoksen ympäristössä. Kapinallisten jättämille alueille on asutettu šiiamuslimeja Irakista ja Libanonista.
Professori Jubin Goodarzi Genevessä sijaitsevasta Webster-yliopistosta sanoo olevansa tietoinen väitteistä, muttei pysty vahvistamaan niitä. ”Jos huhut väestönsiirroista pitävät paikkansa, kyseessä olisi uusi ilmiö.”
Hän sanoo kuulleensa tapauksista, joissa Iranin hallinto on pyrkinyt vastaavasti vaikuttamaan väestön uskonnolliseen rakenteeseen Iranissa tietyillä alueilla.
Syyrialainen aktivisti ja ANA Pressille työskentelevä toimittaja Rami Jarrah kertoo, että Iran on perustanut Syyriaan kouluja tavoitteidensa ajamiseksi.
”Damaskoksen Salhiyaan, alueelle josta perheeni on kotoisin, on perustettu kolme iranilaista koulua. Se on paljon enemmän kuin paikallinen šiiaväestö tarvitsee.” Ilmiötä ei tulisi hänestä silti liioitella. Damaskos ei ole muuttumassa šiialaiseksi.
Šiialaisten aseryhmien tukeminen on sen sijaan voimakas keino vaikuttaa paikallisväestön asenteisiin.
”Iranin tukemat aseryhmät ovat vahvempia kuin Syyrian armeija, eivätkä syyrialaiset enää koe, että armeija pystyy suojelemaan heitä. Aseryhmät sen sijaan pystyvät”, hän sanoo.
”Viesti on, että Iran suojelee niitä, jotka kääntyvät sen puoleen.”
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
