Perhe ja harrastukset ovat Olli Rehnille tärkeitä. ”Vaikka tehdään pitkää päivää, niin en juurikaan käy perinteiseen diplomatiaan kuuluvilla vastaanotoilla tai pitkillä päivällisillä”, hän sanoo.Usein uudessa työpaikassa on ainakin muutaman viikon perehdyttämisjakso. Olli Rehnille tällaista mahdollisuutta ei suotu, kun hän aloitti talouskomissaarina eurokriisin keskellä.
Rehnin ensimmäisenä työpäivänä, 10. helmikuuta 2010, euroryhmän silloinen puheenjohtaja Jean-Claude Juncker asteli Rehnin työhuoneeseen. Kreikan talousahdinko oli pahentunut nopeasti.
”Kreikka oli menossa nurin. Saimme puhelinkonferenssissa jäsenmailta mandaatin käynnistää Kreikan-operaation valmistelut”, Rehn kertoo.
Valmistelut alkoivat heti. Prosessi kulminoitui kolme kuukautta myöhemmin toukokuun 9. ja 10. päivän välisenä yönä dramaattisten vaiheiden jälkeen. Euroalueen ja Kansainvälisen valuuttarahaston lainapaketista ja muista tukitoimista huolimatta markkinat eivät olleet rauhoittuneet. Tarvittiin järeämpiä aseita.
”Noin kello yksi aamuyöstä tilanne oli umpikujassa. Ministerikokous oli aika sekavassa tilassa. Otin kolme virkamiestäni erilliseen huoneeseen. Sanoin, että nyt tarvitaan joku ratkaisu. Aasian markkinat aukeavat tunnin päästä, ja kaikki, mitä on yritetty tähän mennessä, on kaatunut jonkun tai joidenkin maiden vastustukseen. Esittäkää nyt sellainen malli, jolla voidaan mennä eteenpäin”, Rehn muistelee haastaneensa virkamiehiään.
Tarvittiin päätös Euroopan rahoitusvakausvälineestä ERVV:stä, joka hankkii kriisiin ajautuneille euromaille rahoitusta markkinoilta.
Lainojen takaajana ovat euromaat, ja päätös oli tehtävä muodollisesti yksimielisesti, mutta käytännössä Saksan sana oli ratkaiseva. Rehn lähetti virkakuntaansa kuuluneen hollantilaisen Maarten Verweyn keskellä yötä tiedustelemaan saksalaisten kantaa vakausvälineeseen.
”Maarten meni, oli kymmenen minuuttia Saksan valtuuskunnan johtajan luona, tuli takaisin ja sanoi: käy. Sitten nopeasti ministerikokous takaisin koolle – ja päätös erillisyhtiön eli rahoitusvakausvälineen luomisesta oli viidessä minuutissa tehty.”
”Tämä toistui monta kertaa tämän kriisin aikana: käy kysymässä saksalaisilta, että kelpaako tämä.”
Eurooppalainen päätöksenteko näyttäisi olevan tuomittu etenemään jatkuvien riitojen ja kriisien kärjistymisten kautta. Sama lainalaisuus pätee tosin poliittisessa elämässä yleisemminkin, Rehn muistuttaa.
Yhdysvaltoihin verrattuna EU on kuitenkin hitaampi kriisinratkaisussa. Talousmahdit ovat Rehnin mukaan kuin kaksi laivasto-osastoa, jotka muuttavat suuntaansa eri tahtiin.
”Yhdysvallat on nopealiikkeinen lentotukialus, joka voi muuttaa kurssia voimakkaasti”, Rehn vertaa. ”Euroalue taas on 18 fregatin muodostama laivue, jonka kääntäminen on valtava työ. Kääntämisen jälkeen kurssi pitää pystyä pitämään jonkin aikaa. Nopeita liikkeitä ei voi tehdä, jotta laivue etenisi edes johonkin suuntaan.”
Saksa on eurokriisin aikana selvästi vahvistanut asemaansa EU-laivueen kärkialuksena. Kriisissä Suomi luovi Itävallan ja Hollannin tavoin Saksan vanaveteen. Etsittäessä kriisiin ratkaisuja nämä neljä maata muodostivat taloudellisesti vahvojen euromaiden blokin, jonka vastapainona olivat kriisimaat.
Rehn näkee kuitenkin, että Saksan imussa viilettämisessä on suuria riskejä.
”Suomen päättäjät eivät ole ottaneet huomioon sitä, että vaikka Saksa menee tietyn aikaa yhteen suuntaan, jossain vaiheessa Saksa tekee Ranskan kanssa kuitenkin diilin, jota komissio usein pohjustaa. Jos Suomi on loppuun asti ankkuroitunut tälle samalle liikeradalle, saatetaan nopeasti olla jossain kaukana ulkokehällä, eikä se ole Suomen edun mukaista.”
”Pieneltä maalta vaaditaan vähän enemmän luovaa pelin lukemista ja kykyä toimia muidenkin EU-maiden kuin pelkästään Saksan kanssa”, Rehn arvioi.
Ranska petti sopimuksen
Vaikka Rehn uskoo, että eurokriisin pahin vaihe on ohi, tummia pilviä roikkuu erityisesti Italian ja Ranskan yllä. Kriisiin ajautuneet Espanja, Portugali, Irlanti ja Kreikka ovat uudistaneet taloutensa rakenteita, mutta Italiassa ja Ranskassa uudistukset ovat Rehnin mukaan törmänneet kuin seinään.
Rehn näkee, ettei Ranskan poliittinen johto, käytännössä sosialistinen presidentti François Hollande, pitänyt kiinni sovitusta.
”Ranskan kanssa sovittiin puolitoista vuotta sitten, että maa saa lisää aikaa julkisen talouden sopeuttamiseen, mutta vain sillä ehdolla, että se toteuttaa tiettyjä tärkeitä rakenteellisia uudistuksia: eläkejärjestelmä, työmarkkinat ja yritysten kilpailukyvyn vahvistaminen. Tästä sopimuksesta toteutui kunnolla vain ensimmäinen puoli, toinen jäi korkeintaan puolitiehen”, Rehn valittaa.
Rehn ei halua, että Ranskan toimintatapa enää toistuu.
”Jälkeenpäin voi myöntää, että tämä oli tietoinen kokeilu. Opetus on se, että ensin maalla pitää olla konkreettista näyttöä talouden uudistuksista. Sitten voidaan katsoa, onko finanssipolitiikassa mahdollista ottaa lisäaikaa, jos uudistukset sen perustelevat.”
”Euroopan kannalta parasta olisi, että Italia ja Ranska tekisivät ne rakenteelliset uudistukset, joihin ne ovat sitoutuneet. Sitten EKP voi mennä elvyttävässä rahapolitiikassaan loppuun asti, jotta saadaan deflaatiovaara nitistettyä.”
Rehnin mielestä deflaatiovaara pitää torjua EKP:n neuvoston kesäkuussa tekemien päätösten pohjalta. EKP päätti tuolloin rahan määrän lisäämisestä, korkojen laskusta, yritysrahoituksen elvyttämisestä sekä vakuudellisten arvopapereiden osto-ohjelmasta.
Eteläisen Euroopan tuotannon elpyminen on hänen mukaansa välttämätöntä, jotta euroalueen talous voi kääntyä kasvuun.
”Rahan määrän lisääminen osaltaan auttaisi euroalueen elpymistä myös heikentämällä euron kurssia. Suomi on tässä muuten talousrakenteeltaan ja -tilanteeltaan Etelä-Euroopan maa”.
”Päätökset on pantava toimeen heti syksyn aluksi. Ellei se pure deflaatiovaaraan, myös mittaviin velkakirjaostoihin on syksyn mittaan oltava valmius. Muutoin on iso riski, että euroalueen käynnistynyt elpyminen kokonaan tukahtuu”, Rehn linjaa.
Rehn perää myös lisää toimia julkisten että yksityisten investointien lisäämiseksi. Siinä hän luottaa komission puheenjohtajaksi nousevan Jean-Claude Junckerin aikeisiin vahvistaa Euroopan investointipankin pääomaa.
”Se on testattu reitti, joka auttaa kanavoimaan nopeasti varoja investointeihin: infraan, pk-yrityksiin, uusiutuvaan energiaan ja vihreään talouteen.”
Komissaarista tuli syntipukki
Talouskriisin aikana jatkuvat ylä- ja alamäet seurasivat toisiaan. Rehn ei arastele tuoda esille näkemyksiään siitä, missä tehtiin virheitä.
”Yksi kriisin opetuksia on, että jos käsillä on suuren luokan finanssikriisi, siihen liittyvän myllerryksen voi lopettaa vain riittävän isolla singolla. On ammuttava yli, jotta markkinat uskovat, ettei kannata spekuloida.”
Rehn viittaa erityisesti vakausrahasto ERVV:n perustamisen vaiheisiin, jossa sinänsä hyvät ratkaisut tuppasivat jäämään jäsenmaiden toiminnan takia puolitiehen ja siten pitkittivät kriisiä.
”Vakausrahaston osalta päädyttiin hallitustenväliseen järjestelyyn, jossa jokainen maa takasi erikseen välinettä sen sijaan, että olisi ollut yhteisvastuulliset takaukset. Siksi välineen todellinen lainoituskapasiteetti jäi noin puoleen alun perin kaavaillusta. Tämä murensi koko välineen uskottavuuden markkinoiden silmissä.”
”Tämä korjattiin vasta kevättalvella 2012, pitkien ja kuluttavien vääntöjen jälkeen. Eurooppa-neuvosto alkoi valmistella pankkiunionia ja teki päätökset vakausrahaston vankistamisesta.”
Sitä ennen kriisi oli levinnyt myös Irlantiin, Italiaan ja Espanjaan. Rehnin mukaan kriisi kulminoitui Kreikan kaksiin vaaleihin keväällä ja kesällä 2012.
Komission tukitoimien ehtona olivat budjettileikkaukset ja jäsenmaiden panostus talouden kipeisiin rakenneuudistuksiin. Olli Rehnistä tuli monessa kriisimaassa kurjistumisen syntipukki.
Neljä vuotta aika rajussa ristiaallokossa ei kuitenkaan näy Rehnin kasvoilta tai olemuksesta. 52-vuotias mikkeliläissyntyinen poliitikko pitää itsestään hyvää huolta.
”Olen ehkä vähän outo luonne, mutta nukuin kriisistä huolimatta sikeästi, vaikkakin lyhyesti, jos tilanne vaati”, Rehn kertoo. ”Viikonloppuna sitten tankkasin unta ja latasin akkuja.”
Sovimme, että minä en laajentumiskomissaarina pane jalkaani Ukrainan maaperälle.
Töiden jälkeen hän menee yleensä kotiin ja syö päivällistä perheen kanssa. Perheessä keskustellaan ja luetaan yhdessä.
Komissaarin töissä ei tunneta virka-aikoja. Talouskomissaarina Rehnin tavoitteena oli kerätä koko päätöksentekokoneisto yhteen viikonloppuun tai kokoukseen.
”Painettiin sitten niin pitkään, että saatiin päätöksiä aikaan. Lehdistötilaisuus saatettiin järjestää viideltä aamuyöllä, mikä ei ole ihan paras tapa vireän viestinnän kannalta”, Rehn sanoo virnistäen.
Murheenkryyni idässä
Ennen talouskomissaarin pestiä Olli Rehn oli yli viisi vuotta laajenemisasioista vastaavana komissaarina. Tuona aikana Romania ja Bulgaria liittyivät unioniin ja Kroatian jäsenyysneuvottelut aloitettiin.
”EU:n laajeneminen on ollut pääosin menestystarina sekä EU:hun liittyneiden maiden kansalaisten että koko unionin kannalta. Sillä on ollut haittavaikutuksia, kuten romanikerjäläiset Helsingin kaduilla, mutta kokonaissaldo on ehdottomasti positiivinen sekä taloudellisesti että poliittisesti.”
Rehn lukee laajenemisen ansioksi esimerkiksi Länsi-Balkanin rauhoittamisen ja vakauttamisen.
”Serbia on vakaasti eurooppalaisella tiellä, toisin kuin kymmenen vuotta sitten.”
Ukraina on kuitenkin ollut EU:n murheenkryyni jo kauan ennen maan luisumista avoimeen konfliktiin Venäjän kanssa. Rehnin laajentumiskomissaarin kautta leimasi EU:n varovaisuus Ukrainan suhteen. Rehn ei ottanut vastaan Ukrainan hallituksen toistuvia kutsuja vierailla Kiovassa.
”Ukraina ei ollut poliittisesti eikä taloudellisesti valmis hakemaan EU-jäsenyyttä. Sovimme komission puheenjohtajan José Manuel Barroson kanssa, että minä en laajentumiskomissaarina pane jalkaani Ukrainan maaperälle, jotta ei anneta väärää signaalia siitä, että EU olisi valmistautumassa Ukrainan jäsenyyteen näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.”
Sen jälkeenkin komissio piti Ukrainaan pidemmän etäisyyden kuin Länsi-Balkanin maihin. EU tarjosi Ukrainalle lähentymissopimusta, mikä käytännössä tarkoittaa vapaakauppa- ja investointisopimusta. EU-jäsenyyttä ei ole tarjottu.
Lähentymissopimuksesta tuli Rehnin mukaan kuitenkin monille ukrainalaisille tärkeä eurooppalaisuuden symboli. Viime vuoden lopulla unelmat tyssäsivät presidentti Viktor Janukovytšin vastustukseen.
”EU oli valmis solmimaan tämän sopimuksen – oli se kunniaksi tai ei – Janukovytšin kanssa. Ehtoja poliittisen vallan vaihtumisesta ei asetettu.”
Nyt Rehnistä paistaa pettymys.
”Ukrainalle yritettiin antaa mahdollisuus lähentyä Euroopan kanssa poliittisesti ja taloudellisesti, ja samaan aikaan pyrittiin säilyttämään hyvät naapuruus- ja taloussuhteet Venäjän kanssa, mutta Ukrainan korruptoitunut johto päätti sössiä sen.”
Kansa lähti kaduille, kun Ukrainan johto hylkäsi sopimuksen EU:n kanssa, Rehn muistuttaa. Nyt EU tukee uudessa tilanteessa Ukrainaa talouden uudistamiseksi ja korruption kitkemiseksi.
”Kaikkien Euroopan maiden pitää saada päättää asioistaan itsenäisesti ja kansanvaltaisesti. Tämä on 2000-luvun eurooppalaisen turvallisuusjärjestyksen kantava periaate, joka on ankkuroitu Etyjin ja YK:n perussopimuksiin.”
Poliitikkojen into EU:n laajenemiseen on viime vuosina hidastunut eurokriittisten ja populististen puolueiden vahvistuessa.
Rehn haluaa kuitenkin pitää ovea raollaan uusille maille, jotta ne jatkaisivat ponnisteluja jäsenyyskriteerien täyttämiseksi. Komission uusi puheenjohtaja Juncker saa Rehniltä myös risuja.
”Juncker on todennut varsin lakonisesti, ettei EU laajene seuraavien viiden vuoden aikana. Se on mielestäni epäonnistunut muotoilu, koska se tukahduttaa helposti ponnisteluja kansanvaltaisten ja taloudellisten uudistusten puolesta hakijamaissa. Parempaa perspektiiviä eurooppalaisesta elämänmuodosta ei pidä turhaan tukahduttaa.”
Kirjoittaja on EU-asioihin erikoistunut toimittaja.
