Jokaiseen ilmansuuntaan osoittavat videokamerat valvovat kivitalon lähiympäristöä Itä-Jerusalemin Silwanissa. Ikkunoihin on ripustettu Israelin lippuja. Kadulla talon edessä yksityisen turvallisuuspalvelun vartija puhuu radiopuhelimeen, kulman takana vastaan kävelee raskaasti aseistettuja israelilaisia sotilaita.
Täällä asuu juutalaissiirtokuntalaisia, joiden oikeutta pysyä miehittämällään alueella Israel turvaa.
Kansainvälinen yhteisö pitää Israelin siirtokuntia laittomina. Siitä huolimatta juutalaisten omat asuinalueet, arabikaupunginosien keskellä sijaitsevat siirtokuntalaisten talot sekä asukkaiden mukana tulevat vartijat ja sotilaat määrittävät Itä-Jerusalemin katukuvaa.
Israelin vuonna 1967 itseensä laittomasti liittämässä Itä-Jerusalemissa asuu 220 000 siirtokuntalaista. Tämä on noin 40 prosenttia alueen väestöstä.
Jos nykyinen kehitys jatkuu, osuus tulee kasvamaan. Palestiinalaiset kansalaisjärjestöt näkevät, että Israelin tavoite on tehdä monikulttuurisesta Jerusalemista nykyistä juutalaisempi. Keskeinen työkalu väestösuhteen kääntämisessä on vaikeuttaa palestiinalaisten mahdollisuuksia asua kaupungissa.
Jerusalemin vanhan kaupungin eteläpuolella sijaitsevassa Silwanissa tämä näkyy konkreettisesti. Israelin viranomaiset ovat määränneet suuren osan alueen taloista purettavaksi. Pelkästään tammi-lokakuussa 2023 Silwanissa hävitettiin 30 palestiinalaisille kuuluvaa rakennusta. Kotinsa menetti 105 ihmistä, heistä puolet lapsia. Koko Itä-Jerusalemissa ja Länsirannalla tuhottiin samalla ajanjaksolla 816 rakennusta.
Rakennusten hävittäminen, kuten myös siirtokuntalaisten väkivalta palestiinalaisia kohtaan, on kiihtynyt Itä-Jerusalemissa ja Länsirannalla merkittävästi sen jälkeen, kun Israel vastasi Hamasin 7. lokakuuta tekemään terrori-iskuun hyökkäämällä Gazaan.
Israelin hallinnon alaisessa Itä-Jerusalemissa ja valtaosassa Länsirantaa palestiinalaisten on anottava kodeilleen rakennuslupaa. Hakeminen on hidasta ja kallista, luvan saaminen lähes mahdotonta ja asuntopula akuutti. Ainakin kolmannes Itä-Jerusalemin palestiinalaisten kodeista on rakennettu ilman virallista lupaa, koska vaihtoehtoja ei ole.
Purkumääräykset käsitellään oikeudessa, mutta tuomiot ovat harvoin palestiinalaisille myönteisiä. Kun puskutraktorit ovat poistuneet, laskun purkutöistä ja tontin siivoamisesta maksavat talon asukkaat. Kodittomaksi jääneiden paine muuttaa kaupungista kasvaa.
Kun puskutraktorit ovat poistuneet, laskun tontin siivoamisesta maksavat talon asukkaat.
Talojen haltuunottoa mahdollistaa myös laki, joka rajaa palestiinalaisten oikeutta asuntoihinsa, jotka jäivät tyhjilleen vuonna 1948 Israelin perustamista seuranneen sodan myötä.
Noin 700 000 palestiinalaista pakeni tai karkotettiin Egyptin hallinnoimaan Gazaan, Jordanian tuolloin miehittämälle Länsirannalle, Jordaniaan, Syyriaan ja Libanoniin. Laki määrittää heidät »poissaoleviksi», minkä perusteella heidän omistamansa talot voidaan lunastaa siirtokuntalaisille.
Juutalaiset voivat myös vaatia taloja itselleen vetoamalla siihen, että ne kuuluivat heille ennen vuotta 1948. Sama oikeus ei koske palestiinalaisia.
Talojen tuhoamisen ohella maan pakkolunastaminen Israelin armeija-alueeksi ja kansallispuistoiksi kasvattaa palestiinalaisten häädönuhkaa.
Tämä näkyy myös Silwanissa, jossa turistit, koululaisryhmät ja ortodoksijuutalaiset tungeksivat Daavidin kaupungin sisäänkäynnillä. Laaja arkeologinen puisto esittelee juutalaisten kuninkaan rakentaman kaupungin rauniot.
Kaivaukset ovat kirjaimellisesti vieneet maata palestiinalaisten jalkojen alta. Tunnelien louhiminen kaupunginosan alle on romahduttanut rakennuksia, ja puiston laajentamissuunnitelmien vuoksi kymmenien perheiden talot on määrätty purettaviksi.
Daavidin kaupungin kaivauksia toteuttaa Israelin muinaismuistoista vastaava viranomainen, mutta toimintaa rahoittaa siirtokuntalaisjärjestö. Israelissa arkeologiakin näyttää kytkeytyvän herkästi politiikkaan, jolla palestiinalaisia ajetaan entistä ahtaammalle.
Siirtokuntalaisille päätyvät Itä-Jerusalemin asunnot ja uudet kansallispuistot eivät ehkä kuulosta kohtalonkysymyksiltä palestiinalaisille. Samaan aikaan Israel kuitenkin laajentaa siirtokuntiaan Länsirannalla ja tiivistää niiden yhteyttä toisiinsa ja Jerusalemiin uusilla valtateillä.
Palestiinalaiset pelkäävät, että Israel liittää Jerusalemia ympäröivät siirtokunnat osaksi kaupunkia. Tämä paitsi hankaloittaisi liikkumista Länsirannan sisällä, myös puristaisi Itä-Jerusalemin palestiinalaiset Länsi-Jerusalemin ja siirtokuntien väliin. Jo nyt matka Itä-Jerusalemin ja Länsirannan välillä katkeaa Israelin rakentamaan betonimuuriin.
Siirtokuntarakentamisen vuoksi moni Jerusalemin liepeillä elävistä beduiiniyhteisöistä on häätöuhan alla. Talojen sijaan kylissä asutaan konteissa ja teltoissa – rakentaminen ei kannata, koska kylä voidaan hävittää milloin vain.
Osassa kylistä purkumääräysten täytäntöönpanoa on toistaiseksi lykätty. Asukkaiden mukaan syynä on niiden saama kansainvälisen huomio.
Huomiota tarvitaan lisää, myös Itä-Jerusalemin tilanteelle. Kansainvälinen yhteisö ei voi ummistaa silmiään siltä, miten Israel maankäytön avulla kontrolloi palestiinalaisten mahdollisuuksia suunnitella tulevaisuuttaan.
Sen tulee pitää Israel vastuussa toiminnastaan ja varmistaa, että palestiinalaisilla on mahdollisuus asua alueilla, jotka kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat heille.
Kirjoittajan näkemykset ovat hänen omiaan eivätkä välttämättä edusta EAPPI-ohjelman tai sitä Suomessa koordinoivan Kirkon Ulkomaanavun virallista kantaa.
