Eri puolilla läntistä maailmaa paljastuu ja konkretisoituu asioita, jotka vaikuttavat suoraan jännitysromaaneista napatuilta. Humanististen tieteiden instituutissa IWM:ssä Wienissä Itävallassa tutkijana työskentelevän Anton Shekhovtsovin kirja Russia and the Western Far Right on tärkeä osa maailmanpolitiikan uusien vaikutuskeinojen paljastumista. Kirjassaan Shekhovtsov käy tarkasti läpi Venäjän ja Euroopan äärioikeiston välisiä suhteita. Hän selvittää, keitä Venäjän keskeinen ideologi Alexander Dugin tapasi seminaareissa 1990-luvulla, ketkä äärioikeiston poliitikot lännestä osallistuivat vaalitarkkailijoina Krimin kansanäänestykseen 2014 ja minkälaisia poliitikkoja venäläiset tv-kanavat käyttävät kommentaattoreinaan.
Kun kokonaisuus on esitetty kirjan kaltaisen esityksen tarkkuudella, poistuu mahdollisuus kuitata edelleen hurjalta tuntuva ilmiö foliohattuiluna. Shekhovtsov kuvaa yksityiskohtaisesti ihmisten ja organisaatioiden yhteyksiä ja purkaa huolellisesti osiin esimerkkitapauksia.
Shekhovtsovin mukaan molemmat osapuolet hyötyvät Venäjän ja äärioikeiston yhteyksistä. Äärioikeisto saa uskottavuutta ja tukea omalle, aiemmin vain marginaalissa tapahtuneelle toiminnalleen. Venäjä saa poliittisen liittolaisen, joka pyrkii heikentämään läntistä integraatiota ja yhteistyötä, jotka ovat Venäjän valtapoliittisten pyrkimysten tiellä.
Venäjän valtio lähti voimallisesti mukaan kontaktien luomiseen 2000-luvun alkuvuosina, kun Kreml pelästyi entisen itäblokin alueella tapahtuvia värivallankumouksia. Niiden se katsoi olevan lännen liberaalien demokratioiden aggressioita.
Venäjän ja äärioikeiston suhteita ei silloin alettu suinkaan rakentaa tyhjästä. Shekhovtsov kuvaa ensimmäisten yhteyksien syntyneen jo maailmansotien välisenä aikana. Kylmän sodan aikana monien äärioikeistolaisten liittoutumattomuudeksi nimeämä halu irtautua Yhdysvaltojen vaikutuspiiristä toimi Neuvostoliiton etujen mukaisesti. Silloin vielä kommunistinen ideologia esti pysyvämpien rakenteiden luomisen.
Nyt kun osapuolet jakavat monin tavoin myös ideologisen yhteensopivuuden vaalimalla yhtenäiskulttuurisen kansallisvaltion aatetta, on yhteistyön kehittyminen esteetöntä. Liberaali länsimainen demokratia näyttäytyy yhteisenä vastuksena.
Shekhovtsovin kirja on perusteellinen puheenvuoro siitä, miten liberaalia demokratiaa eri syistä vastustavat tahot etsivät ja löytävät tapoja tehdä yhteistyötä. Kirjan suomentaminen sekä vastaavalla perusteellisuudella tehty tutkimus suomalaisen laita- ja äärioikeiston suhteista Venäjälle olisivat enemmän kuin paikallaan.
Kirjoittaja on tietokirjailija, joka bloggaa turvallisuuspolitiikasta.
