Jussi Halla-aho on tunnettu yhden asian miehenä: maahanmuuton kärkevänä vastustajana. Hänen noustuaan kesäkuussa 2017 perussuomalaisten puheenjohtajaksi kansallismielisestä ja maahanmuuttovastaisesta linjasta on tullut puolueen linja, jota kannattaa nyt lähes viidennes suomalaisista.
Politiikan toimittaja Lauri Nurmen kirjoittama elämäkerta kuvaa tarkasti Halla-ahon tietä blogia kellarissa kirjoittaneesta tutkijasta politiikan eturiviin. Samalla teos kertoo kuin huomaamatta politiikan muutoksesta 2000-luvulla. Vuosituhannen alussa Halla-ahon rotuopeista kiinnostuneet hengenheimolaiset mahtuivat keskustelemaan pieneen helsinkiläiseen Burning Books -kirjakauppaan. Nyt radikaali oikeisto on huomattava poliittinen voima myös Suomessa.
Halla-aho loi maineensa kärjekkäällä ja ivallisella tyylillä, jonka kärki kohdistuu arabien, muslimien ja afrikkalaistaustaisten ohella maahanmuuttoa kannattaviin »monikultturisteihin». Hänen satoja blogitekstejään kantaa sama vastakkainasettelun logiikka, joka on sähköistänyt politiikan muissakin länsimaissa.
Vaikuttamisen keskiössä on verkko, jossa samanmieliset hiovat kielellisiä nuolia poliittisen kamppailun aseiksi. Halla-aho on tämän lajin taituri. Osuvasti Nurmi kiinnittää huomiota uskonnollisiin sivumerkityksiin, joita opetuslapsen asemaan asettuvat innokkaimmat kannattajat ovat blogikommenteissa liittäneet mestariinsa.
Kiinnostavaa on Nurmen pyrkimys kartoittaa Halla-ahon ihmiskuvan ja yhteiskuntamallin taustalla olevaa teoreettista ajattelua. Maailmankuva näyttää hierarkkiselta. Ihmisellä ei ole jakamatonta ihmisarvoa, vaan arvo perustuu tuottavaan työhön ja hyötyyn yhteisön selviämisen kannalta. Siksi on johdonmukaista, että Halla-aho ajaa enemmistön valtaa vähemmistöjen kustannuksella ja vastustaa keskenään eriarvoisina pitämiensä etnisten ryhmien tai kulttuurien sekoittumista.
Lukija hakee väistämättä ajattelutavan juuria suku- ja henkilöhistoriasta, joita elämäkerran ensimmäiset luvut käsittelevät. Halla-aho on äidin puolelta maaseudun herrasväkeä, Alajärven Bergrotheja, pappis- ja virkamiessukua, jossa on kouluttauduttu yliopistossa jo yhdeksän sukupolven ajan. Toisaalta hän kasvoi keskiluokkaisessa perheessä 1970- ja 1980-lukujen tamperelaislähiössä.
Henkilöhistoria ei määrittele yksilön ajattelutapaa, mutta aika antaa sille puitteet. Halla-ahon johtamien perussuomalaisten aatemaailma näyttää nyt hyvin samankaltaiselta kuin eurooppalaisten veljespuolueiden – vaikkapa ruotsidemokraattien tai Ranskan kansallisen liittouman – joita yhdistää maahanmuuton vastustaminen etenkin islamilaisista maista. Siihen liitetyt uhkakuvat antavat kansalliselle identiteetille kiintopisteen.
Politiikassa vaikuttaa sukupolvi, joka on kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta terrorisminvastaisen sodan ja globalisaation käynnistämän nopean taloudellisen murroksen aikakaudella. Aika on otollinen kulttuuripessimismille, Halla-ahon »kirjoituksille uppoavasta lännestä».
Kirjoittaja on poliittisen historian tohtoriopiskelija Helsingin yliopistossa.
