Yhä useampi valtio on sitoutunut feministiseen ulkopolitiikkaan. Esimerkiksi Ranskaa, Kanadaa, Meksikoa, Saksaa, Espanjaa, Luxemburgia ja Alankomaita yhdistää tasa-arvon suunnitelmallinen kytkeminen ulkopolitiikkaan, vaikka maat toteuttavat feminististä ulkopolitiikkaansa eri tavoin.
Ruotsin oikeistohallitus luopui feministisestä ulkopolitiikasta viime vuonna, mutta päätös ei näytä sammuttaneen globaalia suuntausta. Feminististä ulkopolitiikkaa ovat valmistelleet sekä oikeisto- että vasemmistohallitukset eri maissa. Yksi viimeisimmistä tulokkaista on Saksa, joka julkisti keväällä oman ohjelmansa.
Feministisen ulkopolitiikan lähtökohta on ihmisoikeuksien yhdenvertainen toteutuminen sukupuolesta riippumatta. Se edellyttää osallistavaa päätöksentekoa, jossa eri sukupuolien ääni kuuluu. Lisäksi tarvitaan resursseja tyttöjen ja naisten oikeuksien vahvistamiseen sekä päätösten tasa-arvovaikutusten seurantaa. Feministinen ulkopolitiikka huomioi sukupuolen lisäksi ihmisen asemaan vaikuttavat muutkin tekijät, kuten iän, vammaisuuden tai muuhun vähemmistöön kuulumisen.
Suomessa Sanna Marinin hallituskaudella naisten ja tyttöjen oikeuksien edistäminen on ollut osa ihmisoikeusperusteisen ulkopolitiikan arvopohjaa. Suomi on vaikuttanut kansainvälisillä foorumeilla tasa-arvon puolesta. Ulkopolitiikasta on kuitenkin puuttunut tavoitteellinen suunnitelma tasa-arvon edistämiselle.
Ulkoministeriö tilasi vuonna 2022 selvityksen siitä, miten tasa-arvon edistäminen Suomen ulkopolitiikassa toteutui. Leena Vastapuun ja Minna Lyytikäisen tekemä selvitys osoittaa, että tyttöjen ja naisten oikeuksien sekä tasa-arvon edistäminen ovat vahvasti läsnä etenkin kehitys- ja ihmisoikeuspolitiikassa, mutta ne toteutuvat heikommin esimerkiksi kauppasuhteissa ja turvallisuuspolitiikassa.
Raportin mukaan tasa-arvoon suhtaudutaan toisinaan itsestäänselvyytenä, kuin osana suomalaista perimää. Silloin systemaattiset toimet tasa-arvon edistämiseksi saattavat unohtua tai ne jäävät pintapuolisiksi. Esimerkiksi Suomen Nato-hakemusta pohjustaneet selonteot jättivät tasa-arvokysymykset käsittelemättä.
Suomen tulee olla uskottava vastavoima tasa-arvoa heikentäville liikkeille.
Strategisen linjan puuttuminen heikentää Suomen roolia tasa-arvon edistäjänä ja asettaa tasa-arvotyön alttiiksi poliittisen ilmapiirin ailahteluille. Tätä tekstiä kirjoittaessa Suomessa käydään hallitusneuvotteluja, joiden päätteeksi näemme, millaisen painoarvon tasa-arvokysymykset saavat alkavalla hallituskaudella.
Plan International Suomi on julkaissut viime vuosina kolme selvitystä siitä, miten ja miksi tasa-arvo täytyy ulottaa entistä vahvemmin ulkosuhteisiin. Viimeisin, tutkija Minna Lyytikäisen laatima selvitys esittää konkreettisia keinoja tasa-arvon edistämiseksi kaikilla ulkopolitiikan osa-alueilla.
Sukupuolten tasa-arvolla on merkittävä vaikutus maiden vakauteen ja globaaliin turvallisuuteen. Valtionhallinnon tasa-arvo-osaamista ja asiantuntijaresursseja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tulee lisätä, jotta tasa-arvonäkökulma sisältyisi läpileikkaavasti ulkosuhteisiin. Esimerkiksi Nato-jäsenyyden ensimetrit sekä tuleva YK:n turvallisuusneuvostokampanja vaativat Suomelta vahvaa tasa-arvoasiantuntijuutta.
Suomen tulee olla uskottava vastavoima tasa-arvoa heikentäville liikkeille. Tyttöjen ja naisten oikeuksia vastustavat liikkeet vahvistuvat konfliktien, ilmastokriisin ja epävakauden täyttämässä maailmassa.
Anti-gender-liike kyseenalaistaa tyttöjen ja naisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia, varsinkin seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia. Tasa-arvon vastustaminen on vahvasti suunniteltua ja resursoitua, globaalisti verkottunutta toimintaa. Siihen osallistuu valtiollisia toimijoita, kansalaisyhteiskuntaa ja yrityksiä.
Suomessa feministisen ulkopolitiikan yhdeksi haasteeksi on osoittautunut terminologia. Monella päättäjällä on kynnys käyttää feministi-alkuista sanaa, vaikka tasa-arvo tavoitteena ymmärretään.
Siksi esimerkiksi ulkoministeriön neuvoa-antava elin, kansainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukunta, päätyi viime vuonna suosituksissaan käyttämään termiä sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia ihmisoikeusperustaisesti ja intersektionaalisesti edistävä ulkopolitiikka.
Toisaalta kansainvälinen yhteistyö rakentuu feminist foreign policy -termiin sitoutuneiden maiden ympärille. Liittymällä tähän joukkoon Suomi kiinnittyisi itselleen luontevaan arvoyhteisöön.
Termiä tärkeämpi on kuitenkin sisältö. Muuttuvassa maailmassa Suomen tulee lunastaa paikkansa tasa-arvon edistäjänä yhä uudestaan. Suomi tarvitsee tasa-arvostrategian, joka kattaa ulkosuhteiden eri osa-alueet. Se on mahdollisuus toimia entistä tavoitteellisemmin ja seurata työn vaikuttavuutta.
Sitoutumalla tasa-arvon edistämiseen ulkopolitiikassaan Suomi vahvistaa profiiliaan sen asiantuntijana ja voi kasvaa kokoaan suuremmaksi ihmisoikeuksien edistäjäksi.
