Tämä tarina alkaa Netflixistä, tai oikeastaan sohvaltani.
Muutama vuosi sitten ajauduin katsomaan australialaista sarjaa nimeltä Secret City. Poliittisessa trillerissä toimittaja Harriet »Harry» Dunkley törmää valheiden vyyhtiin, johon ovat sotkeutuneet niin Kiina, Yhdysvallat kuin Australia. Paljastuu, että vallan kammareissa pääkaupungissa Canberrassa lankoja vetelevätkin muut kuin australialaiset itse.
Tarinan taustalla on Kiinan vaikutusvallan kasvu. Sarjan ahmittuani aloin nähdä uutisia Aasian kasvavan jättiläisen ja asemastaan huolestuneen Australian suhteesta kaikkialla. Tarina oli herännyt eloon – vain ruumiit ja rakastajat puuttuivat.
Ensin pari tärkeää taustatietoa: Australian talous on hyvin riippuvainen Kiinasta, sinne suuntautuu peräti 40 prosenttia maan viennistä. Toisekseen Australia, valtaisa saari, on puolustuksellisesti hyvin riippuvainen Yhdysvalloista. Toisin sanoen Australia on jumissa kahden keskenään mittelevän jättiläisen välissä. Pärjätäkseen se tarvitsee molempia.
Kolmiodraaman ainekset ovat siis koossa.
Takaisin tositarinaan. Vuonna 2017 media paljasti, kuinka syvällä Kiinan lonkerot olivat Australian politiikassa ja taloudessa. Kiinalaista rahaa valui suoraan poliitikkojen taskuihin. Yhdysvallatkin ihmetteli »maan tapaa». Kansanedustaja erosi, Australia kiristi lainsäädäntöään ja Kiina syytti sitä vainoharhaisuudesta ja rasismista.
Pian sen perään Australia kielsi ensimmäisenä maana kiinalaisen Huawein osallistumisen maan 5g-verkkojen rakentamiseen. Syynä oli Huaweihin liittyvä turvallisuusuhka. Välien kylmeneminen painui pakkaselle. Lisäksi Australia oli alkanut koventaa äänenpainojaan Länsi-Kiinan muslimivähemmistön eli uiguurien kohtelusta. Kritiikki, joka oli aiemmin säästetty suljettujen ovien taakse, sanottiin nyt julkisesti.
Kiina pisti suhteet käytännössä poikki, mutta Australia ei ole perääntynyt. Viime vuonna se protestoi Kiinan kiristynyttä otetta Hongkongista, vaati tutkintaa koronapandemian syistä ja yhä arvosteli uiguurien »uudelleenkoulutusleirejä». Kiina sähähti totutusti: julkeaa mustamaalausta ja kaksinaismoralismia.
Australia on ennakkotapaus. Muut seuraavat tarkasti, miten sen käy. Kiinan vaikutusvallan kasvu on totta kaikkialla.
Diplomaattiset kanavat ovat kiinni, tapaamiset keskeytetty ja Kiina välittää kovia viestejään lähinnä Twitterin ja valtionmedian kautta. Sivulliset kärsivät. Yksi heistä on australialaiskiinalainen toimittaja Cheng Lei. Yksinhuoltajaäiti on virunut kiinalaisessa vankilassa viime elokuusta, syytettynä valtion salaisuuksien välittämisestä.
Mutta talous on toki se, mihin iskeminen vasta todella tuntuu. Kiina on käynnistänyt taloussodan, jonka etulinjaan ovat joutuneet Australian maanviljelijät. Tulleja ja kieltoja on lätkäisty ainakin ohralle, lihalle ja viinille.
Yksi valttikortti Australialla kuitenkin on. Kiina, maailman suurin teräksen tuottaja, on riippuvainen australialaisesta rautamalmista ja juuri sitä on puolet Australian viennistä Kiinaan. Juonenkäänne on tulossa: Kiina on iskenyt silmänsä ja sijoituksensa Länsi-Afrikan Guineaan, josta se alkaa saada rautamalmia vuonna 2026. Jos on Australialla tukalaa nyt, niin tukalammaksi uhkaa vielä muuttua.
Valittua suuntaa ei ole helppo muuttaa. Australian on jotenkin vastattava Kiinan nousulle Aasian ja Tyynenmeren alueella. Kovia keinoja vaatii myös tarinan toinen jättiläinen, Yhdysvallat. Strategia kuitenkin ontuu ja siihen liittyy monen ehdottama muutos: Kritiikki kannattaisi esittää yhdessä muiden kanssa, ei enää yksin. Joukossa on voimaa, yksinäinen on helpompi kaataa.
Australia on ennakkotapaus. Muut seuraavat tarkasti, miten sen käy. Kiinan vaikutusvallan kasvu on totta kaikkialla.
Secret City -sarjan jatkokauden voisi sijoittaa helposti Afrikkaan, mutta löytyy Euroopastakin jutun juurta. Kovia lausuntoja ja uhkauksia on kuultu esimerkiksi Ruotsista, jolla on EU:n kireimmät suhteet Kiinaan. Suomelle Kiina on muuten viidenneksi tärkein vientikumppani, meillä on pandat ja Konfutse-instituutti.
Secret City – Helsinki? Toivottavasti ei.
Kirjoittaja on konsulttiyhtiö Milttonin varatoimitusjohtaja
