Ihmisoikeuksia käsitellään usein joko oikeudellisena kysymyksenä tai ihmisoikeusloukkauksina, joista raportoidaan kuvailemalla oikeuksien laatua ja määrää. The Politics of Human Rights yhdistää molemmat näkökulmat: oppikirjaksi laadittu teos käy läpi keskeiset ihmisoikeussopimukset ja arvioi ihmisoikeusloukkausten maantieteellistä jakautumista ja sen syitä.
Teoksessa pohditaan ihmisoikeuskäsitysten kulttuurisia eroja. Kansainvälistä ihmisoikeusnormistoa on arvosteltu länsimaisuudesta, ja sen vastapainoksi teos esittelee kenialaisen ihmisoikeusjuristin, professori Makau Mutuan ajatuksia. Mutua on kehitellyt luokituksen villit, uhrit ja pelastajat, jossa länsimaiset toimijat saavat pelastajan tehtävän. Länsimaista ajattelua uhmaaville valtioille jää villin osa ja näiden maiden kansalaisille uhrin rooli.
Mutuan mukaan ihmisoikeuskeskustelusta puuttuu usein historiallinen ja poliittinen asiayhteys. Siksi ihmisoikeuksien puolustajat helposti unohtavat länsimaiden synkät saavutukset kolonialismin lähettiläinä. Pahimmillaan ilmiö johtaa tekopyhyyteen ja itsekritiikittömyyteen.
Toisaalta ihmisoikeussopimusten syntyä pidetään nimenomaan länsimaisen itsekritiikin ilmentymänä. YK syntyi aikana, jolloin Eurooppaa raivattiin savuavista raunioista. YK:n ihmis-oikeusjulistus, jota vuonna 1948 oli hyväksymässä vain osa maailmanjärjestön nykyisistä jäsenmaista, on tulos yhteisestä tahdosta ohjata maailmaa uuteen suuntaan kahden maailmansodan jäljiltä. Sitä paitsi on vaikea keksiä, miten YK:n ihmisoikeusjulistus kyseenalaistettaisiin eettisesti kestävin perusteluin.
Kirjoittaja työskentelee Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiön (KIOS) va. toiminnanjohtajana.
