Intian pääkaupungissa New Delhissä talouskasvua ei voi olla huomaamatta. Joka puolella nousee uutuuttaan kiiltäviä rakennuksia, kuin symboleita viime vuosien talouskasvusta, joka on kivunnut seitsemään kahdeksaan prosenttiin vuodessa.
Yhä useampi monikansallinen yritys on siirtänyt toimintojaan Intiaan. Siinä imussa myös Vidhi Chhariya aloitti uransa puhelintukena 1990-luvulla.
”Tuijotin tietokoneen näyttöä 16–18 tuntia päivässä ja autoin asiakkaita, jotkasoittivat muilta mantereilta”, Chhariya sanoo. Hän istuu hopeanharmaan Suzukinsaratissa; Delhin liikenneruuhkaseisoo.
Chhariya teki puhelintuen töitä öisin ja ansaitsi noin 6 400 rupiaa eli noin 100 euroa kuukaudessa. Puolet palkasta kului vuokraan, eikä muuhun elämiseen jäänyt tarpeeksi. Vuosi vuodelta Chhariya kuitenkin kipusi yrityksen hierarkiassa. Palkka nousi parhaimmillaan lähes 30 kertaa aloituspalkkaa suuremmaksi – mutta ei lopulta riittänyt motivaatioksi jatkaa IT-alan päällikkötehtävissä.
”Halusin saada aikaan jotain omaa. Tuntui, että oli oikea aika heittäytyä.”
Nyt Chhariya on toiminut yrittäjänä kolmisen vuotta. Hän suunnittelee työkseen tietoteknisiä ratkaisuja esimerkiksi julkisten koulujen ja sairaaloiden tarpeisiin. Työn alla on esimerkiksi sairaaloiden asiakastietojen hallintajärjestelmiä.
Aasian kehityspankin mukaan Intian pienet ja keskisuuret yritykset työllistivät 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopussa noin 42 miljoonaa ihmistä.
”Vielä kymmenen vuotta sitten yrittäjyys olisi ollut monelle mahdottomuus. Moni keskiluokkaan kivunnut kokeilee nyt ensimmäistä kertaa, millaista elämä yksityisyrittäjänä on”, Chhariya sanoo.
Juuri nyt bisnes tosin käy kankeasti. Intian valtiokoneisto on jähmeä käänteissään, ja sopimusten neuvotteleminen valtion kanssa vie aikaa. Sitä paitsi pian käydään osavaltiovaalit, ja ne hankaloittavat asioita entisestään.
”Poliitikot eivät vaalien alla päätä mistään, joten minun täytyy odottaa, kunnes äänet on laskettu.”
Nousun jälkeen lasku?
Chhariya on kotoisin Lucknow’sta, Uttar Pradeshin osavaltion kaupungista läheltä Nepalin rajaa, missä hänen vanhempansa edelleen asuvat. Suurkaupunki Delhissä oma auto on nuorelle yrittäjälle lähes välttämättömyys, mutta Chhariyan vanhemmilla ei autoa ollut, kun perheen lapset olivat pieniä.
”Isä kuljetti koko viisihenkistä perhettämme moottoripyörällään.” Isä työskenteli Intian valtion rautatieyhtiössä, äiti opetti hindin ja sanskritin kieliä.
”Olimme tyypillinen keskiluokkainen perhe. Vanhempani työskentelivät ankarasti, jotta heillä oli varaa kouluttaa minut ja kaksi veljeäni. Niin tekivät kaikki muutkin keskiluokkaiset.”
Chhariyalla on taloustieteen maisterin tutkinto intialaisesta Chhatrapati Shahu Ji Maharaj -yliopistosta. Hyvän koulutuksen lisäksi nuori yrittäjä pitää menestyksen avaimena sujuvaa englannin kielen taitoa.
Tulevaisuudeltaan Chhariya toivooentistä parempaa menestystä liiketoiminnalleen. Toistaiseksi yritykseen sijoittaminen on helppoa, sillä Chhariya elää yksin: riittää, kun kustantaa oman elämänsä, joten rahaa liikenee investointeihin.
Maansa poliitikoilta Chhariya toivoo enemmän poliittista tahtoa taistella kaikkialle ulottuvaa korruptiota vastaan. Bisneksen nuori yrittäjä kuitenkin uskoo kukoistavan Intiassa myös tulevaisuudessa, sillä kysyntää riittää yli miljardin asukkaan sisämarkkinoilla. Talouskasvun jatkumiseen hän tosin suhtautuu realistisesti, jopa hivenen skeptisesti. ”Nousun jälkeen tulee aina lasku.”
