Intialaiset wushu-kamppailulajia harrastavat urheilijat havahtuivat kesällä, että osa joukkueesta ei ollut saanut tavallisia leimattuja viisumeja vaan passiin nidotun paperilapun.
Joukkue oli matkalla yliopistojen välisiin urheilukilpailuihin Kiinaan.
Koko joukkue jäi pois kisoista vedoten tasavertaiseen kohteluun – sen pitäisi olla kaikille sama etnisyydestä tai kotipaikasta riippumatta. Intia ilmoitti myös ryhtyvänsä vastatoimiin.
Taustalla on vanha rajakiista Himalajan vuoristossa. Intialaisurheilijoista kolme on kotoisin Arunachal Pradeshin osavaltiosta, jota Kiina pitää omana alueenaan. Se kutsuu aluetta Etelä-Tiibetiksi. Kiina on myös vaihtanut alueella vuorten ja jokien nimiä kiinalaisiksi.
Alueen hallinnasta sovittiin vuonna 1914 Simlan konventiossa, kertoo väitöskirjatutkija Peppi Heinikainen Tampereen yliopistosta.
»Kiinan mielestä ongelma on, että sopimuksen allekirjoittajana on Tiibet, joka Kiinan mukaan ei ollut itsenäinen valtio.»
Siksi sopimus ei ole sen mielestä pätevä.
Intian ja Kiinan välillä on toinenkin rajakiista Himalajan vuoriston länsipäässä, Jammu-Kashmirin osavaltiossa, jossa Kiina miehittää raja-alueita. Väkivaltaisuuksia sotilaiden välillä on ollut 2000-luvulla useita, ja vuonna 2020 ne johtivat kuolonuhreihin.
Tiibetin-kysymys on tunnetusti Kiinalle tärkeä. Heinikainen nostaa esiin kuitenkin sen, että Himalajan vuoristo kokonaisuudessaan muodostaa Kiinalle geopoliittisen turvavyöhykkeen. Lisäksi siellä on tärkeitä vesilähteitä ja kaivostoimintaa.
Hänen mukaansa Kiinalla ja Intialla on selvästi haluja pitää tilanne hallinnassa. Maiden edustajat ovat tavanneet vuoden 2020 väkivaltaisuuksien jälkeen parikymmentä kertaa. Neuvotteluista huolimatta ratkaisuja ei ole löytynyt.
