Maaliskuussa maailmanlaajuiseksi pandemiaksi levinnyt uusi koronavirus yllätti monet vakavuudellaan ja leviämisnopeudellaan. Yhdysvalloissa ainakin yksi mies vaati toimia jo kauan ennen kuin maasta tuli epidemian uusi keskus: presidentti Donald Trumpin kauppapoliittinen neuvonantaja, ekonomisti Peter Navarro.
Navarro katsoi tilannetta helmikuussa, kun Kiinan Hubein maakunnasta alkanut epidemia oli pakottanut lähes koko Kiinan sulkemaan rajansa, ovensa ja tehtaansa. Useissa haastatteluissa Navarro toisteli, että Yhdysvaltojen tulisi vähentää riippuvuuttaan kiinalaisesta teollisuudesta ja alkaa itse valmistaa esimerkiksi tarvitsemansa hengityssuojaimet, lääkkeet ja hengityskoneet.
Viesti on tuttu. Navarro on ollut Trumpin kauppasodan kenraalina laatimassa strategiaa Kiinaa vastaan vuodesta 2016 lähtien. Hänen näkemyksensä on jyrkkä. Vuonna 2011 hän julkaisi Yhdysvaltojen talouden näkymistä kirjan nimeltä Death by China, suomeksi kuta kuinkin »Kuolinsyy: Kiina».
Navarro näkee Kiinan ennen kaikkea totalitaarisena sotilasmahtina, joka haluaa tuhota Yhdysvaltojen talouden kilpailua vääristävällä kauppapolitiikalla ja vaarallisen heikkolaatuisilla tuotteilla. Tuotannon laajamittainen siirtäminen Kiinaan oli hänen mielestään historiallinen virhe, joka rampautti Yhdysvaltojen teollisuustuotannon ja teki maasta heikon ja haavoittuvaisen.
Navarro ja muut Yhdysvaltojen hallinnon Kiina-haukat saivat pandemiasta näyttöä siitä, mihin riippuvuus Kiinasta ja globaaleista tuotantoketjuista voi pahimmillaan johtaa. Se oli jälleen uusi kiila Yhdysvaltojen ja Kiinan väliin.
Kiilat ovat kahden viime vuoden aikana lisääntyneet nopeasti. Käynnissä on asiantuntijoiden mukaan »suuri irtautuminen», englanniksi decoupling, maailman kahden suurimman talouden välisten suhteiden asteittainen purkautuminen.
Suureen irtautumiseen vaikuttaa maiden välinen kilpailu etenkin tulevaisuuden teknologioissa, ja sillä on kannatusta niin Washingtonissa kuin Pekingissäkin.
Yhdysvaltojen tavoitteena on estää Kiinan nousu tulevaisuuden huipputeknologian suurvallaksi. Kiina puolestaan pyrkii teknologiateollisuudessa omavaraisuuteen. Kumpikin vetää piuhoja irti omasta suunnastaan.
Maailmantalouden suuressa kuvassa tämä suuntaus on hitaasti vaikuttava jarru, sanoo Nordean pääekonomisti Tuuli Koivu.
»Se on edennyt sektori ja teknologia kerrallaan. Prosessi on hidas ja tulee kestämän todella kauan. Eri asia tietysti on, jos Kiinan ja Yhdysvaltojen suhteet äkisti viilenevät», Koivu arvioi.
Globalisaatio tekee nyt tietä geopolitiikalle. Äärimmäisissä skenaarioissa häämöttää maailma, jossa digitaalinen rautaesirippu jakaa tietoverkkoihin nojaavan talouden kahteen kilpailevaan ekosysteemiin.
Internet-palveluissa kaksi erillistä järjestelmää ovat jo pitkälti todellisuutta. Kiinan tietoverkko on eristetty muusta maailmasta »suurella palomuurilla», joka estää kansalaisten pääsyn puolueen kannalta epäsuotuisille sivuille.
Kiinalla on omat versionsa Amazonin verkkokaupasta (Alibaba), Twitteristä (Weibo), Googlen hakukoneesta (Baidu) ja Facebookista (WeiChat). Pandemia saattaa kiihdyttää tätä suuntausta entisestään.
Pelkästään tammikuussa seitsemän miljoonaa ihmistä matkusti ulos Kiinan Wuhanista, koronaepidemian silloisesta keskuksesta.
Kymmenet tuhannet matkustivat ulkomaille: noin 900 New Yorkiin, 2 200 Sydneyyn, 15 000 Bangkokiin, arvioi The New York Times. Kun Wuhan tammikuun lopussa suljettiin liikenteeltä, oli jo liian myöhäistä. Virus oli levinnyt globaalisti.
Eurooppaan tauti tuli jo tammikuussa, mahdollisesti Münchenin lentokentän kautta. Vitsaus levisi näkymättömänä jalkapallo-otteluissa ja hiihtokeskusten illanvietoissa. Maaliskuun puoliväliin mennessä koko Eurooppa Suomea myöten joutui samaan tilanteeseen kuin Kiina tammikuussa: rajat suljettiin, kansa määrättiin koteihinsa ja kenttäsairaalat alkoivat täyttyä potilaista.
Kun covid-19-tautia aiheuttava uusi koronavirus levisi käytännössä kaikkiin maailman maihin, se nosti valokeilaan globalisoituneen maailman haavoittuvuudet. Ensimmäisenä valtiot ja yritykset alkoivat arvioida uudelleen tuotannon keskittämistä Kiinaan.
Pian pandemian aiheuttamat poikkeustoimet vaikuttivat koko maailmantalouteen rajoista piittaamatta. Sosiaalinen eristäminen romahdutti samaan aikaan kysynnän ja tarjonnan, kun ihmiset jäivät pois töistä eivätkä kulkeneet ulkona kuluttamassa.
Rajojen sulkeminen katkoi tuotantoketjuja, ja logistiikkansa äärimmilleen tehostaneet tehtaat jäivät ilman tarvitsemiaan komponentteja ja raaka-aineita.
Kansainvälinen valuuttarahasto ennusti huhtikuussa maailmantalouden supistuvan vuonna 2020 kolme prosenttia. Se arvioi, että bruttokansantuote pienenee ainakin 170 maassa.
Koronaviruksen kokonaisvaikutukset talouteen nähdään vasta pitkän ajan kuluttua. Mutta jo ennen pandemiaa globalisaatio oli kriisissä.
Toisen maailmansodan jälkeen alkanut suuntaus kohti kaupan esteiden purkamista ja taloudellista integraatiota alkoi hidastua vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Viimeistään Trumpin vaalivoitto Yhdysvalloissa ja Britannian päätös erota EU:sta vuonna 2016 painoivat jarrun pohjaan.
Vuoden 2019 jälkipuoliskolla maailmankauppa kokonaisuudessaan kutistui, ensimmäistä kertaa sitten finanssikriisin. Yksi iso syy maailmankaupan hiipumiseen on Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä vuodesta 2018 sauhunnut kauppasota, jossa maat ovat nokitelleet toisiaan nostamalla tulleja ja vastatulleja vuoron perään.
Yhdysvaltojen perustelut tariffeille liittyvät epäreiluna pidettyyn kauppasuhteeseen. Maan kauppatase Kiinan kanssa on huomattavan alijäämäinen. Kiinan tiedetään suosivan omia valtionyrityksiään ja rajoittavan ulkomaalaisten yritysten markkinoillepääsyä. Patenttien ja immateriaalioikeuksien suoja on Kiinassa puutteellinen. Näihin asioihin Yhdysvallat haluaa muutosta.
Maat saivat tammikuussa 2020 valmiiksi kauppasopimuksensa ensimmäisen vaiheen. Kiina muun muassa lupasi ostaa aiempaa enemmän yhdysvaltalaisia tuotteita, ja Yhdysvallat leikkasi tariffeja. Silti keskimäärin 7,5–25 prosentin tariffit koskettivat huhtikuussa 2020 yhä lähes 330 miljardin euron edestä kiinalaisia tuontituotteita. Vuonna 2018 maat kävivät kauppaa keskenään yli 600 miljardin euron verran.
Sopimuksen toisen vaiheen neuvotteluista povataan hyvin vaikeita. Mikään mahdollinen kauppasopimus tuskin riittää korjaamaan kaikkia Yhdysvaltojen listaamia epäkohtia, totesivat taloustieteilijät Chad Brown ja Douglas Irwin viime syksynä Foreign Affairs -lehdessä.
Tiukka linja Kiinaa kohtaan on harvoja asioita, joissa sekä demokraattien että republikaanien enemmistö on Yhdysvalloissa samoilla linjoilla.
Yhdysvaltojen Kiinalle esittämät vaatimukset tarkoittaisivat kokonaisuudessaan käytännössä talouden vapauttamista kommunistisen puolueen vallasta. Kiina on presidentti Xi Jinpingin aikana kulkenut pikemminkin päinvastaiseen suuntaan.
Kirjoittajien mukaan Yhdysvallat ei näytä edes haluavan sopimusta, vaan pyrkii karsimaan taloudellisia siteitään Kiinaan. Tähän suuntaan Navarro ja muut kauppasoturit ovat Yhdysvaltoja vieneet. Kyse ei kuitenkaan ole vain Trumpin hallinnon ääriajattelusta. Tiukka linja Kiinaa kohtaan on harvoja asioita, joissa sekä demokraattien että republikaanien enemmistö on samoilla linjoilla.
Brownin ja Irwinin mukaan talouden ja kaupankäynnin lisäksi Kiina-kysymyksessä painaa kansallisen turvallisuuden näkökulma, eikä suunta välttämättä muutu, vaikka Trump jäisi syksyn vaaleissa yhden kauden presidentiksi.
Samaa mieltä on teknologiaan ja politiikkaan erikoistunut tutkija Paul Triolo konsulttiyhtiö Eurasia Groupista. Hän on perehtynyt Kiinan ja Yhdysvaltojen keskinäiseen kilpailuun.
Triolon mukaan tiukkaa Kiina-politiikkaa kannattaa nyt laaja rintama päättäjiä Washingtonissa. Kiina nähdään yhä vähemmän potentiaalisena kumppanina ja yhä vahvemmin vastustajana turvallisuuspolitiikan, talouden ja ihmisoikeuksien saralla. Yhdysvaltojen tiedustelupalveluiden raportit Kiinan koronavirusepidemian alkuvaiheen peittelystä ja tartuntamäärien pimittämisestä vahvistavat viestiä: autoritaarinen kiinalaishallinto on vaaraksi paitsi omille kansalaisilleen, myös koko maailmalle.
Tästä syystä muutkin kuin Peter Navarron kaltaiset haukat haluavat vähentää Yhdysvaltojen talouden ja tuotannon riippuvuutta Kiinasta, Triolo sanoo.
»Etenkin teknologiateollisuuden tuotantoketjut ovat keskittyneet vahvasti Kiinaan. Oli vain ajan kysymys, koska Yhdysvallat alkaisi nähdä tämän ongelmana, kun entistä vahvempi ja itsevarmempi Kiina alkaa haastaa maata poliittisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti.»
Xi Jinpingin noustua presidentiksi Kiina on käynnistänyt kunnianhimoisia hankkeita tekoälyn ja kvanttitietokoneiden kehittämiseksi. Teollisuuden uudistumiseen tähtäävä Made in China 2025 -ohjelma on käytännössä usein tarkoittanut ulkomaisen teknologian pihistämistä tai sen siirtämistä sijoitusten ja yrityskauppoja avulla Kiinaan.
Yhdysvaltojen hallinnossa teknologinen kilpailu nähdään nollasummapelinä, jossa Kiina käyttää epäreiluja keinoja. Epäilykset kohdistuvat myös Xin ulkopolitiikan suurhankkeiseen, uuteen silkkitiehen ja sen digitaaliseen ulottuvuuteen.
Saksalainen tutkimuslaitos Merics kertoi viime elokuussa kiinalaisten yritysten ja toimijoiden rahoittaneen yli 15 miljardin eron edestä internetin runkoverkkoja, verkkokauppoja ja maksupalveluita sekä erilaisia tutkimushankkeita ympäri maailmaa vuodesta 2013 lähtien. Yhtenä tavoitteena on kiinalaisen teknologian ja siihen liittyvien teknisten standardien levittäminen.
Yhdysvallat on valjastanut kauppapolitiikkansa rampauttamaan kiinalaisia teknologiayrityksiä.
Yhdysvalloissa tämä on Triolon mukaan tulkittu yrityksenä levittää Kiinan autoritaarista hallintomallia tietoverkkoihin. Siksi Yhdysvallat on valjastanut kauppapolitiikkansa rampauttamaan kiinalaisia teknologiayrityksiä. Soijapapujen tai porsaanlihan tullimaksuja tiukempia toimia ovat rajoitukset esimerkiksi puolijohteiden ja mikrosirujen vientiin.
Ilman puolijohteita ei ole nykyaikaisia tietokoneita ja älylaitteita. Piilastuille etsatut mikroskooppiset virtapiirit muodostavat erilaisten laitteiden – tietokoneiden, televisioiden, verkon tukiasemien, jopa asejärjestelmien – aivot. Niiden valmistus on kallista ja vaativaa: monet työvaiheet edellyttävät huipputeknisiä puhdastiloja, sillä pienikin pölyhiukkanen voi tuhota koko sirun.
Maailman johtavat mikrosirujen tuottajat löytyvät Taiwanista ja Yhdysvalloista, mutta monet niiden suurimmista ostajista ovat Kiinassa. Yhdysvaltojen vientirajoitukset ovat kohdistuneet erityisesti mobiililaitteita valmistavaan Huaweihin, jolla on merkittävä rooli seuraavan sukupolven 5g-mobiiliverkkojen kehittämisessä.
Yhdysvallat pitää Huaweita tietoturvariskinä ja on listannut sen »ulkomaiseksi vastustajaksi». Maan kauppaministeriö sai viime vuonna valtuudet estää tärkeiden teknologiatuotteiden myymisen »ulkomaiselle vastustajalle». Tämän jälkeen Google keskeytti mobiililaitteiden Android-käyttöjärjestelmän toimitukset Huawein puhelimiin.
Vuodesta 2018 lähtien Yhdysvallat on alkanut vahtia ja tarvittaessa rajoittaa myös ulkomaisia investointeja amerikkalaisyrityksiin, jos niihin liittyy strategisesti tärkeää teknologiaa. Viime syksynä Yhdysvallat asetti mustalle listalle kahdeksan kiinalaista tekoäly-yhtiötä, joita se syyttää osallisuudesta ihmisoikeuksia rikkovan valvontakoneiston rakentamiseen Xinjiangin maakunnassa. Lehtitietojen mukaan myös kiinalaisten tutkijoiden ja opiskelijoiden viisumikäytäntöjä on tiukennettu.
Koronaviruksen aiheuttama kriisi todennäköisesti kiihdyttää entisestään pyrkimyksiä Kiinan teknologiateollisuuden eristämiseksi, Triolo sanoo.
»Yhdysvallat jatkaa näillä näkymin Kiinan ja kiinalaisten yritysten rankaisemista, ja pandemian oloissa rankemmat toimet saavat lisää kannatusta. Harva Yhdysvaltojen hallinnossa tai kongressissa kannattanee Kiina-politiikan löysäämistä.»
Kiina ei ole jäänyt tilanteessa toimettomaksi. Made in China 2025 -ohjelman yksi tavoite on rakentaa kilpailukykyisiä innovaatioita ja vähentää riippuvuutta teknologian maahantuonnista.
»Kiina on lähes vuosikymmenen ajan pyrkinyt lisäämään teknologiateollisuutensa omavaraisuutta, koska riippuvuus ulkomaisesta teknologiasta on nähty turvallisuusuhkana. Yhdysvaltojen kauppasota on lisännyt painetta tähän», sanoo tutkija Caroline Meinhardt Merics-tutkimuslaitoksesta Berliinistä.
Kiinalla on toki myös syytä suhtautua epäillen yhdysvaltalaisiin tuotteisiin. Edward Snowdenin paljastukset vuonna 2012 osoittivat, että yhdysvaltalaiset yritykset ja tiedusteluviranomaiset ovat syyllistyneet samanlaiseen yhteistyöhön, jollaisesta Yhdysvallat nyt syyttää Huaweita ja Kiinaa.
Yhdysvallat on kerännyt valtavia määriä tiedustelutietoa Facebookin, Googlen ja muiden suurten internetyritysten asiakkaista ja rakentanut tietoturva-aukkoja esimerkiksi verkkolaitteita valmistavan Cisco Systemsin tuotteisiin.
Viime vuosien määrätietoinen innovaatiopolitiikka on luonut vaikutelmaa, että Kiinan teknologiateollisuus olisi lähitulevaisuudessa ampaisemassa ohi Yhdysvaltojen. Tilanne on kuitenkin monimutkainen, Meinhardt sanoo.
Kiinalla on tapana julkistaa näyttäviä ohjelmajulistuksia ja sijoitushankkeita, mutta sen tiedetään myös sortuvan tehottomuuteen ja syytävän rahaa hankkeisiin laihoin tuloksin.
»Keskustelu on vähän yksiulotteista, ja siinä usein yliarvioidaan Kiinan kyvykkyyksiä. Kiina on joillain sektoreilla pidemmällä ja toisilla pahasti jäljessä», Meinhardt sanoo.
Esimerkiksi tekoälyn tapauksessa kiinalaisyritykset ovat olleet edelläkävijöitä muun muassa kasvojentunnistuksen ja autonomisten ajoneuvojen tutkimuksessa, mutta se ei tee Kiinasta tekoälyn suurvaltaa. South China Morning Post -lehden arvion mukaan kiinalaiset tekoälyhankkeet ovat yhä riippuvaisia yhdysvaltalaisesta teknologiasta. Puutteita on etenkin perustutkimuksessa ja ohjelmistoalustoissa.
Kiina ei tavoittele samanlaista irtautumista kuin Yhdysvallat.
Kiina ei Meinhardtin mukaan tavoittele samanlaista irtautumista kuin Yhdysvallat. Ideaalitilanteessa se haluaisi yhä käydä kauppaa Yhdysvaltojen kanssa.
Nykytilanteessa Kiinan on kuitenkin innovoitava itsensä ulos nurkasta, johon riippuvuus Yhdysvalloista on sen ajanut. Viimeisin suuntaus on pyrkiä hyödyntämään erilaisia avoimen lähdekoodin projekteja ulkomaisen patentoidun teknologian sijaan.
Googlen, Huawein ja verkkokauppajätti Alibaban yhteistyössä suunnittelema avoimen lähdekoodin mikrosiruarkkitehtuuri RISC-V on ilmaiseksi tutkijoiden ja yritysten käytettävissä. Kiina käynnisti vuonna 2018 yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yritysten yhteistyön RISC-V:hen pohjautuvan mikrosirutuotannon kehittämiseksi.
Viime vuonna Alibaba ja toinen kiinalaisyhtiö Huami julkistivat ensimmäisen yhdessä kehittelemänsä sirun. Julkistuksen mukaan uusi siru voisi pyörittää tulevaisuudessa esimerkiksi autonomisia ajoneuvoja tai seuraavan sukupolven mobiiliverkkoasemia.
Huawei puolestaan on kehittänyt avoimeen lähdekoodiin perustuvaa Harmony-käyttöjärjestelmää, joka voisi tulevaisuudessa korvata Googlen tuottaman Android-järjestelmän. Kiinalaiset yritykset ovat vuosien ajan yrittäneet luoda myös tietokoneiden käyttöjärjestelmää, joka voisi korvata yhdysvaltalaisen Microsoft Windowsin. Tuo hanke rakentuu avoimen lähdekoodin Linux-käyttöjärjestelmän varaan.
Kansainvälisesti Kiina pyrkii yhä innokkaammin vaikuttamaan 5g:n kaltaisten uusien teknisten standardien laatimiseen. 5g on ensimmäinen verkkostandardi, jonka kehityksessä kiinalaisilla yrityksillä ja tutkijoilla on ollut merkittävä rooli – aikaisemmat ovat lähinnä yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten käsialaa.
Verkkostandardit takaavat eri valmistajien laitteiden yhteensopivuuden kaikkialla maailmassa. 5g-standardin kehitystyöstä vastaa kansainvälinen konsortio nimeltä 3GPP, johon kuuluu yrityksiä, tutkijoita ja viranomaisia eri maista. Yhdessä ne päättävät, millaiset tekniset ratkaisut otetaan osaksi uutta standardia.
Merkittävä osa näistä ratkaisuista perustuu Huawein patentoimaan teknologiaan. Tämä ei ole yllättävää, kun katsoo kiinalaisten yritysten nousua maailman johtavien laitevalmistajien joukkoon, Meinhardt sanoo. Toisaalta on ymmärrettävää, että länsimaat suhtautuvat siihen varauksella.
»Kiina käyttää teknologiaa monella tapaa poikkeuksellisesti, etenkin suhteessa kansalaisten valvontaan, yksityisyyden suojaan ja ihmisoikeuksien suojeluun. Sikäli huoli on aiheellista.»
Huawein osallistuminen 5g-standardin kehittämiseen on erityisen kipeä paikka Yhdysvalloille. Paul Triolon mukaan Washingtonissa onkin vihjattu mahdollisuudesta luoda uusia standardisointiprosesseja, joihin Kiinaa ei päästettäisi osallistumaan. Se olisi iso kolaus kansainväliselle yhteistyölle ja merkittävä askel kohti erillisiä digitaalisia ekosysteemejä.
Jos Kiina ja Yhdysvallat jatkavat kumpikin omilla teillään teknologian saralla, voivat seuraukset olla kauaskantoisia. Triolon mukaan kiristyvä kilpailu voi horjuttaa globaalia turvallisuutta, kun yhteistyö tekoälyn etiikan ja kyberturvallisuuden kaltaisissa kysymyksissä vaikeutuu.
Kylmän sodan kaltainen kahtiajako digitaalisiin etupiireihin heikentäisi turvallisuutta vielä enemmän. Jo nyt vuosikymmenten aikana maiden välille rakentuneet tuotantoketjut ovat osin hajonneet – ensin kauppasodan, sitten pandemian vuoksi – ja tutkimusyhteistyö on häiriintynyt.
»Teknologiateollisuus on usein tiennäyttäjä esimerkiksi monille palvelualoille. Se vetää innovaatioita. Yhteisten standardien hajoaminen on hiekkaa innovaatiokehityksen rattaisiin», sanoo Nordean Tuuli Koivu.
»Toisaalta, jos haluaa ajatella positiivisesti, ikävät tilanteet voivat kiihdyttää innovaatioita. Ne voivat saada valtiot investoimaan tutkimukseen ja tuotekehitykseen, johon yksityistä rahaa ei koskaan ole tarpeeksi», Koivu uskoo.
Kolmannet maat jäävät suurvaltojen kaksinkamppailussa pahaan välikäteen.
Maailman suurin puolijohteiden tuottaja on taiwanilainen TSMC, joka valmistaa siruja tuottajille, joilla ei ole omia puhdastiloja. TSMC tuottaa noin puolet maailman puolijohteista, ja sen asiakkaita ovat muun muassa älypuhelimien järjestelmäpiirejä myyvä Qualcomm ja Yhdysvaltojen aseteollisuuden tuotteita suunnitteleva Xilinc. Yhdysvallat on painostanut Taiwanin hallitusta estämään TSMC:n tuotteiden myymisen Huaweille. Toisella puolella on Kiina, joka pitää Taiwania kapinallisena maakuntana ja on uhonnut vuosikausia yhdistävänsä saaren osakseen.
Paine tuntuu Euroopassakin. Yhdysvallat taivutteli viime vuonna EU:ta kieltämään Huawein tuotteiden käytön jäsenmaiden 5g-verkkkojen rakentamisessa. Unionin tammikuussa antama suositus ei tällaista kieltoa sisältänyt, mutta EU suositteli rajoittamaan »riskialttiiden» valmistajien tuotteiden käyttöä verkon tärkeimmissä osissa.
Vaarana on, että Eurooppa jää odottamaan ja joku pakottaa meidät valitsemaan puolemme.
»En ajattele, että tämä on pelkästään Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen asia. Kiinan nousu saa monen muunkin puntin tutisemaan. Euroopassakin on oltu viime vuosina tiukempia Kiinan suhteen. Maailmantalouden rakenteet eivät kestä, jos maailman kohta suurin talous pelaa eri säännöillä kuin muut», Koivu sanoo.
Tammikuussa paljastui, että Yhdysvallat on vuodesta 2018 asti painostanut Hollannin hallitusta estämään puolijohdevalmistaja ASML:n tuotteiden myymisen kiinalaisille yrityksille. Sama kohtalo saattaa odottaa mitä tahansa eurooppalaista tai yhdysvaltalaista yritystä, joka joutuu Kiinan ja Yhdysvaltojen kiistelyn välikappaleeksi, Mericsin Meinhardt sanoo.
»Vaarana on, että Eurooppa jää odottamaan ja joku pakottaa meidät valitsemaan puolemme. Euroopan on herättävä tilanteeseen ja varauduttava tekemään vaikeita päätöksiä», hän toteaa.
Eurooppalaisten päättäjien olisi viimeistään nyt arvioitava, mitä Kiinan ja Yhdysvaltojen taloudellinen ja teknologinen irtautuminen merkitsee. Tilanne on kiireellinen etenkin Yhdysvaltojen vientirajoitusten vuoksi, sillä ne vaikuttavat yhä laajemmin myös eurooppalaisiin yrityksiin, etenkin jos ne käyttävät tiettyjä amerikkalaisvalmisteisia komponentteja.
»Sen sijaan, että pohtisimme omia rajoituksiamme ja niiden tarpeellisuutta, joudumme noudattamaan Washingtonissa tehtyjä päätöksiä », Meinhardt varoittaa.
Ilman ripeitä toimia EU uhkaa menettää sananvaltansa tulevaisuuden teknologiaan. Unionin kunnianhimoinen tavoite toimia globaalina edelläkävijänä tietosuojadirektiivin kaltaisella sääntelyllä ei toimi, jos tärkeimmät päätökset tehdään Kiinan ja Yhdysvaltojen kesken.
Lisäksi eurooppalainen teknologiateollisuus on viime vuosikymmeninä jäänyt pahasti jälkeen kilpailijoistaan. EU:n verkko- ja tietoturvavirasto Enisan raportti viime kesältä toteaa, että digitaalisen talouden 15 suurimman yrityksen joukossa ei ole yhtään eurooppalaista. Ja esimerkiksi tekoälyhankkeiden maailmanlaajuisista investoinneista vain 11 prosenttia kohdistui EU-maihin, kun Aasia kahmaisi puolet.
»EU voi olla edelläkävijä vain, jos sen oma digitaalinen ekosysteemi on kilpailukykyinen. Todellisuudessa eurooppalaiset yritykset eivät ole globaalien markkinoiden paalupaikoilla. Sen eteen on tehtävä vielä jonkin verran töitä», Meinhardt sanoo.
