Kiina ei ole nyt houkutteleva sijoituskohde. Suorat sijoitukset Kiinaan ovat olleet pitkään laskusuunnassa, mutta viime aikoina pudotus on ollut merkittävä.
Kyse ei ole yksistään Yhdysvaltojen rajoituksista. Elokuussa Yhdysvallat rajoitti yritystensä investointeja Kiinaan edistyneen teknologian aloilla. Nordean pääekonomisti Tuuli Koivu arvioi, että taustalla on useita pitkän aikavälin kehityskulkuja ja pari tuoreempaakin muutosta.
Pandemian aikana paljastuneet tuotantoketjujen haavoittuvuudet, kuten satamien ja tehtaiden sulut, saivat yritykset laajentamaan tuotantoverkkojaan. Geopoliittisen tilanteen kiristymisen vuoksi esimerkiksi kiinalaiset korkean teknologian tuotteet eivät kelpaa länsimarkkinoille. Lisäksi Kiinan kustannustaso on noussut jo pitkään, mikä on siirtänyt tuotantoa halvempiin maihin, Koivu luettelee.
Hän huomauttaa, että suorien sijoitusten tilastot ovat ristiriitaisia. Eri lukuja onkin tarkasteltava länsimaisille yrityksille tehtävien kyselytutkimusten valossa. Rahavirtojen kulku on myös muuttunut aiempaa monimutkaisemmaksi. Länsimaiset jätit voivat siirtää rahojaan Kiinaan vaikkapa Latinalaisesta Amerikasta.
Toisella vuosineljänneksellä ulkomaiset suorat nettosijoitukset Manner-Kiinaan romahtivat alimmilleen yli kahteen vuosikymmeneen, kertoo uutissivusto Caixin Global Kiinan valuuttahallinto SAFE:n lukuihin nojaten.
Koivu ei usko, että kyse on täydellistä käännöksestä. Kiina kiinnostaa, vaikka trendi on, että tuotantoa siirretään lähemmäs markkinoita. Viimeisten kahden vuoden aikana sijoitusten laskun syitä ovat Koivun mukaan olleet paitsi Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset myös Kiinan omat toimet.
»Monet länsimaiset yritykset ovat alkaneet miettiä geopoliittisia riskejä, jotka voisivat realisoitua vuosikymmenten päästä. Pidän kuitenkin merkittävämpänä Kiinan toimintaympäristön murrosta.»
Yksityiselle sektorille on tullut uutta sääntelyä. Esimerkiksi Koivu nostaa datan käsittelyyn liittyvät vaatimukset.
»Myös länsimaisiin yrityksiin on tehty ratsioita siitä, miten ne käyttävät kiinalaista dataa ja onko mahdollista, että sitä lähetetään rajojen ulkopuolelle.»
Samanaikaisesti Kiina on antanut sakkoja yrityksille markkina-aseman väärinkäytöstä, puuttunut yritysten rakenteisiin ja tiukentanut ympäristösääntelyä.
Ulkomailta Kiina ei tarvitse rahaa, mutta pitkällä aikavälillä Kiinan pääsy korkeaan teknologiaan estyy ja kiinalaistyöntekijöiden osaamistaso ja johtamiskyky heikkenevät. Kaikki nämä tekijät yhdessä heikentävät Koivun mukaan talouden kasvunäkymiä.
»Globaalissa taloudessa on vaikea pärjätä omillaan.»
