Suomi on pyrkinyt edistämään EU-puheenjohtajakaudellaan unionin budjetin kytkemistä oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen. Varsovan yliopiston Eurooppa-tutkimuksen professori Wojciech Sadurski käsittelee kirjassaan Poland’s Constitutional Breakdown keinoja, jotka mahdollistaisivat unionin puuttumisen nykyistä paremmin jäsenmaiden yleiseen oikeusvaltiokehitykseen. Hänestä paras tapa olisi arvioida jäsenmaiden oikeusvaltion tilaa kokonaisuutena.
Nykykeinoista artikla 7 mahdollistaa sen, että jäsenmaalta voidaan evätä äänioikeus EU-päätöksenteossa. Sen soveltamiseksi kuitenkin tarvitaan kaikkien jäsenmaiden antama hyväksyntä. Sen sijaan komission jäsenmaata kohtaan aloittama rikkomusmenettely voi johtaa unionin tuomioistuimen oikeuskäsittelyyn ja sakkoihin.
Princetonin yliopiston sosiologian ja kansainvälisten suhteiden professori Kim Lane Scheppele on puhunut systeemisestä rikkomusmenettelystä, joka mahdollistaisi nykymuotoisen komission rikkomusmenettelyn aloittamisen maan oikeusvaltion tilan kokonaisarvioon perustuen. Scheppelen mukaan ehdotus olisi juridisesti toteutettavissa toissijaisen lainsäädännön kautta EU:n asetuksilla – samaan tapaan on täsmennetty vakaus- ja kasvusopimuksen liiallisen alijäämän menettelyä.
Jan Werner Müller, Princetonin yliopiston politiikan tutkimuksen professori, on ehdottanut kokonaan uuden instituution perustamista unioniin. Niin kutsutun Kööpenhaminan komission tehtävänä olisi valvoa ja tehdä poliittisia arvioita jäsenmaista. Euroopan komission olisi mahdollista määrätä jäsenmaalle sakkorangaistus Kööpenhaminan komission suosituksesta.
Müllerin ehdotuksen mukaan komissio perustettaisiin perussopimusten tarkistamisella. Uusi elin laajentaisi mahdollisuutta puuttua oikeudellisten rikkeiden lisäksi jäsenmaiden yleiseen kehitykseen. On kuitenkin epäilty, suostuisivatko kaikki jäsenvaltiot tähän.
Kööpenhaminan komissioon kohdistetun arvostelun pohjalta Max Planck -instituutin vertailevan oikeustieteen laitoksen johtaja Armin von Bogdandy on esittänyt itsenäisen komitean perustamista täydentämään komission toimintakehystä. Hänen mukaansa perussopimuksia ei tarvitsisi tällöin muuttaa.
Bogdandyn esittämän komitean tehtävä olisi varmistaa perussopimuksen arvojen, kuten demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen, toteutuminen ja antaa julkinen raportti, jos arvot ovat uhattuina. Raportin julkaisun jälkeen komission ja jäsenvaltion välisellä vuoropuhelulla pyrittäisiin ennaltaehkäisemään artikla 7:n soveltaminen. Uusi komitea ei toisi komissiolle lisää toimivaltaa, mutta se helpottaisi nykyisen toimintakehyksen soveltamista.
Sadurskin mielestä ilmeisin muutos EU:n keinovalikoimaan olisi budjettivarojen kytkeminen oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen. Jotta kytkentä toimisi Sadurskin korostamalla tavalla, komissiolla tulisi olla valta puuttua yleisemmin oikeusvaltioperiaatteen rikkomuksiin jäsenmaassa, ei vain yksittäisiin varojen väärinkäytöksiin.
Wojciech Sadurski: Poland´s Constitutional Breakdown, Oxford University Press 2019, 304 s.
