New Yorker -lehden Moskovan-kirjeenvaihtajan Joshua Yaffan debyyttiteos tarjoaa tervetulleen, informatiivisen ja mukaansatempaavan näkökulman yksilön valintoihin ja kompromisseihin Putinin Venäjällä. Yaffa kertoo kirjassaan seitsemän ihmisen tarinat, jotka valottavat yksilöllisten ihanteiden sovittamista autoritäärisen vallan asettamiin raameihin.
Kirjan johdanto ja päätäntö kietovat tarinat kuranttiin pohdintaan »viekkaan» neuvostoihmisen selviytymisstrategian säilymisestä 30 vuotta Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Esimerkiksi Venäjän valtiontelevision Kanava 1:n johtajan
Konstantin Ernstin tarina auttaa ymmärtämään Kremlin nykyisen televisiovallan eroa kömpelöstä neuvostopropagandasta. Ernstin liberaali ja taiteellisesti kunnianhimoinen journalistinen tausta mukautuu vähitellen poliittisiin realiteetteihin. Näennäisen riippumattomuuden hintana on Kremlille lojaali »whataboutismi».
Ihmisoikeusaktivisti Heda Saratovin tapaus Tšetšeniassa on puolestaan sinänsä tyypillinen tarina autoritääristen yhteiskuntien kyvystä ostaa kriitikkoja puolelleen pelolla ja rahalla. Yaffan tarkka ja kattava kerronta tuo kuitenkin tähän moraalista syvyyttä. Saamme lukea Venäjän kolonialismin kauhut kokeneen henkilön tien pelottomaksi ihmisoikeustaistelijaksi, joskin kyseenalaisia keinoja käyttäväksi, ja lopulta lojaaliksi Ramzan Kadyrovin hirmuhallinnon puolustajaksi.
Pappi Pavel Adelgeimin tarina Pihkovassa osoittaa Yaffan kirjan hienon alueellisen ulottuvuuden. Kaikki ei tapahdu Moskovassa ja Pietarissa. Adelgeimin avulla avataan kirkon ristiriitaista roolia Neuvostoliiton jälkeisellä Venäjällä, ensin uuden vapauden kansallisensa ja kulttuurisena solmukohtana, yhtäältä ainoana instituutiona, jolla on pitkä historia ennen neuvostoaikaa. Toisaalta kirkolla oli vähän annettavaa maan poliittiselle ja yhteiskunnalliselle modernisaatiolle. Monet kirkon edustajat ovat avoimen länsivastaisia ja myöntyväisiä autoritääriselle valtiovallalle. Adelgeim yritti uudistaa tätä perinnettä ja asettui puolustamaan muun muassa Pussy Riotia, kunnes henkisesti häiriintynyt henkilö murhasi hänet 2013.
Tarinat niin krimiläisestä eläintarhanhoitajasta, permiläisestä museosta, avustustoimintaa tekevästä lääkäristä kuin moskovalaisesta teatteriohjaajasta täydentävät kuvaa Venäjän kunnianhimoisten yksilöiden moraalisista kompromisseista Putinin Venäjällä. Olennaista Yaffan haastateltaville ei ole valtioon kohdistuvan kritiikin puuttuminen, vaan toiminnan jatkuva alisteisuus valtion mielivallalle ja mukautuminen siihen. Kyse on yhtäältä olosuhteiden sanelemasta yksilön pragmaattisuudesta. Toisaalta venäläisten yksilöiden yhteiskunta on ollut toistaiseksi kyvytön haastamaan valtion mielivaltaa yksilön tarpeilla.
Kirjoittaja on vanhempi tutkija Ulkopoliittisen instituutin EU:n itäinen naapurusto ja Venäjä -tutkimusohjelmassa.
