Yhdysvaltojen varhaisessa vaiheessa patriotismi ja oppineisuus olivat toistensa ehto; uuden maan rakentamisen tavoitteena oli toteuttaa unelma Euroopasta, joka oli olemassa vain valistusfilosofien kirjoissa. Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen kirjoittaneen Thomas Jeffersonin (1743–1826) hautakiven kaiverruksissa ei muistella uraa ulkoministerinä tai presidenttinä. Kaiverruksissa kerrotaan henkilöstä, joka perusti Yhdysvaltojen ensimmäisen yliopiston Virginiaan.
Catholic University of America -yliopiston historian professori Michael Kimmage käsittelee teoksessaan The Abandonment of the West eurooppalaisten tasavaltaa ja itsehallintoa puoltavien ajatusten vaikutusta Yhdysvaltojen ja sen ulkopolitiikan kehitykseen. Kimmagen mukaan amerikkalaisten kansallinen herääminen osaksi transatlanttista länttä alkoi vuoden 1893 Chicagon maailmannäyttelystä (World’s Columbian Exposition). Yliopistoissa samaan aikaan opetetut eurooppalaiset klassikot avasivat nuoren, ulko- ja kauppapolitiikassaan rannikoidensa taa hiljalleen kurottavan tasavallan mieltä.
Yhdysvaltojen asema läntisen sivilisaation ideaalien toimeenpanijana on perin juurin ristiriitainen. Lännen merkitys on ollut läsnä kristinuskoisen Kolumbuksen rohkeassa, kristillisessä uudisraivauksessa, sen häikäilemättömän rodullisen alistuksen kauaskantoisissa kansallisissa ja kansainvälisissä vaikutuksissa sekä valistuksen ajan lain, itsehallinnon ja vapauden ideaaleissa.
Autoritaarisuudestaan ja sotaisuudestaan kärsinyt, fasismiinkin sortunut Eurooppa on ollut Yhdysvalloille sekä poisoppimisen malli että maan perustuslakiin kirjattujen periaatteiden kehto. Woodrow Wilson ja Franklin D. Roosevelt perustelivat Yhdysvaltojen osallistumista maailmansotiin ristiretkinä synnyinmantereensa pelastamiseksi sitä uhkaavalta despotismilta.
Lännen merkitys alkoi haihtua kylmän sodan päätyttyä. Neuvostoliiton hajottua lännestä tuli normi. Yhdysvaltain presidenteistä Bill Clinton vapautti kansainvälistä taloutta, George Bush nuorempi ei enää perustellut ylilyöntejään ristiretkinä, ja Barack Obama edisti liberaalia kansainvälistä järjestystä. Ihmisille tuntematon ja etäinen käsite »globaali» kiilasi asteittain tutun lännen ohi.
Yhdysvaltojen ulkopolitiikan viimeaikaiseen kehitykseen on vaikuttanut konservatiivipoliitikko ja -kommentaattori Pat Buchananin vuoden 2001 bestseller The Death of the West: How Dying Populations and Immigrant Invasions Imperil Our Country and Civilization. Teoksen mukaan monikulttuurisuus, maahanmuutto, jumalattomuus, homoseksuaalisuus ja liberalismi tappavat Yhdysvaltojen aidon kolumbistis-läntisen perinteen, jota edustaa pienenevä valkoisten amerikkalaisten joukko. Buchanan kiihotti konservatiivista ja populistista nationalismia »pelastamaan Amerikan», koska vieraan eliitin ajaman globalismin törmäys tosipatrioottiseen suojariuttaan oli hänen mukaansa väistämätön.
Presidentti Donald Trump on toistaiseksi kumonnut kansainvälisyyden perinnön, jota sekä republikaani- että demokraattipresidentit jatkoivat läpi 1900-luvun. Kimmagen mukaan käsitys lännestä on ehtinyt kuitenkin haihtua jo pidempään Atlantin molemmin puolin. Yhdysvallat ei ole ollut Euroopalle demokratian olympusvuori vuosikymmeniin, eikä Eurooppa Yhdysvalloille samanlainen kriisipesäke kuin ennen. Kimmagen mukaan lännen paikka on mitä todennäköisimmin museossa, mikäli Eurooppa omavaraistaa puolustuksensa.
Kimmage pitää transatlanttisen lännen rakentamista Yhdysvaltojen ulkopolitiikan ja maailmanrauhan edistämisen suurimpana saavutuksena – Yhdysvaltojen ulkopolitiikan toimijat ovat saaneet yhteensä 13 Nobelin rauhanpalkintoa. Kehityksen jatkuminen edellyttää Kimmagen mukaan John F. Kennedyn »Ich bin ein Berliner“ -puheessa esiintyneen linjan uusintoa. Kennedyn puhe vahvisti ensisijaisesti ymmärrystä Yhdysvaltojen ja Euroopan yhteisestä vapauden perinnöstä.
Lännen ideaalin valikoiva ja maltillinen paluu Yhdysvaltojen ulkopolitiikan johtoajatukseksi on Kimmagen mukaan mahdollista siten, että länsi ei asettaudu muiden yläpuolelle vaan puolustaa linjaansa selkä suorana. Vaikka demokratia ei ole universaali asia, se ei ole myöskään lännen erivapaus tai yksinoikeus.
Myös Stephen D. Krasner argumentoi teoksessaan How to Make Love to a Despot, että Yhdysvallat voi viedä ideaaliaan eteenpäin, jos maa kykenee asettumaan toimissaan aiemman utooppisen ja nykyisen dystooppisen tulevaisuudenkuvansa väliin.
Tämä tarkoittaa parempien käytäntöjen edistämistä ei-demokraattisissa maissa panostamalla instituutioihin, jotka tuottavat edes jonkinasteista turvaa ja hyvinvointia kansalaisille. Krasnerin mukaan Yhdysvallat voisi realistisesti parantaa näiden maiden kansalaisten asemaa edistämällä »riittävän hyvää» hallintoa. Se on ainut parannus, jonka hyväksymiseen despootilla voi olla kannustin. Se ei myöskään pakota despoottia luopumaan vallastaan – mitä hän ei tee.
Jos Donald Trump valitaan marraskuussa jatkokaudelle, jää läntisten arvojen ponnekkaimmaksi puolestapuhujaksi Euroopan unioni. Silloin länteen laskeva aurinko valaisee maailmaa, jonka johtajuus on avoinna.
Kirjoittaja on Kiinan ja Yhdysvaltojen suhteisiin erikoistunut väitöskirjatutkija Turun yliopistossa ja työskentelee Eurooppa-foorumin projektipäällikkönä.
