Aljaksandr Lukašenka ja Vladimir Putin kohtasivat Sotšin jääkiekkokaukalossa tammikuussa 2014 järjestetyssä ystävyysottelussa.Sotšin olympialaiset saivat runsaasti huomiota paitsi itse urheilun, myös Venäjän ihmisoikeusongelmien vuoksi. Ennen kisoja käytiin debattia muun muassa siitä, pitäisikö valtionpäämiesten boikotoida kisoja vai mennä paikalle nimenomaan voidakseen ottaa ongelmat esiin.
Politiikka saapui jälleen kerran urheiluareenalle – huolimatta urheiluväen alituisista vaatimuksista siitä, että politiikkaa ei saisi sotkea urheiluun.
Urheiluhistoriaa tutkineen Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentin Erkki Vasaran mielestä vaatimus politiikan ja urheilun pitämisestä erillään on kansainvälisten suurkisojen yhteydessä absurdi.
”Ei se tietenkään ole politiikkaa, kun äijä hyppää kuusi metriä seivästä. Mutta kun Aljaksandr Lukašenka isännöi MM-kisoja, se on poliittinen juttu siinä missä Hitlerin isännöimät olympiakisat vuonna 1936.”
Vasaran mielestä urheilun epäpoliittisen luonteen korostaminen onkin itsessään poliittinen teko.
Silloin, jos uhattuina ovat olleet nimenomaan urheilijoiden oikeudet, ovat urheilujärjestötkin olleet valmiita politikointiin. Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) sulki Etelä-Afrikan ulos olympialaisista 30 vuoden ajaksi maan rotuerottelun vuoksi. Tuoreempi tapaus on Saudi-Arabia, joka taipui KOK:n vaatimuksiin ja salli kahden naisurheilijan osallistua Lontoon olympialaisiin vuonna 2012.
Minskiin hyvillä mielin?
Ihmisoikeusnäkökulmasta Venäjän olympialaiset olivat vasta harjoittelukierros. Tosi koetus on edessä toukokuussa, kun jääkiekon MM-turnaus pelataan Valko-Venäjällä, Euroopan viimeisessä diktatuurissa.
Euroopan unioni ja Yhdysvallat laittoivat arvovaltansa peliin ja kehottivat Kansainvälistä jääkiekkoliittoa siirtämään kisat pois Valko-Venäjältä. Liitto ei näille kannanotoille korvaansa lotkauttanut.
Ulkopoliittisessa instituutissa aiemmin työskennelleen, Valko-Venäjään erikoistuneen tutkijan Anaïs Marinin mielestä kilpailujen pois vetämisestä ei olisi ollut mitään hyötyä.
”Jos kisat olisi siirretty pois Valko-Venäjältä, olisi vain pelattu Lukašenkan pussiin. Valkovenäläiset elävät jo nyt eristettynä. On vain hyvä, jos he kisojen ansiosta pääsevät solmimaan suhteita ulkomaisiin vieraisiin.”
Lätkäfanit voivat siis puhtain omatunnoin lähteä Minskiin. Poliitikkojenvsijaan tulisi Marinin mielestä jättää menemättä jääkiekkoturnaukseen ja tehdä selväksi, että poisjäännin syynä ovat Valko-Venäjän poliittiset vangit.
Uudistukset urheilun ehdoksi
Kisojen myöntämistä ihmisoikeusloukkauksistaan tunnetuille maille on myös puolustettu vedoten siihen, että suurten kansainvälisten tapahtumien järjestäminen voi edistää demokraattisia uudistuksia isäntämaassa.
Esimerkkinä tästä on pidetty vuoden 1988 olympialaisia Soulissa. Olympialaiset päätettiin myöntää Etelä-Korealle vuonna 1981, vaikka maa oli tuolloin sotilasdiktatuuri. Etelä-Korean johto taipui kuitenkin merkittäviin uudistuksiin kisojen alla vuonna 1987, ja olympialaisten on arvioitu nopeuttaneen maan demokratisoitumista.
Pekingin olympialaisista vuonna 2008 puolestaan saatiin kielteinen esimerkki urheilun muutosvoimasta. Kansainvälisen huomion toivottiin kohentavan Kiinan ihmisoikeustilannetta, mutta toisin kävi. Olympialaisten alla toisinajattelijoiden vaino kiihtyi, ihmisiä häädettiin kodeistaan ja siirtotyöläisiä karkotettiin Pekingistä.
Voisiko kisaisännyyden myöntämisessä hyödyntää aktiivista neuvotteluvaltaa: saatte järjestää urheilujuhlan, jos sitoudutte uudistuksiin?
”Valko-Venäjän tapauksessa sillä olisi ehkä saatu aikaan tiettyjä kosmeettisia muutoksia, mutta pelkään, että kisojen jälkeen asiat olisivat palanneet ennalleen. Valko-Venäjän muutokseen ei urheilu yksin riitä”, Erkki Vasara arvioi.
Oikeudet unohtuivat työmailla
Suurkisat edellyttävät isäntämaalta mittavia rakennushankkeita. Tämä on jo itsessään kaksiteräinen miekka: toisaalta kisajärjestelyt antavat potkua taloudelle ja työllisyydelle, toisaalta urheilutapahtumaan uppoaville rahoille olisi paljon muutakin käyttöä.
Pahimmassa tapauksessa kisajärjestelyt voivat itsessään aiheuttaa ihmisoikeusloukkauksia – jopa demokraattisissa maissa. Brasiliassa valmistaudutaan ensi kesän jalkapallon MM-kisoihin ja vuoden 2016 kesäolympialaisiin. Ihmisiä on häädetty kodeistaan rakennushankkeiden alta.
Kaikkea muuta kuin demokraattisessa Qatarissa puolestaan valmistaudutaan vuoden 2022 jalkapallon MM-kilpailuihin aasialaisten siirtotyöläisten voimin. Amnesty on kritisoinut Qataria siirtotyöläisten oikeuksien polkemisesta. Lisäksi brittilehti The Guardian kertoi helmikuussa, että yli 400 nepalilaista työläistä on kuollut Qatarin rakennustyömailla.
