New Jerseyn maaseudulla lokakuussa järjestetyn Far Hills -ratsastuskilpailun yleisöä isänmaallisissa tunnelmissa. Kuva: Stephanie Keith / Reuters / Lehtikuva
Yhdysvaltain marraskuiset välivaalit toivat edustajainhuoneeseen demokraattienemmistön, mutta kongressin ylähuoneessa eli senaatissa republikaanit vahvistivat hieman enemmistöään.
Demokraattien seuraava tilaisuus senaatin valtaamiseen on kahden vuoden päästä. Senaattoreiden kausi kestää kuusi vuotta, mutta vaaleja järjestetään kahden vuoden välein ja kerrallaan valitaan aina kolmasosa senaattoreista. Tänä vuonna jaossa olleista paikoista suurin osa oli demokraattien hallussa, joten mahdollisuudet uusien paikkojen valtaamiseen olivat vähissä.
Vuoden 2020 vaaleissa tilanne kääntyy päälaelleen. Niissä on jaossa yhteensä 34 paikkaa, joista 22 on tällä hetkellä republikaanien käsissä. Voisi siis ajatella, että demokraateilla on hyvät mahdollisuudet jymyvoittoon.
Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Senaattorit valitaan osavaltiokohtaisesti, eikä puolueiden valtakunnallisella kannatuksella ole merkitystä yksittäisissä vaaleissa. Monissa osavaltioissa jompikumpi pääpuolueista nauttii niin vankkaa kannatusta, että vaalien voittaminen on huomattavan vaikeaa haastajalle. Hyvä esimerkki on Kansas, jossa on valittu demokraattisenaattori viimeksi vuonna 1932.
Keskeiset kamppailut käydään niissä osavaltioissa, joissa puolueet ovat suhteellisen tasaväkisiä. Vaalimatematiikkaa erittelevän Fivethirtyeight-sivuston mukaan tiukimmat kilvat käydään vuonna 2020 Virginiassa, Michiganissa, Coloradossa, Minnesotassa ja New Hampshiressa.
Demokraattien kannalta huono uutinen on, että viidestä tiukimmin kilpaillusta paikasta vain yksi on tällä hetkellä republikaanien hallussa. Lisäksi republikaaneille on tarjolla yksi ainakin periaatteessa helppo saalis Alabamassa. Se on tukevaa republikaanialuetta, ja demokraatti Doug Jonesin niukka voitto vuoden takaisissa täytevaaleissa oli keskisuuri ihme.
Republikaanit hyötyvät lisäksi eräistä Yhdysvaltain poliittisen järjestelmän erikoisuuksista. Yksi niistä on pienten osavaltioiden suhteellisen suuri valta. Siinä missä edustajainhuoneen paikat jaetaan karkeasti väkilukuun suhteutettuna, senaatissa jokaisella osavaltiolla on asukasluvusta riippumatta kaksi paikkaa. Niinpä 580 000 ihmisen Wyomingilla on senaatissa yhtä paljon valtaa kuin 40 miljoonan Kalifornialla.
Pienissä osavaltioissa on sekä republikaaneihin että demokraatteihin kallellaan olevia osavaltioita, mutta kokonaisuutena asetelma suosii Yhdysvaltain nykyisessä ilmapiirissä republikaaneja.
Siinä missä pienet osavaltiot ovat yliedustettuina, eräillä alueilla ei ole poliittista edustusta ollenkaan. Pääkaupunki Washingtonin 700 000 asukkaalla samoin kuin Puerto Ricon itsehallintoalueen 3,4 miljoonalla asukkaalla ei ole äänioikeutettua edustajaa sen enempää senaatissa kuin edustajainhuoneessa.
Etenkin Washingtonin asukkaat ovat vahvasti demokraatteihin kallellaan: presidentinvaaleissa niin Barack Obama kuin Hillary Clinton saivat yli 90 prosenttia pääkaupunkilaisten äänistä.
Puerto Ricon korottamista osavaltioksi ovat vuosien varrella tukeneet sekä demokraatit että republikaanit, mutta presidentti Donald Trump tyrmäsi ajatuksen viime syksynä. Washingtonin osalta asialla ei ole mitään toiveita edetä niin kauan kuin republikaanit ovat vallassa.
Demokratian ja kenties myös demokraattien kannalta tämän vuoden vaalien merkittävin tulos voi olla äänestysaktiivisuuden nousu. Yhdysvalloissa äänestysprosentti on yleisesti ottaen alhainen, ja välivaaleissa se on 2000-luvulla pysytellyt 40 prosentin tuntumassa. Nyt äänioikeuttaan käytti 49,3 prosenttia yhdysvaltalaisista, mikä on korkein lukema sitten vuoden 1914.
Demokraattien mahdollisuudet voivat parantua, jos presidentti Trumpin otteet maan johdossa vieraannuttavat liikkuvia äänestäjiä republikaaneista. Naisista demokraatteja äänesti tämän vuoden vaaleissa 59 prosenttia, 18–29-vuotiaista jopa 67 prosenttia. Ei-valkoihoisten keskuudessa demokraattien kannatus on vieläkin korkeampaa.
Olennaista onkin se, ketkä vaivautuvat uurnille. Hyvätuloiset, iäkkäät ja valkoiset ovat aktiivisempia äänestäjiä kuin köyhät, nuoret ja ei-valkoiset, mikä suosii republikaaneja. Toisaalta naiset äänestävät miehiä aktiivisemmin, mikä suosii demokraatteja.
