Komission puolivallaton puheenjohtaja

Toukokuussa järjestettävillä Eu­roopan parlamentin vaaleilla saattaa olla suurempi merkitys EU:n tulevaisuuden kannalta kuin koskaan aikaisemmin. Parlamentin poliittiset ryhmät nimeävät ensimmäistä kertaa kärkiehdokkaansa, jotka tavoitte­levat Euroopan komission puheenjohta­jan paikkaa ja antavat samalla vaaleille yhteiseurooppalaiset kasvot.

Kun Eurooppa-neuvosto vaalien jäl­keen valitsee komission puheenjohtajan, sen on Lissabonin sopimuksen sääntöjen mukaan otettava huomioon eurovaalien tulos. Puheenjohtajavalinta sinetöidään Euroopan parlamentin äänestyksellä.

Jo edellisellä kerralla komission puheenjohtajan valinnan taustalla oli parlamentin suurimman puolueen tuki, kun konservatiivisen Euroopan kansan­puolueen (EPP) José Manuel Barroso va­littiin vuonna 2009 toiselle kaudelleen komission johtoon. Tuolloin komission puheenjohtajan kuitenkin valitsivat jä­senvaltioiden johtajat suljettujen ovien takana.

Tällä kertaa valintaprosessi on avoimempi: puolueet nimittävät yhteiseurooppalaiset puheenjohtajaehdokkaat jo hyvissä ajoin ennen toukokuun vaa­leja. Ehdokkaat esittelevät äänestäjille poliittisia linjauksia, jotka he aikovat panna toimeen, jos heidän puolueensa voittaa vaalit.

Liberaaliryhmän brittiläisen mepin Andrew Duffin mukaan eurovaalien henkilöityminen auttaa vaalien dramati­soinnissa mediaa varten. Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 55 prosenttia ää­nestäjistä sanoo kärkiehdokkaiden ni­meämisen lisäävän äänestyshalukkuutta.

Ensi näkemältä uusi järjestely vaikut­taakin mullistavalta. Komission puheen­johtajaa ei enää valita epämääräisten lehmänkauppojen seurauksena. Euro­parlamentin enemmistön tuella valitun puheenjohtajan legitimiteetistä tulee vahvempi. Järjestelyä on kritisoitu siitä, että vaalien henkilöityminen voi horjuttaa EU-järjestelmän tasapainoa ja herättää äänestäjissä katteettomia toiveita. Näh­täväksi jää, hyväksyvätkö Eurooppa-neuvostoon kokoontuvat hallitusten ja valtioiden päämiehet voittajapuolueen asettaman ehdokkaan ja pystyykö uusi komission puheenjohtaja toteuttamaan puolueensa vaalilupaukset.

Federalistinen visio on katteeton

Ajatus parlamentin enemmistön tukeen nojaavasta komission puheenjohtajasta perustuu federalistiseen näkemykseen EU:sta. Tässä ajattelussa Euroopan par­lamentti edustaa EU:n kansalaisia EU-asioissa vastaavilla valtaoikeuksilla kuin kansalliset parlamentit kansallisissa asi­oissa. Komissio nähdään EU:n hallitukse­na, jolla on valta johtaa ja toimeenpanna EU:n politiikkaa. Jäsenmaiden hallituksia edustava ministerineuvosto taas on ikään kuin parlamentin ylähuone.

Liittovaltio voi olla houkutteleva malli EU:lle tulevaisuudessa, mutta tä­mänvuotisten vaalien jälkeen valittava komission puheenjohtaja kohtaa toisen­laisen todellisuuden. EU:n perustuslail­lisen sopimuksen hylkääminen vuonna 2005 oli iso takaisku ”eurooppalaiselle projektille”, joka oli siihen asti edennyt kohti alati syvenevää integraatiota.

Eurokriisin hoitaminen on osoit­tanut, että tärkeimmistä strategisista päätöksistä vastaavat nykyään kansal­liset valtion- ja hallitusten päämiehet, ei komissio. Kriisimaiden pelastuspaketeis­ta sopivat Saksan liittokansleri Angela Merkel ja hänen kollegansa Eurooppa-neuvostossa. He loivat uudet säännöt eu­roalueen talouden tasapainottamiseksi.

Puolueiden kärkiehdokkaiden ongel­ma on, että heitä ei välttämättä arvioida EU:n tulevaisuutta koskevien linjava­lintojen vaan kansallisuuden perusteel­la. Näkeekö esimerkiksi kreikkalainen äänestäjäsosiaalidemokraattien kärkiehdokkaan, saksalaisen Martin Schultzin ensisijaisesti demarina vai saksalaisena?

Puolan ulkopoliittisen instituutin tutkijan Agata Gostyńskan mukaan kär­kiehdokkaiden nimeäminen voi jopa lisä­tä euroskeptikoiden kannatusta. Ajatus vahvasta Euroopan parlamentista, joka valitsee komission puheenjohtajan, on integraatiomyönteisyydessään helppo maali EU:n vastaiselle kampanjoinnille.

Kuka hyvänsä komission johtoon va­litaankin, hänen on äärimmäisen vaikeaa saada aikaan suuria uudistuksia. Sosi­aalidemokraattisella puheenjohtajalla ei olisi tarpeeksi valtaa eikä rahaa laittaa pistettä kriisimaissa tiukalle väännetylle talouskurille. Komissio ei yksinkertaises­ti ole EU:n hallitus.

Tätä suurempi ongelma on, että ko­mission politisoituminen puoluelinjojen mukaan voi vesittää komission aseman EU-sopimusten puolueettomana varti­jana. Komissio valvoo jäsenmaiden ta­louden tasapainoa uusien sääntöjen mu­kaan vuoden mittaisten ohjausjaksojen aikana. Open Society European Policy -instituutin johtaja Heather Grabbe on huomauttanut, että komission tulisi ol­la poliittisessa pelissä tuomari, ei yhden joukkueen kapteeni.

Uuden valintamenettelyn puolesta­puhujien mielestä komission tulevalla puheenjohtajalla on edeltäjäänsä enem­män valtaa, sillä valintaan tarvitaan sekä europarlamentin että jäsenmaiden tuki.

Puheenjohtajan asema voi kuitenkin heikentyä olennaisesti, jos parlamentin enemmistö pakottaa hänet ajamaan po­litiikkaa, jota jäsenmaat eivät hyväksy. Puheenjohtaja ei myöskään voi valita oman joukkueensa jäseniä, sillä kunkin jäsenmaan kansallinen hallitus nimeää oman komissaarinsa ja pyrkii turvaa­maan kansalliset etunsa.

Voittaja tarvitsee laajan tuen

Vaalikampanjoinnin käynnistyessä kär­kiehdokkaiden kasvot ilmestyvät katu­kuvaan kaikissa jäsenmaissa. Euroopan yleisradiounioni EBU järjestää touko­kuun puolivälissä kärkiehdokkaiden tv-väittelyn, joka välitetään kansallisille tv-yhtiöille.

Ehdokkaiden tulee tehdä parhaansa saadakseen vaaleille näkyvyyttä. Toisaal­ta on tärkeää, ettei kampanjoinnista tule liian kärjistynyttä. Ehdokkaiden ei tulisi luvata sellaista, mitä he eivät pysty lunas­tamaan. Pikemminkin heidän tulisi kes­kustella ja selittää integraatioprojektia äänestäjille eri puolilla Eurooppaa. Näin ei synny tiedotusvälineiden kaipaamaa poliittista draamaa, mutta keskustelu on tärkeää EU-politiikan legitimiteetin ja avoimuuden lisäämiseksi.

Vaalien voittajan on pyrittävä hake­maan mahdollisimman laajaa konsensus­ta. Hyvin todennäköisesti voittaja tarvit­see valintansa taakse europarlamentin ”suuren koalition” eli kansanpuolueen ja sosiaalidemokraattien äänet. Voittajan on myös jatkuvasti varmistettava, että hänellä on sekä jäsenmaiden hallitusten että europarlamentin tuki. Lisäksi hä­nen on pystyttävä tekemään yhteistyötä EU:n ulkoasioiden korkean edustajan ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan kanssa.

Parhaassa tapauksessa komission puheenjohtaja pystyy puoluerajat ylittä­vään yhteistyöhön ja onnistuu lisäämään EU-päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja vas­tuullisuutta.

Äänestäjien ei kuitenkaan kannata odottaa, että komission puheenjohtaja myllertäisi Brysselin politiikan kokonaan uuteen uskoon. Onnistuneet vaalit ja voi­makas, yhteistyökykyinen komission pu­heenjohtaja olisivat tärkeä askel entistä demokraattisemman Euroopan unionin suuntaan.

 

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin tutkija.